Skip to content

Luettua: Mabuji Ibusen ”Black Rain”

joulukuu 1, 2016

Yksi niistä kirjoista, jotka ovat olleet minulla yliopiston kirjastossa lainassa kuukausia. Vaiko jo vuosia? Goodreadsista näen, että Klaus Theweleitin Male Fantasies I: Women, Floods, Bodies, Historiesin olen lukenut vuonna 2013, joten aloitin myös Male Fantasies II: Male Bodiesin samana vuonna. Kirjasta on luettuna 2/3, mutta olisiko typerää lukea se loppuun vuoden 2016 lopussa, kun ensimmäisestä puoliskosta ei muista enää mitään? Olen varma siitä, että Ibuse ei ole ollut minulla lainassa yhtä kauan. Olen lähes varma siitä.

En muista miksi päätin siirtää pölyn ympäristöön ja nostaa Black Rainin pinojen alta. Luultavasti syy oli viimeaikaisessa innostuksessani Go-peliin, joogaamiseen ja teen juomiseen. Olen naurettava klisee ja ilmeisen vietävissä meemien suhteen, ainakin mitä tulee orientalismiin. Mutta en voi syyttää meemejä tai kliseitä, mikäli fyysinen oloni paranee, teenjuominen pakottaa jatkuvasti vessaan ja Ibusen kirja tulee luettua.

Vasta myöhemmin kuulin, että kirja on myös suomennettu nimellä ”Musta sade”. En tullut edes ajatelleeksi mahdollista käännöstä, kun lainasin kirjan yliopiston kirjaston englanninkielisen kaunokirjallisuuden hyllystä. Oletan ilmeisen automaattisesti, että Kawabatan, Tanizakin ja Mishmina lisäksi mitään japanilaista ei ole käännetty. Vaikka onhan käännetty Natsumea, Ōokaa, Dazaita, jne. En siis hyötynyt englanninkielisestä käännöksestä mitään, onhan alkukieli japani. Huomioikaatten myös, että Shōhei Imamura ohjasi kirjan pohjalta ilmeisen hienon elokuvan.

Black Rain / Musta sade sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Hiroshimaan, jossa pommin jälkivaikutukset alkavat jo kaivautua osaksi Japanin (vielä jokseenkin hengissä ollutta) tiukasti säädeltyä sosiaalista kerrosta. Kertoja Shigematsu yrittää naittaa kasvattitytärtään Yasukoa, mutta Yasukon säteilysairaus hankaloittaa tilannetta; toisin sanoen kukaan ei halua naida säteilysairasta. Kukin voi tahollaan päätellä, miten syvän stigman säteilysairaus pomminjälkeiseen japanilaiseen psyykeeseen painaakaan. Mitään tällaista Ibuse ei tietenkään kysy. Se ei ole japanilainen tapa. Pelkistetyn objektiivinen suhtautuminen ydinpommin aiheuttamiin kauhuihin sekä kohottaa että upottaa kirjan. Mutta ei ilmeisimmistä syistä.

Shigematsu kopioi Yasukon tekemiä päiväkirjoja pommin ajalta yrittäen siten perustella kosijoille ja virkamiehille, ettei Yasuko kärsi säteilysairaudesta. Ehkä Shigematsu pettää myös itseään, sillä Yasuko todella on sairas. Yasukon pelkistetyt merkinnät pommin putoamisen päivältä ovat kuitenkin lähinnä sivuseikka, sillä suuren osan kirjan kerronasta muodostavat Shigematsun omat, huomattavan paljon tarkemmat ja elävämmät päiväkirjat pommituksen ajoilta, jotka hän päättää niin ikään jäljentää Yasukon päiväkirjojen tueksi. Samalla muodostuu eräänlainen tapauskertomus ja apologia Hiroshiman puolesta. Itse vuonna 1965 julkaistu kirja perustuu aitoihin dokumentteihin, henkilöihin ja oloihin, sivuilla vilahtaa myös Hiroshiman lääkärinpäiväkirjoistaan tunnettu tohtori Michihiko Hachiya.

Mutta mitä tarkoitan, kun sanon että objektiivinen kuvaustapa sekä kohottaa että upottaa kirjan? Tarkoitan sitä, että kirjassa vallitsee dissonanssi, epäkesko rönsy. Pelkistetyn kuvauksen ja japanilaiselle romaanille tyypillisten ”kuulaiden” kuvien oheen sumputetaan tapahtumia ja kohtaloita lähes reportaasiluontoisesti. Ymmärrän tarkoituksen, olihan kirja (niin sanotaan) keskeinen osa maan kansallista terapiaa ja toipumisprosessia ja sellaista silmälläpitäen se on varmasti myös kirjoitettu. Se ikään kuin tekee palveluksia: yrittää avata, yrittää kertoa mahdollisimman paljon. Selittämättä tai analysoimatta kuitenkaan mitään.

Tämä on hyväksyttävää ja kiittämisen arvoista, mutta myös kasvattaa teoksen esteettisesti tukkoon. Dynamiikka ei toimi sujuvasti siten, kuin kenties lukijana haluaisin. Black Rainin kieli on kyllä sujuvaa ja selkeää, mutta kirja on silti hidaslukuinen, koska kerronta ei erityisemmin vedä. Rauhallisuuteen ja pelkistämiseen pyrkivä kuvaus ei saa tukea suhteessa vaelteleviin ja rönsyileviin osioihin, eivätkä reportaasimaisemmat osat vastaavasti hyödy klassillisen japanilaisen kauneuden motiiveista, ovathan ne periaatteellisella tasollaan vastakkaisia.

Periaatteellisella tasolla tämä ei silti ole minulle ongelma, olenhan yleensä pikemminkin kyseenalaistamassa teoksellis-porvarillisia hygieniasäännöstöjä, mutta Black Rainin tapauksessa suhdeluku uhkaa usein painua nollaan. Se, miten paljon aikaa 300-sivuisen romaanin lukeminen vie suhteessa siihen, mitä se antaa 1) esteettisesti ja/tai 2) tiedollisesti on yksinkertaisesti epätyydyttävä. Toisin sanoen olisin karsinut siitä puolet pois joko suuntaan tai toiseen; joko disintegraatiopoetiikaksi tai faktapohjaiseksi silminnäkijäselostukseksi. Tarkoitan ehkä sitä, että kirja on usein koskettava, usein kiinnostava ja usein tylsä. Se on ilman muuta ns. hyvä kirja, mutta en missään tapauksessa lukisi sitä uudestaan. Ei siksi, ettäkö se olisi liian shokeeraava, ”syvällinen” tai ahdistava, vaan siksi, että se on yksinkertaisesti epätasapainoinen, pääosin hieman hidasliikkeinen ja turpea.

PS. Miksi kaikkein kiinnostavinta (pommin fyysisten vaikutuksen kuvausten lisäksi) on kuitenkin se, miten ihmiset ovat säännöstelyn ja pulan aikana syöneet? Varmasti tämä liittyy lajimme alitajuiseen haluun kuolla teollisessa yhteiskunnassa ja syntyä uudelleen sen jälkeen, kuin ravintoon ja ympäristöön on taas muodostettava jonkinlainen suhde.

PSS. ”Musta sade” oli pommin tulimyrskyn synnyttämä ilmiö: radioaktiivista nokea sekoittui sadepilviin, joiden langettama sade oli mustaa, värjäävää ja joissain tapauksissa ihoon kiinni jäävää. Yasuko kärsii tällaisista sateen aiheuttamista tummista ”laikuista”.

PSSS. Elokuva aion katsoa, tietenkin, sillä vanhan viidakon sananlaskun mukaan kuva poistaa kymmenentuhatta turhaa sanaa, kymmenentuhatta ja taas kymmenentuhatta, aina vielä kymmenentuhatta.

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: