Skip to content

Elokuvamuistiinpano: Toni Erdmann

joulukuu 19, 2016

Maren Aden hypetetty 160-minuuttinen kantaa taakkansa lopulta varsin kevyesti. Vuoden paras elokuva? Kyllä, jos minulta kysytään. Pääpaino on sosiaalisten käyttäytymisodotusten rikkomisessa ja siitä aiheutuvassa myötähäpeän sukuisessa huvituksessa. Dogmalle sukua, mutta vähemmän nihilistisesti. Syvempänä teemana ovat (hieman sosiaaliselta heittiöltä/”epäonnistujalta” vaikuttavan) isän ja tyttären keskusteluvaikeudet nyky-yhteiskunnan intersubjektiivisuuden puutteesta johtuen, sillä vanhaa kehnoa Baudrillardia lainaten: ”miksi puhua, kun voi kommunikoida”?

Isä ei keksi muita keinoja kuin kehittää substituuttihahmon, Toni Erdmannin, jonka kautta hän pystyy ohittamaan perhesuhteen sosiaaliset odotukset. Samalla tytär pystyy ”irrottelemaan” isänsä nähden: käyttämään huumeita, järjestämään (tosin vahingossa) alastonbileet… Vähitellen isän ”omalaatuinen” zen-huumori (”jos ei elä hetkessä, ei elä”) alkaa tarttua myös tyttäreen, joka samalla mahdollisesti oppii tai ei opi jotain elämästä ja isästään.

Seuraako siitä mitään, työpaikanvaihdosta lukuun ottamatta? Loppu on itse asiassa varsin avoin, mahdollisesti jopa ahdistava. Kun tytär viimein laittaa rumat tekohampaat suuhunsa ja typerän hatun päähänsä, lähtee isä hakemaan kameraa ja rikkoo siten omaa dogmiaan vastaan. Minun katsannossani Aden elokuva ei ole pelkkää feelgoodia, vaan jopa suuremmissa määrin eksistentialistista tyhjyyttä. Narrina voin vakuuttaa teille, että narrin naamion takana ei ole mitään, eihän ajaton ja paikaton kapitalistinen yhteiskunta tarjoa puitteita mihinkään. Narri ainoastaan hajottaa tilanteet.

Hajottaminen on sukua itkemiselle.

Mutta on Erdmann paljon muutakin, kuten rikkaiden saksalaisten asemaa Romaniassa salakavalasti ruotivaa sosiaalista kommentaaria, tai upeita yksittäisiä kohtauksia, joista ei osaa päättää ovatko ne hillittömän hauskoja vaiko riipivän sydäntäsärkeviä. Peter Simonischek ja Sandra Hüller vetävät vuoden parhaat roolisuoritukset, joille vetää vertoja ainoastaan maailman parhaan näyttelijän Isabelle Huppertin rooli Paul Verhoevenin mainiossa Ellessä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: