Siirry sisältöön

Alkutekstit: Alf Sjöbergin Neiti Julie

24 kesäkuun, 2019

Alkutekstien verhon lävitse näkyvä lintuhäkin varjo on kiinnostava kuva. Verho vedetään ylös ja itse häkki paljastuu, mikä todentaa niin häkkilinnun symbolina (verho ylimääräisenä “seinänä”, peitteenä, suojuksena) kuin itse elokuvamuodon olemuksen varjojen ja valojen leikkinä. Häkin viereen ilmestyy nuori nainen katselemaan kameran ohi, hänen katseensa perusteella me näemme häkin ja naisen ikkunasta, josta nainen puolestaan katselee ulos. Näin vanhoissa elokuvissa (1951) alkutekstien aikana tapahtuva toiminta on melko harvinaista. Pidemmän päälle efekti ja naisen salamyhkäisyys luovat teatraalisen vaikutelman, mutta periaatteessa alkutekstit ovat alkutekstit ja tämä ei haittaa; niiden sitominen itse elokuvan rakenteeseen ei ole välttämätöntä (militanteimpina alkutekstien ja itse elokuvan erottajina mieleen tulevat Béla Tarr ja Tarkovski, jälkimmäinen muistaakseni jopa kirjoitti, että alkutekstien aikana ei saa olla varsinaista toimintaa). Hollywood-tuotannoille jokseenkin vastakkainen eetos. Toisaalta pälyilevä katse kahdentuu häkissään hermostuneesti hypähtelevän linnun kanssa. En pidä tekstien taustalla soivasta pompöösistä musiikista, mutta harva ohjaaja osasi käyttää musiikkia vielä 50-luvulla. Sitten elokuva avautuu kuvalla juhannusyön niitystä, jolla 1800-luvun yläluokkaiseen tyyliin pukeutunut juhlijajoukko seuraa, kun juhannussalkoa vedetään pystyyn. Pystyttämisen kuvien kanssa vuorottelee hätkähdyttäviä, hieman propagandajulisteita muistuttavia alaviistosta kuvattuja lähikuvia yläviistoon katsovista nuorista ihmisistä, joiden kasvot ovat jähmettyneitä maaniseen riemuun. Erityisesti hattupäinen, suu pyöreänä ja silmät suurena “salon pystyttämistä” (kuvan fallisuus jne.) seuraava nuoren naisen ilme on tahallisen, ylilyövän seksuaalinen. Salko saadaan pystyyn, väkijoukko riemuitsee ja heittelee ilmaan oksia/vihtoja, ryhtyy iloiseen piiritanssiin. Leikkaus alkutekstien aikana tutuksi tulleeseen kuvaan ikkunasta katselevasta nuoresta naisesta, joka seuraa riemunpitoa jokseenkin… kauhuissaan? Hätääntyneenä? Ihmeissään? Angstisena? Joka tapauksessa alkutekstien liudentuminen ja jatkumo itse elokuvaan on edelleen yllättävä ja hienosti toimiva, vaikka osa efektistä johtuukin elokuvan iästä.

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: