Siirry sisältöön

Parasite

5 helmikuun, 2020

[Tämä merkintä on sekoitus Letterboxdia ja Facebookia, siispä se sisältää sekä huonoa englantia että vielä huonomppa suomea. Laitan sen tännekin talteen, sillä a) haluaisin blogien pysyvän elossa, mutta myös b) olevan jotain muutakin kuin puhkieditoitua jatketta journalismille.]

 

1

If push came to shove, I’d say this is too clever, too full, too rigged and has text rising up to its nose. Watching it kind of exhausted me.

As a movie trope, I dislike allegory, as well as metaphor, tremendously, as it is ”empty”: it means something else than it shows, ending up meaning nothing at all, as all ”tendentious” tropes in films — a media which for me is about chiseling time, sound and light — do. So I’m not a huge fan of connived, picture-bookish literary yarns like this. Snowpiercer had similar issues.

Things like ”plot twists”, as a rule, ruin movies for me.

Actually, I dislike allegories in literature, too.

What allegory does: it basically forces the viewer/reader to think, think and then think some more.

I don’t mean this as a compliment.

Thinking is nothing special, per se.

For me, allegory makes the riggings of the piece visible, but only the stuff of literary ideas, of intellect and writing; the ”look at me, I’m making a point via a double-trope of saying something but meaning something else”, whilst flattening the images themselves. Allegory has a tendency to veer towards satire, which in itself is all well and good, but satire in cinema is kind of impossible to pull off, as it’s basically complacent and smudges the whole audiovisual complex.

So when I think about allegory in cinema, I always hope the filmmaker would have the gall to go balls-to-the-wall-Brechtian: exposing also the filmcraft itself, or the shots, or cinema as industry / a costly luxury product, the actors deceiving you with their theatrics, or whatever.

Instead, as a rule, allegories are well-made, posh and slick. They are the ”clever” choice, the stuff of awards and of awareness.

Sure, I can spot the socioeconomical hierarchies, the stark contrasts, the doublings and the divide of the Koreas; I even get the fact that allegory itself has in the past been the only way to smuggle themes and ideas past censorship in precisely countries like Korea, but SO WHAT?

Yes, my intellect is caressed. But I’d like to feel something, or get completely new ideas, whole new constellations and dynamics of thought and being.

I already know we live in a capitalist dystopia and there are no meanings.

I know the Koreas are probably a hell on earth and kind of a test tube lab for everything wrong with the world at the moment. I don’t need allegories to remind me.

Then again, I’m a well-off nerd, who can avert his gaze and have high hopes about art whilst the planet is burning.

Maybe art SHOULD die and become pure propaganda. At least ”it’s for a good cause”.

Anyway, all that aside, I liked Parasite. What it sets out to do, it does marvellously. I get the hype. I really do. As such, I liked the writing, it is funny and clever and should win an Oscar, althought it won’t. The casting is great. Technically it is great. It should win many Oscars.

Etc. etc.

Oh yeah, some of the critique(?) of meritocracy (this here is a wink to a certain PhD) toward the start of the film I really dug. That and the smell.

Is it basically a heist movie?

Anyway, hugs everyone!

 

2

Niin siis öööhmm mitenhän mä tän nyt laittaisin, ettei mene aivan hyytäväksi spleinaamiseksi. Siis mä oon samaa mieltä tosta kaikesta mitä X sanoit! Plus mulle 3½ tähteä on jo varsin hyvä ja toi ”miniessee” käsittelee aika pitkälti allegorisuutta ja on aika henkilökohtainen, ei niinkään just Parasiteä, joka mun mielestäni handlaa allegorisuutensa lähes historiallisen hyvin. Luulen myös, että Parasite tullaan liittämään yleisesti vuosikymmenen tärkeimpien leffojen joukkoon ja kai se on jo nyt rikkonut jotain ”kriitikkojen keskiarvot” -ennätyksiä. Plus se, että koreankielinen elokuva on ehdolla Oscareissa sekä ohjaus- että paras elokuva -kategorioissa on aika iso juttu. Mut se oli musta myös vähän liian täynnä tekstiä ja rahtusen liian pitkä ja se pakotti mut katsojana jatkuvasti tekemään sellaisia ”älyllisiä” yhdistelyjä, jotka liitän allegorian ja intertekstien trooppeihin jne. ja en oo sellaisen suurfani. Siksi viiden tähden sijaan oon vaan sillai, että hyvä leffa!

Ja siis joo, siitä diggasin erityisesti että tossa tehdään paljon ja eri ”yhteiskuntaluokat” laitettiin aika samalle viivalle niinku surkeina ihmisinä, mutta toisaalta näin sen myös aika kylmäävän nihilistisenä: oikeastaan kaikki henkilöhahmot kun oli opportunistisia ihmisperseitä, eikä niistä yhdenkään soisi selviytyvän myöhäiskapitalismissa, varsinkin kun se ”rikkaiden” elämä vaikutti vielä hirveämmältä ja tyhjemmältä kuin köyhien; ts. miksi helvetissä siihen pitäisi päästä? Tollaisen luksuksen ongelma on se, että se on typerää ja tyhjää, myös siksi koska se on ekologisesti ja eettisesti kestämätöntä. En oikein osaa päättää, oliko se sohvalla juopottelu ”kuvaavaa”, vaiko ihan helvetin pessimististä. Ensin tyypit painaa ihan helvetisti duunia ja käyttää kykyjään kusettaa, palkintona ne sitten pääsee superisoon olohuoneeseen makoilemaan pierunhajussa ja paljastamaan, miten köyhiä niiden ajatukset lopulta on. Sillehän oli myös tuplauksensa (hence: allegorisuus joka uuvutti): rikas pariskunta on myöhemmin samalla sohvalla kuivapanemassa ja fantasioimassa siitä, miltä köyhän naisen pikkuhousut tuoksuu samalla, kun lapsi leikkii keskellä tyhjää pihamaata teltassa…

TRIGGER WARNING! TÄSTÄ ALKAA HYYTÄVÄ OMAAN NAPAAN TUIJOTTELU JA MÖHISZM:

Mut niinku on a personal note: Oli leffan pointti tai intentio tai ”viesti” mikä hyvänsä, niin silti se audiovisuaalisena systeeminä NÄYTTÄYTYY mulle allegorisena, mikä on sitten myös mun syvällinen ongelmani sen kanssa. Myönnän kyllä että siinä on paljon toimintaa ja se puhkiallegorinen talomiljöö samalla pelastaa leffan, koska se on myös niin tilallinen ja tiivis pienoismaailma, että se samalla puhkaisee sen allegorisuuden jossain määrin. Ts. koska siellä hengaillaan jatkuvasti, siitä tulee ”orgaaninen” osa kuvakerrontaa ja se hahmottuu jatkuvasti spatiaalisesti katsojan päässä sen sijaan että se pakottaisi vaan tekemään jatkuvasti älyllisiä rinnastuksia. Samoin se lopun tulvasysteemi on sekä mainio että hankala, koska ylipäänsä ”normaalista poikkeavat” tilat on aina kiinnostavia, metaforienkin (kellareiden/köyhälistöalueen/idin tulviminen; paskavedestä tulviva vessanpönttö ja rinnastukset samanaikaiseen oksentamiseen päätalolla) jälkeen/niistä huolimatta. Aiemminhan jo kuseskeltiin kellariasunnon ikkunaan jne.

Mutta allegoria on mulle (ja on on ollut aina, kuten myös kaikki superjuonivetoiset elokuvat) ongelma siksikin, koska vaikka oon toisaalta aika relativisti ja sitä mieltä ettei elokuvataiteessa(kaan) ole mitään kiveen hakattuja sääntöjä, mut silti ostan edelleen supervahvana jonkun bressonilaisen ajatuksen siitä, että ”kirjallisuus” ja ”teatteri” (metafora, symbolismi, allegoria, ”poliittisuus”, teatraalisuus, metodinäytteleminen, psykologinen realismi…) pitäisi karsia pois elokuvista mahdollisimman pitkälle, koska kyse elokuvassa uniikkina taidemuotona on a) visuaalisesta ajasta, b) äänestä ja c) näiden keskinäisestä rytmistä, mikä sitten toisaalta puolestaan saa mut kuulostamaan aika konservatiiviselta ja etuoikeutetulta samettitakkinörtiltä, varsinkin suhteessa nykyajan ”vaatimuksiin”, jotka näyttäytyy mun silmiini tosi pitkälle lähinnä sosiaalisina samastumisjuttuina sillai, että ohitetaan ensin se koko materialistinen prosessi joka elokuva on sekä taideteoksena että yhteiskunnallisena luxury productina, tai sit jonain ”viesteinä” joiden välittäjäksi koko elokuvamuoto redusoidaan. Samastuminen taasen ei ole oikeastaan ollut ikinä juttu, jota vaadin elokuvilta (tai taiteelta ylipäänsä) ja viestit on mulle vähän jossain toisessa kuplassa tapahtuva juttu. Tai siis ”viesti” ei ole itsessään mitään. Abstraktisuus on tismalleen samalla lähtöviivalla.

Eli toisaalta toistan lähinnä jotain 50-70-luvun esteettisiä laatuvaatimuksia, mutta toisaalta mun mielestäni arthouse-elokuvassa ei ole taidemuotona tai siis niinku ”materialistisesti” tapahtunut mitään merkittäviä muutoksia sitten 60-70-luvun ja Deleuzen elokuvakirjojen, vaan ollaan jumitettu tiettyihin ”arkkimuotoihin” ja kaikki viestintä ja sosiaaliset konstruktiot tapahtuu edelleen niiden samojen kaavojen sisässä. Siis vähän ku kaikki tekis edelleen jotain öljyvärimaisemamuotokuvia kankaalle, vaikka on keksitty virtuaalitodellisuus. Toimintaelokuvat on basically 10-20-lukujen mykkäelokuvia äänellä, ”draamat” (valtaosa nykyisestä ”taide-elokuvasta”) edelleen teatteria tai sekoitus uutta aaltoa, tai melkein vielä pikemmin neorealismia ja dokumentaarista kameraa (mitä lähempänä ”arkisuutta” eli jotain käsivarakameraa ja ankeita virastoja ja lähiöitä, sen ”parempi”), suuren budjetin arthouset toistaa vanhoja trooppeja; Parasite on basically Hitchcockia, Marriage Story Bergmania ja Cassavetesia (ja Allenia ja Bentonia), Little Womenissa ripaus Resnaisin ”kubistista” aikatasoilua, First Reformed Bergmanin, Bressonin ja Tarkovskin tematiikka kierrätettynä kuivan realistiseen kameraan..

Siis: kyllä mä sen tendenssimäisyydet allekirjoitan ja olen niistä samaa mieltä sillai ”objektiivisesti” tai ”yhteiskunnan kannalta” ja siinä on freesejä juttuja, mutta silti niinku jotenkin yksityisenä lihavastaanottimena ja omiin tarpeisiini mun mielipiteeni on että se ei vaan elokuvana kantanut 2h15min ja mulle tuli lähinnä vähän pää kipeäksi. Tai siis joo, siinä on pari hyvää yhteiskunnallista pointtia, mutta mitä sitten? Ne vois sanoa 2 minuutissa jossain aforismissa. Sehän on joku Kahden kerroksen väkeä modernisoituna nykypäivän Etelä-Koreaan.

Tai siis mun mielestäni on aika kuvaavaa, että toi ohjaaja/käsikirjoittaja kirjoitti ton alunperin näytelmäksi ja sellainen se oikeastaan mulle myös pääosin on.

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: