Skip to content

Ex Machina

huhtikuu 25, 2015
  • [Päivitetty: korjattu oikea linkki esteettiseen konformismiin.]
  • Virpi kirjoitti jo hyvin Alex Garlandin Ex Machinan moraalisista ulottuvuuksista. Pohjimmiltaan elokuvan moraali on minulle hienoinen pettymys, sillä vaikka kännäävän ja sovinistisen alfauroksen luoma tekoäly on luultavasti kaikista realistisin skenaario, ei se ole lopulta kovin kiinnostava.
  • Se ei poikkea kulttuuristamme mitenkään, ainoastaan toisintaa sen.
  • Onko Ex Machina Spike Jontzen Herin negatiivi? Joku irvileuka sanoi, että ”se on Her seksiboteilla”.
  • Myös ”tekoälyn jatkon” ratkaisumeemit ovat spektrin ääripäistä. Her pelasi halvahkon ja aina sekavan transsendessi-kortin (sillä transsendenssista ei voi varsinaisesti puhua / sitä ei voi kuvata).
  • Ex Machina pelaa kyynillis-darwinistisen selviytymiskortin, jos kohta pikantilla, alistamisen makuisella vivahteella (väkivaltainen alfaurosisä), joka istuu myös sinänsä luontevasti leffan genrealiluokitusmaiseen juoneen (psykologinen trilleri).
  • Minua kiinnosti elokuvassa taas kerran enemmän pinta, sillä se tulee yleensä sanoneeksi vähintään yhtä paljon kuin väitetyt teemat.
  • Juuri visuaaliensa vuoksi katsoin elokuvaa pikemminkin esteettisenä konformismina, kuin varsinaisesti elokuvana tekoälystä. Varmaankin siksi, että olin juuri lukenut tuon linkkaamani Carlesin artikkelin ja ihmiset pelottivat minua.
  • Toisaalta tämä on vain kupla kuplan sisällä (kuten tuo Carlesin kirjoitus ns. vihervasemmiston sisällä).
  • Elokuvan historian jälkimmäisen puoliskon aikana mikään ei ole osoittanut, että valtavirtaelokuva voisi päästä muutamista peruskerronnallisista troopeistaan eroon tai yli, eikä haluakaan (case in point: Avengers: Age of Ultron). Niinpä Ex Machinassakin kiinnostaa lähinnä juuri tuo kupla: mitä muotivirtauksilla tehdään, miten niiden ”värejä” halutaan ohjata käyttöön?
  • Miten joku ministeriehdokkaistamme suhtautuisi elokuvan ulkoasuun ja siihen, mitä se kertoo kulttuuristamme?
  • Ex Machinan viimeiseen asti tarkoitushakuinen ulkoasu ja tuotantosuunnittelu alleviivaavat, tietenkin & esimerkiksi, hipster-innovaattorinero Nathanin kykyä sulattaa kehoonsa ja ympäristöönsä kaikki statuksellisesti merkittävät sosiaalisen pääoman merkit.
  • Nathan treenaa tasaisesti, on vartaloltaan kireä kuin tiikeri, juo olutta pullosta design-sohvillaan ja näyttää hikisenäkin lifestyle-blogin kuvalta. Tietysti hillittyine väreineen, sillä modernistiseen pukeutumiseen sopivat vain murretut sävyt. Parta on huollettu ja tuuhea, mistä olen erityisen iloinen: partafanina odottelinkin jo partamuotien leviämistä elokuvan puolelle.
  • Arkkitehtuurin ”orgaani modernismi” tuskin tarvitsee tämänkään vertaa lisähuomautuksia. Blaa blaa avara ja tyhjä, blaa lasi ja puu ja himmeys ja kirkkaus. Norjan kosket ja kallio leikkaamassa seinän sisään. Mukana kivoja väritäpliä, kuten tuo ällöttävä lampunvarjostin (kts. kuva) tai pöydällä oleva helvetin mauton pääkallo. Elokuvassa oleva Jackson Pollockin (joo-oh) maalaus kohdentaa Nathanin asunnon/tutkimuskeskuksen värimaailmaa. Tekoälytematiikan kautta Pollockin ”metodilla” puolustellaan älyn luovaa puolta, koska miksei. Kirjallisiahan kaikki elokuvat ovat ideoiltaan, mikäli niissä puhutaan.
  • En kuitenkaan teeskentele tietäväni sisustusmuodista mitään, joten mistään huonekaluista en kirjoita tämän enempää. Varmasti elokuvan interiöörit ovat asiasta enemmän tietävien mielestä jo kliseistä ja vanhaa.
  • Elokuvan häiritsevin ja paras kohtaus on tämä tanssikohtaus.
  • Siksikö, koska se osoittaa Nathanin täydellisen pelimiestyylin? (vrt. tanssiva Tom Hiddleston, joka saa minutkin odottamaan lasta)
  • Vai kenties siksi, koska se tekee eron sliipattuun ja rauhalliseen, koska se antaa tilan myös ruumiille? Kiintoisaahan on toki myös se, että tanssiva japanilaisnainen paljastuu myöhemmin tekoälyandroidiksi.
  • Ei, vastaus lienee statuksellinen: Nathan on saavuttanut ja luonut kaiken ns. itse, aivan kuten kaikki häiritsevän täydelliset menestyjät. Hän on komea, hän on nerokas, hän on nuori, hänellä on jopa aikaa opetella retroiseen tanssibiisiin sopiva koreografia! Hän rikkoo tyylikkään modernismin pinnan sotkemalla mukaan bailaavaa yoloa.
  • Vastakuvaksi leikatut, (päähenkilö) Calebin hämmentyneet kasvot ovat meidän kasvomme. Nathan on se ylivoimainen tyyppi, joka onnistuu kaikessa mitä tekee. Hän ei varsinaisesti edes yritä, sillä onnistuminen ja tekeminen ovat hänen perustilansa.
  • Caleb on mukana lähinnä edustamassa katsojan moraalia ja omatuntoa, minkä lisäksi häntä käytetään manipulaation/juonikikan välineenä (aivan kuten katsojaakin). Tämän vuoksi minulla ei ole Calebista varsinaisesti mitään sanottavaa.
  • Siksi Nathanin juoppous/naisviha/narsismi tuntuu toisaalta myös halvalta keinolta palauttaa hahmo ”meidän tasollemme”.
  • Tekoäly Avan ratkaisu on muuten todella kylmä, siitä minulla ei sinänsä ole pahaa sanottavaa, vaikka tuollaiset ”järkyttävät” vedot ovatkin yleensä ulkokultaisia ja pyrkivät hautaamaan retoriikallaan itse elokuvan.
  • Entä ne tekoälyandroidit itse? Liekö sattumaa, että vartalot ovat hoikkia, kasvot hieman androgyynejä. Tätä aliboidaan sillä, että Nathan on vakoillut Calebin pornohakuhistorian ja tarkistanut, että Ava sopii hänen ihanteisiinsa. Toisaalta sillä, että gynoidien luoja Nathan on misogynistinen mulkvisti-alfa.
  • Netin irvileuoilta kuultua: Ex Machina on se, mitä saadaan kun miespuoliset nörttineitsyet päästetään tekemään scifiä. Alfamies panemassa ja pahoinpitelemässä itse luomiaan täydellisiä naisia, joille on muistettu rakentaa jalkojen väliin ”mielihyväanturit”.
  • Tämä on myös negatiivinen dialektiikka ja luettavissa feministiseksi viestiksi, mutta voiko se mitenkään olla sitä tarpeeksi tehokkaasti? Siis siten, että ilmiasu häviäisikin teorialle? Että katsoessa saatu vulgaari nautinto (lyö sitä ja pane sitä) antaisi tietä järjelle ja moraalille (ymmärrä häntä ja kunnioita häntä)?
  • Sillä elokuvissa kannattaa uskoa pikemminkin siihen mitä näkee, kuin siihen miten näytetty perustellaan.
  • Ex Machina voisi muuttua pornoksi aivan koska tahansa, onhan se jo valmiiksi mitä korkeimman luokan esteettistä pornoa. Sadomasokistista ultrafetisismiä.
  • Paneminen ei tekisi Ex Machinasta enää varsinaisesti yhtään graafisempaa. Kaikessa sliipatussa tyylittelyssään se on jo nyt suorastaan spermainen. Lopussa veitsi uppoaa Nathanin ruumiiseen kuin sumuun, vaivattomasti. Onhan sisäänmenoreikä tietokone-efektein luotu reikä, CGI-reikä, virtuaalinen reikä.
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: