Siirry sisältöön

Aurinkopäiväkirja

19 maaliskuun, 2020

Koronalogi. Kronologi.
Rakkautta kaloreiden aikaan.
Uuden auringon kirja.
Kuolevan auringon valtapiiri.
Aurinkotervehdys. Uusi kuu.

 

En ole karanteenissa, mutta ketjun rikkomisen tulisi olla jokaisen ihmisen prioriteettilistan ensimmäisellä sijalla, jos siihen on suinkin edellytykset. Asia erikseen ovat ihmiset, joiden on pakko käydä töissä ja kulkea. Heistä on syytä olla huolissaan, mutta oman toimintakykyni ja elämänhaluni menettäminen heidän vuokseen ei ole järkevää.

Tietenkään sille ei mahda mitään, mikäli ihmiset eivät ylipäänsä seuraa uutisointia tai säädöksiä ja jättävät piittaamatta ohjeistuksesta, vaikka heidän ei olisi pakko käydä yhtään missään. Sitäkin on demokratia, tai uskon loppuminen demokratiaan, niin hyvässä kuin pahassa. Älyllinen laiskuus ja kiinnostuksen puute ovat omissa kirjoissani vakavia haittoja (itse asiassa vakavimpia mahdollisia haittoja), mutta se ei sinänsä ole tärkeää, tämä ei ole mitään opetusta ja lainsäädäntöä vaan blogiteksti.

Olen kuullut koomikkojen kirjoittamattomasta säännöstä, joka kuuluu suunnilleen näin: ”Kirjoittaessasi uutta materiaalia hylkää aina ensimmäisenä mieleesi tuleva vitsi, sekä vielä vähintään pari seuraavaa vitsiä. Ne ovat ilmeisiä vitsejä, jotka tulevat kaikilla mieleen.”

Nähdäkseni samaa ajatusta voisin soveltaa, hieman muokattuna, omaan käytökseeni pandemian aikana. Kyse kun ei ole ensisijaisesti ole minun terveydestäni, ei välttämättä edes läheisteni terveydestä, vaan kokonaisesta terveydenhuollollisesta infrastruktuurista (taloudesta jne. puhumattakaan). Toisin sanoen yhdestä ajattelemattomasta solusta kärsii koko yhteiskuntaruumis, jos ja kun kapasiteetti ylittyy ja kaikkia sairaita ei pystytä hoitamaan.  Tähän liittyen huomio äskeiseltä kauppareissultani: kaduilla tuntuisi silti edelleen liikkuvan valtaosin eläkeläisiä. En ole varma, mitä kohtaa ”karanteenia vastaavista olosuhteista” he eivät ole ymmärtäneet. Toisaalta 20 vuoden päivittäisen kaupunkiflooran ja -faunan tutkimukseni perusteella luulen, että suuri osa noista ihmisistä on vähäosaisia, yksinäisiä vanhuksia, mutta siltikin.

Kyse on ketjusta.

Ystäväni sanoi ennustavansa ulkonaliikkumiskieltoa ensi viikolle. Alan vähitellen taipua hänen kannalleen.

Analogiana voi ajatella tulvaporttia; veden päästämistä vähitellen sisään, jotta se ehtii imeytyä, löytää paikkansa, virrata eteenpäin sen sijaan, että koko vesistö tulvisi ja huuhtoisi ympäristön maa-aineksen, rakennukset ja aluskasviston mukanaan.

Niinpä ensimmäisenä mieleen tuleva ajatus ”minä voin hyvin, ei minulla ole mitään hätää, rikon siis karanteenilakia” tulee hylätä, kysymys kun ei ole siitä, miten minä voin, vaan siitä miten minä olen osanen suuressa pelissä, jossa etenevä virus tartuttaa sitä enemmän ihmisiä, mitä enemmän sillä on siihen työkaluja ja välikappaleita, eli meitä: ihmisiä.

Minun tulee poistaa itseni tuosta pelistä kykyjeni mukaan, mahdollisimman tehokkaasti.

Metafyysisesti ei ole mitään, mistä jäisin paitsi.

Ei ole mitään, minkä vuoksi pitäisi tuntea itsensä jälkikäteen tyhmäksi tai ylireagoineeksi.

Ainoastaan historia on meidät tuomitseva, jos niikseen. Olemme joka tapauksessa ylireagoineet yhdessä.

Tietenkin se, mitä taloudessa, politiikassa jne. tapahtuu on oma kysymyksensä. Talouskriisi on suurin sitten 2008 pörssiromahduksen ja se tulee jatkuvasti vain kasvamaan. Pienyrittäjiin, freelancereihin, nollatuntilaisiin jne. tämä iskee todella kovaa. Pankkien ja valtioiden ostovakautustoimet tuskin korjaavat taloutta sinänsä, eihän 10 vuoden takaisesta kuplastakaan ole toivuttu vielä. Kapitalismin, totalitarismin, solidaarisuuden ja ilmaston kannalta seuraukset ovat potentiaalisesti huimia niin hyvässä kuin pahassa, mutta se on toinen kielipeli.

Se, mitä minä nyt ajattelen on Pascalin vaaka, muokattuna. On yksinkertaisesti yksityishenkilönä pelillisesti parempi ottaa riskit tosissaan kuin olla ottamatta. ”Voiton odotusarvo (ihmiskunnan ja infrastruktuurin selviytyminen mahdollisimman suurilta osin), joka on voiton todennäköisyys kertaa voiton arvo, on näin ollen äärettömän suuri”.

THL ilmoitti juuri, että heidän arvionsa mukaan epidemia Suomessa kestää puoli vuotta ja 42 prosenttia saa tartunnan.

Luku on yllättävänkin pieni. Toki ilman rajoitteita luku olisi 65%. Yleinen kuolleisuusprosentti on WHO:n mukaan 3,4%, luultavasti se tulee olemaan Suomessa pienempi.

En silti viitsi laskea, kuinka monta kuollutta on jo yksi prosentti 42 prosentista. Laskin silti. 23 650 kuollutta.

 

*

Check my privilege. Olen kirjailija, työskentelen kotoani, enkä kärsi siitä, jos en pääse harmaaseen suomalaiseen taajamaan. Itse asiassa olen harjoittanut itseäni tähän tilanteeseen koko elämäni ajan.

Myönnän ajattelevani koko pandemiaa suurena pelinä. En tarkoita tätä vähättelevänä eleenä, ovathan pelit eri muodoissaan minulle elämän suola (esimerkiksi pääosa elämän ilmiöistä kapitalismissa on nollasummapelejä), mutta tiedän useiden ihmisten myös ymmärtävän pelit jonakin ”leikkinä” tai merkkinä siitä, ettei ota jotain asiaa vakavasti.

Vakavia asioita kun ovat työnteko, raha ja läheiset, nuo olohousuihinsa työpäivän jälkeen iltaisin piereskelevän nykyihmisen koti, uskonto ja isänmaa. Pieruhousut minullakin on.

Myönnän, että olen elänyt tätä poikkeustilaa jo viimeiset 20 vuotta. En tiedä johtuuko se ylenpalttisesta asioiden älyllistämisestäni, ”herkkyydestäni” (joka on ihan kiva juttu kirjailijan ammatissa, mutta käytännössä tarkoittaa lähinnä ahdistustiloja ja paniikkikohtauksia) vaiko luonneviasta, mutta varsinaisesti pandemia ja poikkeustila eivät ole ainakaan vielä muuttaneet mitään maailmankatsomuksessani. Kaikki on kytenyt hiljaisella hiilloksella, jatkuvasti.

Maailmanloppu ei ole tulossa, vaan ollut meneillään jo pitkään. Pandemia ja poikkeusolot vain alleviivaavat sitä. En halua lietsoa mitään ”mentaliteettia”, ainoastaan huomauttaa seikasta, jonka itse näen tosiasiana.

Näiden poikkeusolojen olisi pitänyt olla voimassa ilmastokatastrofin vuoksi jo useamman vuoden.

Se on se oikea katastrofi. Korona vain koskettaa juuri meitä läheisemmin (koska kuoleman uhka on välittömämpi, minkä lisäksi hallitukset oikeasti tekevät jotain) ja tuntuu siksi isommalta jutulta. Ihminen on emotionaalinen olento ja tämä on täysin ymmärrettävää. Siltikin.

Siltikin.

Tietenkin yritän myös hoitaa itseäni sopivammaksi kapitalistiseen subjektitalousyhteiskuntaan (käyn terapiassa, joogaan, jne.), ettei kukaan tule mussuttamaan. Yritän jatkaa kirjojen kirjoittamista, vaikka kriisihetkellä sellainen tuntuukin hivenen hupsulta puuhalta.

Toisaalta ilman kirjallisuutta, kulttuuria, taidetta ja tiedettä ihmiskunnalla ei ole muistia. Pidemmän hännän työskentelyn hedelmien korjaamisen aika tulee vielä.

Samalla yhteiskunnassa herännyt solidaarisuus on mitä raikkainta. Näen dynamiikan lähes menetelmällisenä rajoitteena: ota ihmisiltä asioita pois ja he alkavat heti käyttää mielikuvitustaan, palauttaa arvoa käytöstä poistuneille meemeille, kuten vaikkapa yhdessäololle, solidaarisuudelle ja toisesta välittämiselle… Luoja tietää tulisiko se perustulokin sieltä, vai vieläkö joku tollo jaksaa ulista jostain vapaiden markkinoiden ihanuudesta ja yrittäjyyden vastuullisuudesta. Luultavasti.

Helvetti on toisten ihmisten luonneviat ja pohjaton usko monetaariseen systeemiin.

Tietenkin tällä kaikella on nurja kääntöpuolensa. Minä pystyn elämään näin (ja itse asiassa jopa jossain määrin haluan elää näin), mutta samalla lukemattomat ihmiset menettävät töitään, joutuvat jäämään koteihinsa (joissa eivät välttämättä haluaisi esim. perheväkivallan tai tilanpuutteen vuoksi olla), kärsivät yksinäisyydestä, kehonsa liikkumattomuudesta, mökkihöperöydestä, kaikista kuviteltavissa olevista ruoskaniskuista, joista pienin peikko ei totisesti tule olemaan mielenterveys näinä vaikeina aikoina…

 

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: