Power in the money, money in the power, minute after minute, hour after hour.

Jos on käypä netti, kannattaa ehdottomasti katsoa Zeitgeist: Addendum. (imdb täällä)

Ihastuttavan viihdyttävä ja omituisen nostattava, häikäilemättömässä propagandamielessä tehty ja silti ajattelemaan vaativa dokumentti, jossa pistetään pinoon rahajärjestelmän perusteet (nykyinen järjestelmä perustuu velkaan ja inflaatioon; velan määrä on sisäänrakennetusti jatkuvasti paljon suurempi kuin olemassa olevan rahan määrä) ja osoitetaan miten USA joko korruptoi tai kaataa öljy- ja latinomaiden hallitukset; miten CIA keksi 50-luvulla "economic hit manien" arvon ja tähtäimissä olevien maiden kolmiportaisen kaatamisjärjestelmän: 1. maan johtoa lähetetään voitelemaan ja korruptoimaan konsulttitoimistojen (sillä CIA tajusi pian, etteivät jäljet saa johtaa omille portaille) miehiä. Jos tämä ei auta, seuraa vaihe 2: vallankumous tai salamurha. Vaihe 3 on joukkojen lähettäminen maahan. Tämä oli tarpeellista Saddam Husseinin tapauksessa, jopa kahdesti; välillä Irak pommitettiin ja käytiin uudestaan läpi vaiheet 1 ja 2, kunnes lopulta Saddam otettiin hengiltä muutama vuosi sitten, vaihe 3:n toisinnossa. Dokkarin mukaan Saddam olisi edelleen elossa ja vallassa, jos olisi suostunut pelaamaan USAn kanssa palloa.

Lopulta maahan aiheutetaan inflaatio, jolloin voidaan kerätä helppoja potteja sekä ostamalla halvalla että rakentamalla omien suurien firmojen kautta hyvällä tuotolla. Inflaation myötä seuraa (väistämättä) velkavankeus, jolloin ehdotetaan edullisia öljykauppoja. Tämä on tietenkin ollut koko kuvion tarkoitus alusta lähtien. Tätä tukemaan pystytettiin terrorismin vastainen sota ja dokumentti jopa väittää, että salaisten asiamiesten yleisessä tiedossa on, että Al-Qaeda on täysin fiktiivinen järjestö, mikä kuulostaa jo melko fantastiselta. Saman tietysti sanoo Michael Moore populistisessa Fahrenheitissaan, mutta ei mielestäni läheskään yhtä tenhoavasti ja kylmästi.

Mutta lopulta myös – turhia vastapuheenvuoroja myöntämättä  – "osoitetaan" miten keskimäärin kaikki ikävä on seurausta rahaan perustuvasta yhteiskuntajärjestyksestämme: meillä on väkivaltaa koska meillä on rahaa, meillä on kilpailua koska meillä on rahaa, meillä on epävarmuutta ja rikollisuutta koska meillä on rahaa…Ajatuskokeena on hauskaa kokeilla miten pitkälle teoriaa voi jatkaa – ja miten kantava se on, jos on. Periaatteessa rahasta tehdään dokkarissa jo niin suuri totaliteetti, että se syö kaikki tekosyyt ja perusteluyritykset. 

Loppua kohden lähdetäänkin sisäavaruuteen ja melkoisen oranssille tasolle keskittymällä The Venus Projectiin, teknoutopian luomiseen tähtäävään ympäristöprojektiin, jonka kaavailemassa maailmassa kaikilla on niin paljon, että kukaan ei tarvitse enää mitään, koneet hoitavat kaiken, energia luodaan tuuli/maa/aurinkovoimalla eikä fossiilisia polttoaineita tarvitse polttaa enää ikinä. Tekijät väittävät naama peruslukemilla, että kaikki tuo olisi mahdollista jo nyt, jos kapitalistis-fossiilinen öljysotatalousjärjestelmä vain unohdettaisiin.

Kuulostaa hullulta ja hörhöltäkin, mutta elokuvaa katsoessa kaikessa on oma pelottavan vaikuttava logiikkansa. Leffassa toki pelataan myös paljon katu-uskottavia vaihtoehtokulttuurikortteja: on videokuvaa Jiddu Krishnamurtin luennolta, ääntä Bill Hicksiltä ja sitaattia George Carlinilta. Mutta mikäs siinä, minä ja sinä tiedämme, että he kaikki olivat hyvien puolella.