Skip to content

Kirjoittaja

Ensyklopedia esteettisestä elämästäni. Vuodesta 2004. Älkää silti lukeko niitä alkupään merkintöjä.

Twitter täällä, katsotut elokuvat eli MUBI täällä.

Kirjoittaja on ensisijaisesti runoilija ja bloggaaja, mutta myös kriitikko, kustannustoimittaja & kirjoittamisen opiskelija Jyväskylästä.

3 kommenttia leave one →
  1. Eeva Karhunen permalink
    huhtikuu 11, 2011 4:03 pm

    Han on kirjoittanut minulle kirjan.

    Teatteri u-puu mansikoihin.
    – Piilota lainattu teksti –
    Mansikat eivat ole matia.
    Mihin runo kuuluu ellei sinulle arkistoitavaksi.

    Teksti puhuu minulle viela. Kieli. Karkea
    ja karvas vain jos mansikat eivat nauti hunajasta.
    Se valuu. Teksti valuu.

    Kaiken aikaa minka ajattelen vaarin,
    ei, vaan etaalle ja kellon ympari.
    Ilman aikaa. Sinakin.

    Ei han koskaan polvistunut oksentamaan.
    Vain hanen sieraimensa putosivat johonkin
    metsaan. Luut eivat tottele kuin uskoa
    pianoihin. Maitoon. Malkaan silmassani.
    Ripsiini, jotka eivat ole runsaat.
    Kuinka monennet kirsikkapuut.

    Nainen on kuvitellut kauan olevan lohdullisempaa
    etta ne haviavat aina kauneudelleen.
    Pullot puhuvat hyvin, mutta havisivat kauneudellesi.
    Nikamat ovat minun. Yksityiset.
    Se on meidan — minun kipuni.

    Mina en ole ymmartanyt sita kesalla jollakin lahteella.
    Luumukipu. Silmien alla oleva verta ohentava juonne.
    Kipu. Kirsikankukat pudottautuvat katoille.

    Koyhan huntu. Miten ne tunteet eivat ole Sinulle.

    Valitsenko mina ruumista. Roolia.
    Luen nopeammin englanniksi.
    Koska silmaripseni eivat nauti kielessa
    kuin sen – ”juonteista” on toivomus – kun
    kysymys on sanojen yksittaisista
    aanteellisyyksista, jotka tulee unohtaa.

    Silmien androidi asettaa pisteet paikalleen.

    Minakin osaan naulata nama arkut.
    Vasarat myohemmin. Pianolla on savelluu.
    Mallinukkeleikki on marionettileikki.
    Marionetit loppuvat murhiin.
    Haaveisiin ei vastata.

    Mutta yhtakkia seina on lammin
    kun korko asettaa kommentaarisen
    rytmin viimeisille sakeille, joiden selvyys
    on taattu.

    Kolme sydanta on sama kuin vetaa narusta
    miesta, joka pelaa jukeboksin nojailemisen
    sijaan hedelmapelia. Silmatkin menevat.
    Haaveellisen humalan huimaus.

    Syopalaisten jalkeen on vain kaktusiho.
    Olen joskus toivonut elokuvaklubin kyltista
    puuttuvan kirjaimen tekevan minut ongelmattomaksi.
    Jos sinulla on viela jotain asiaa niin sano sitten U:hun.

    Suurimmat unia kasittelevat teoreetikkomme ovat muuttuneet
    pienoisanimaatioiksi ja siten tarpeettomiksi.

  2. tammikuu 16, 2012 5:02 pm

    Hei,

    pidän siitä kuinka käsittelet asioita.
    Olen itse kirjoittamassa romaanitavoitteella jatkokertomusta blogiin, siis todella amatöörimäisesti. Mutta siinä voisi olla jotain. Käy joskus katsomassa, koska sinun kaltaisesi sen lopulta teilaavat.

    — Esa Kettunen

Trackbacks

  1. 2010 tilastoina « Alussa oli sana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: