Siirry sisältöön

Vuosituhannen parhaat pelit, osa 4

17 joulukuun, 2019

Vuosi 2003

1. Star Wars: Knights of the Old Republic
KotOR oli lapsuutensa Star Wars -elokuvia fanittaneelle nörtille tuplamaukas kattaus: Baldur’s Gate -pelit tehneen BioWaren SW-universumiin sijoittuva roolipeli! Herramunjee. Vielä tuolloin jaksoin myös olla innoissani sittemmin jonkinlaiseksi kiintiöratkaisuksi muuttuneesta kolmannen persoonan 3D-moottorista, joskaan pausetettavasta taistelusysteemistä en oikein tässä(kään) välittänyt. Audiovisuaalisesti ja stooriltaan peli oli silkkaa laatua ja lienee edelleen parhaita SW-pelejä. BioWare tosin tekisi pian jotain vieläkin parempaa, mutta palataan siihen muutaman merkinnän kuluttua. Virkistävänä piirteenä tapahtumat sijoittuivat menneisyyteen, eli niin sanottuun tasavallan kulta-aikaan 4000 vuotta ennen alkuperäisiä Star Wars -elokuvia. Pelasin pelin tietenkin ensin läpi hahmolla, joka oli voiman valoisalla puolella, sitten perään vielä uudestaan hahmolla, joka oli emoiluun, egoiluun, angstiin ja yleiseen mulkkuuteen taipuvainen.


2. Grand Theft Auto: Vice City

Myönnän: Vice Cityn paranneltu PC-versio maistui radiokanavineen ja kasarinostalgisointeineen minullekin. Tämä taisi olla itselleni se ensimmäinen askel varsinaisten hiekkalaatikkopelien vapauteen, vaikka Urban Chaosta ja muutamia muita ”free roaming” -pelejä olin pelannut. Vice Cityn tapauksessa ”vapaus” oli toki lähinnä kaahailua ja sekoilua alamaailman laitamilla, mutta sitähän pelit parhaimmillaan ovat, vai mitä? Poliisiautojen ampumista raketinheittimellä! GTA:n viimeisimpiä osia en ole enää hankkinut, sillä en ole täysin varma mitä mieltä olen nykyään tästä rikollisuutta edgysti glorifioivasta miljardibisneksestä, jonka pelit ovat tuttuja kaikille.

 

3. Star Wars Jedi Knight: Jedi Academy
Joo-o, pidin parikymppisenä Star Wars -peleistä ja tämä vuosi oli niille otollinen. So sue me. Edellisen vuoden Jedi Knight II: Jedi Outcast oli parhaita pelaamiani FPS-pelejä (johtuen tietenkin jedivoimista ja valosapelista!), eikä Jedi Academy siitä juurikaan jäänyt jälkeen, mitä nyt häpeilemättä kierrätti hyväksi havaittua. Tuolloin elettiin myös keskimmäisen leffatrilogian vuosia (Attack of the Clones ilmestyi 2002) ja vaikka elokuvina trilogia onkin aivan kauheaa anusvahaa, olin silti noihin aikoihin (lukiolaisena) kova poika fanittamaan järjettömän nopeatempoisia valosapelitaisteluita ja jedimytologiaa. Sitä nannaahan tässä piisaa. Nykykatsannossa taistelusysteemi ja liikevalikoima eivät enää vakuuta, mutta miekkailun mallintaminen oli alkutekijöissään.

 

Bubbling under:

Max Payne 2: The Fall of Max Payne ja Call of Duty olivat hyviä 3D-räiskintöjä, mutta jäivät yhteen pelikertaan siinä, missä Jedi Academyn kirnusin useampaan otteeseen lävitse. Beyond Good & Evil oli mainio, sarjakuvamainen ja värikäs toimintaseikkailu. Prince of Persia: Sands of Time olisi erittäin todennäköisesti listallani, mikäli olisin pelannut sitä. Sama pätee Freelanceriin. Splinter Celliä tai Rise of Nationsia en ole pelannut

 

Vuosi 2004

1. Half-Life 2
Half-Life 2 oli ilmestymisvuonnaan niin ylivoimainen peli, että se olisi luultavasti myös sijoilla 2. ja 3., ellei Vampire: The Masquerade olisi ilmestynyt samana vuonna. Tähän vaikutti sekin, että skriptatut tapahtumat FPS-peleihin tuonut ensimmäinen Half-Life (1998) on lempipelejäni (ja yleisesti kaikilla best of -listoilla kärkipäässä) ja luultavasti edelleen eniten pelaamani yksinpeli-FPS (Doomien jälkeen), joten kuuden vuoden odotus oli pitkä ja harras. Kun jatko-osa sitten lunasti kaikin puolin ja lisälevyjäkin tuli, oli koko vuosikymmen käytännössä Half-Life 2:n. Uncannyn orwellilais-dystooppinen maailma, kireä juoni ja draaman kaari, söpön-kauheat antlionit ja yksinomaan kauheat headcrabit, fysiikkapuzzlet (joihin saattoi olla monia ratkaisuja) ja painovoiman kumoava Gravity Gun (jolla toisaalta ratkottiin puzzleja rahtaamalla roinaa edes takaisin, mutta jolla saattoi myös ampua esimerkiksi maastosta löytyviä sahanteriä vihollisia päin) sekä mahdollisuus ajella ajoneuvoilla… HL2:n fysiikanmallinnus oli aikanaan ennennäkemätöntä, eikä siitä ole sittemmin merkittävän paljon parennettu.


2. Vampire: The Masquerade — Bloodlines
Mainion Arcanumin julkaissut Troika Games teki vain kolme peliä, mutta kaksi niistä on kulttiklassikkoja. Mukavan kolkkoon Vampire: The Masquerade -roolipeliuniversumiin (nimestä voinee päätellä, mistä siinä on kyse) sijoittuva Bloodlines oli pitkittyneessä kehityshelvetissä budjetin uhatessa loppua kesken, minkä lisäksi peli joutui kilpailemaan Half-Life 2:n kanssa. Teknisiä ongelmiakin oli julkaisun aikoihin paljon, joten flopiksihan tämä jäi ja Troika sulki ovensa seuraavana vuonna. Sittemmin uskollinen faniarmeija on kuitenkin modannut pelin huomattavan paljon toimivammaksi, vaikka se graafisesti rujolta nykypelaajan silmään näyttääkin. Itse olen myöhäisherännäinen, eli pelasin pelin vasta vuosia myöhemmin, modeilla vahvistettuna.

Tarinaltaan ja tunnelmaltaan nykypäivän Los Angelesiin sijoittuva Bloodlines lienee edelleen kiehtovimpia pelaamiani tietokoneroolipelejä. Siinä on piirteitä, jotka loistavat usein poissaolollaan narraatio- ja/tai taisteluvetoisissa videoroolipeleissä ja joita kaipaan. Epälineaarinen maailma mahdollisti lukuisia etenemismahdollisuuksia ja -järjestyksiä riippuen pelaajan suuntauksesta ja mieltymyksistä. System Shock / Deus Ex / Arx Fatalis -fanitukseni näkyy tässäkin ja on varsin luontevaa, että myös Bloodlines kolisi. Tuntuukin siltä, että vain nämä pelit ovat edes yrittäneet tehdä jotain mielekästä Ultima Underworldien perinnöllä. Myöhemmin listallani tulee vielä pari muuta esimerkkiä. Mutta jos tehdään 3D:tä, niin mallinnetaan sitten kunnolla sitä maailmaa, tehdään sillä tilallisuudella jotain eikä vain juosta edes takaisin nätissä maisemassa. Puuh.

Bloodlinesille on ilmestymässä piakkoin jatko-osa. Toivon parasta mutta pelkään pahinta.


3. Unreal Tournament 2004

Jaksan aina muistuttaa, etten juurikaan pelaa moninpelejä, mutta muutamat tiimipohjaiset pelit tuntuisivat olevan tähän poikkeus. UT:tä pelasin kavereideni kanssa paljon, joskin myönnän pelanneeni sitä myös yksinpelinä tekoälyvastustajia vastaan. Luukutin samalla Frank Zappaa ja vanhaa Genesistä. Miettikääpä sitä. Aiempiakin versioita pelasin, mutta tässä tuli mukana tehtäväpohjainen Assault-moodi ja ajoneuvopohjainen Onslaught-moodi.

 

Bubbling under:
Doom 3 olisi listani neljäs, vaikka hienoiselta pettymykseltä aikoinaan tuntuikin. Graafisesti peli oli aikanaan upea ja sai koneen kuin koneen teknisine vaatimuksineen polvilleen. Arvostin yltiöpäisen synkkää menoa ja pelimaailman pimeyttä niin kuvainnollisesti kuin myös käytännössä: sen perkeleen taskulampun kanssa sai olla jatkuvasti räpeltämässä, mutta toisaalta ahdistavassa tunnelmassa löytyi. Itse asiassa pidin tästä enemmän kuin vuoden 2016 Doomista, joka on kyllä kiitellympi ja pelillisesti parempi, mutta samalla sarjakuvamaisempi, arcadempi ja kieli syvemmällä poskessa. Eetoksen ja yleisen maailmanrakentamisen kannalta Doom 3 on lähempänä sitä sieluni kosmista tyhjyyttä, jonka sydämessä Azathoth pursuaa ja piipittävä huilu ulisee.

Far Cry
oli toinen teknisesti vaikuttava koneenkyykyttäjä ja hyvä 3D-räiskintä, joka toi FPS-peleihin kaivattua tilan ja trooppisen luonnon tuntua iänikuisten käytäväkompleksien sijaan. Varsinaiseen open worldiin ja sen potentiaalin lunastamiseen päästiin kuitenin vasta sarjan seuraavissa osissa.

Half-Life:n modi Counter-Strike lienee moninpelihistoriallisesti tärkeimpiä pelejä. Half-Life 2:n myötä tekijästudio Valve päivitti pelin Source-moottorissa toimivaksi, mutta tätä en ole pelannut sekuntiakaan.

Thief: Deadly Shadows ei kenties yltänyt sarjan aiempien osien tasolle, mutta vahvaa kamaa yhtä kaikki.

Warhammer 40,000: Dawn of War oli toimivaa RTS-karkkia, ei vähiten päättömään Warhammer-universumiin sijoittumisensa vuoksi.

 

 

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: