Skip to content

Vuonna 2014 lukemani kirjat, osa 6

tammikuu 31, 2015

[Ikuisuusprojekti jatkuu, oltaisiinkohan puolivälissä?]

 

Erik Satie: Muistinsa menettäneen muistelmat

Ei niin hauska kuin toivoin sen olevan. Satunnainen. Voidaanko sanoa, että Satien musiikki on kaikkea muuta kuin hissimusiikkia? Vaiko juuri puhdasta hissimusiikkia?

 

Raymond Roussel: New Impressions of Africa

Eihän Rousseleita voi kääntää, edes englanniksi, mutta Roussel-käännöksiä pitääkin ajatella lähinnä kuvauksina siitä, miten hänen kirjansa toimivat. Täten ranskaa osaamattomana menetän Rousselin tuotannon mahdollisesti keskeisimmän momentin, mutta ainakin saan tietää, minkälaisiin hulluihin kuviin kieliapparaatti hänet pakotti. 1,274 säkeestä koostuvassa runoelmassa on myös mielenvikainen ja nerokas, viisi tasoa syvä ”viittausjärjestelmä”, joka sulkeistaa neljää eri osaa keskinäisiin vittaussuhteisiin tavalla, jonka seuraaminen on aivan oma taiteenlajinsa.

 

Antti Salminen & Tere Vadén: Energia ja kokemus

Yksi niistä kirjoista, jotka pakottaisin oppilaitosten oppimäärään, mikäli siinä olisi jotain mieltä. Siis mikäli maailma olisi sillä tavoin mielekäs, että ihmisiä voisi ohjata puhtain jauhoin, että ohjaamisella tavoittaisi jotain hyvää, eikä pelkästään satunnaisen mielivaltaista vallankäyttöä. Mutta myönnän olleeni jopa siinä määrin sivistymätön, etten ollut tajunnut yhteen öljytynnyriin sisältyvää, hillitöntä miestyövoimaa enkä siten sitä, miten niin kapitalistinen kuin kommunistinenkin yhteiskuntajärjestelmä pohjaa juuri öljytalouden luomaan, ylikellotettuun harhaan kestävyydestä. Kivihiili, seuraavaksi tehokkain ja paljon saasteisempi, tulee kaukana perästä. Ydinvoima on oma kysymyksensä, mutta vastatakseen öljytalouden kokoa ydinvoimaloita pitäisi rakentaa moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna, minkä lisäksi ne vaatisivat paljon fossiilisia polttoaineita tuekseen vielä pitkään. Kaikki tämä tietenkin, mikäli uskoo kirjoittajiin. Minulla ei ole syitä olla uskomatta, jo siksikin, koska tiedän molemmat hyviksi ja älykkäiksi ihmisiksi. Jos on itsekin kirjoittaja ja satunnainen tutkija, tietää tämän merkityksen.

Mutta kirjan esittämien tietojen valossa tuntuu todellakin hieman mielettömältä väitellä siitä, pitäisikö elää kapitalismissa vaiko kommunismissa, koska kumpikin järjestelmä perustuu öljytalouteen. Molempi talousjärjestelmä sortuu, jos ja kun öljy loppuu, mikäli siihen mennessä ei ole ensin kehitetty jotain fuusiovoimaa vastaavaa & rakennettu sille merkittävän suurta jakeluverkostoa. Ja mikäli ekosysteemikin vielä kestää.

Sitten voikin alkaa väitellä ydinvoimatrollien ja fuusiouskovaisten kanssa siitä, että pitääkö se ja se tilasto paikkansa. Mutta kuten eräs ystäväni taannoin muistutti, tilastot ja käppyrät ovat vain ja ainoastaan politiikkaa.

Bonuksena kirjassa on öljyn filosofiaa, joka voi olla satunnaiselle lukijalle sitten vähän vaikeatajuisempaa kamaa. Bataille etc. Itse olen Bataillen lisäksi Reza Negarestanin ja Deleuzen ystävä, joten selviydyin miten kuten.

 

Edward St. Aubyn: Never Mind, Bad News & Some Hope

Maineikkaan Patrick Melrose -romaanisarjan kolme ensimmäistä osaa, joista pidin kovasti. Luin näitä ollessani Edinburghissa ja Lontoossa, mikä vaikutti varmasti osaltaan mieltymykseeni, sillä psykofysikaalinen todellisuus oli kirjoille otollinen. En ole lukenut Knausgårdia, mutta tapaan silti sanoa lukevani mieluummin St. Aubynin omaelämäkerrallista sarjaa kuin Knausgårdin pohjoismaista parransänkimachoilua.

Ihan jo siksikin, koska Britannian yläluokka ongelmineen ja romahtamisineen on aina kummastuttavalla tavalla kiehtonut minua. Sama toki Proustin Ranskan tapauksessa, mutta Englannin 1900-luvun alku oli merkittävän hyvää aikaa kirjallisesti myös ns. yläluokkaisemmassa kamassa. Siis iänikuisen Joycen, Beckettin (joka tosin oli rahakkaasta perheestä), Woolfin ja Yeatsin lisäksi minua kiehtovat Evelyn Waugh (vaikka tämä yleensä pilaakin banaalilla katolisuudellaan teoksensa), W. Somerset Maugham, E. M. Forster…

Mutta tätä perinnettä vasten luen Patrick Melrose -sarjaa. Kirjat ovat tyylillisesti tietenkin paljon tiivistetympiä ja myös melko kepeitä (vaikka kertovatkin pääasiassa ahdistuksesta). Rahaan syntynyt St. Aubyn kuvaa yläluokkaisen perheensä rikkonaisuutta aina lapsuudestaan 60-luvulta asti. Fiilis on hieman kuin Englantiin siirrettyä, elegantimpaa ja vähemmän postmodernia Bret Easton Ellisiä, varsinkin huumetäyteisessä Bad Newsissä. Eikä silti yhtään, mikä pitää muistaa sanoa, sillä tiedän monen inhoavan Ellisiä. Minulla on vielä muutama romaani Melrose-sarjasta lukematta, olen säästellyt niitä.

 

Panu Räty: XYZ

Pienoisesseeni Rädyn mainiosta fragmenttiromaanista on luettavissa Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran nettiantologiassa, täällä.

 

Osamu Dazai: Ei enää ihminen & Laskeva aurinko

Kuten olen aiemmissa osissa kirjoittanut, luin vuonna 2014 uudestaan muutamia lempiromaaneistani. Nämä kaksi olivat osa tuota projektia. En silti tiedä, ovatko ne niin merkittävän hyviä enää näin ”myöhäisellä” iällä luettuina, mutta myönnän pitäväni kovasti 1900-luvun suurista japanilaisista prosaisteista. Jos voisin ottaa autiolle saarelle mukaani pelkkää Dazaita, Takeshi Kaikoa, Yukio Mishimaa, Soseki Natsumea ja Yasunari Kawabataa, olisin varmasti kohtalaisen onnellinen. Toisaalta ehkä ottaisin mukaani juuri jotain muuta, koska näitä olen jo lukenut… Joka tapauksessa nämä japanilaiset ovat saavuttaneet romaanitaiteessa sellaisen lyyrisen ja kertovan komposition yhdistelmän, jonka tutkimisen jälkeen ei hirveästi tee mieli ottaa vakavissaan länsimaisen romaanitaiteen tiettyjä tendenssejä juonineen ja muine yhdentekevyyksineen. Koskaan ei pitäisi kirjoittaa romaania vain siksi, että tekisi kirjan. Teksti tekstin perään selluliittimassaa liimalta haisevan kirjakaupan alennuslaarissa. Mutta Ei enää ihminen on lienee kaikki tarvittava eksistentialismista, vastaavasti Laskeva aurinko yläluokan ja perinteen katoamisesta Japanissa (jos kohta jälkimmäisessä Yukio Mishima on ehkä vieläkin parempi).

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: