Skip to content

Päiväkirja 27.7.14 – Lukutoukan transferenssia vai kapitalismin kehokuvaoire? eli päiväni puistouimarannalla

heinäkuu 27, 2014

M-niemen ruohotasangoilla makoilemassa K:n kanssa. Viltti, kirjoja, eväitä ja valitettavasti myös vaatteet, mikä erottaa meidät populaatiosta kuin Ebola-karanteeni. Keskimäärin kaikki ihmiset täällä ovat kaunisvartalosia ja bikineissä/shortseissa, harvassa ovat vartalot jotka eivät olisi bikinikunnossa. Lapsiperheet ovat asia erikseen, he ovat lähempänä rantaa. Keskustan pillushortseja täällä ei onneksi näe. ”Huonovartaloiset” eivät tänne tietenkään tule, koska tuunatun vartalon kulttuurissa muunlainen keho tuntuu etikettivirheeltä, varsinkin tässä ”älymystöpuistossa”. Me ajattelemme tätä puistona, muut ilmeisesti uimarantana. Älymystön sanoin vitsinä, koska a) älymystöä ei enää ole ja b) vaikka olisikin, ainakaan yliopiston tai ammattikorkeakoulujen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Olemme K:n kanssa vaatteet päällä ja varjossa, kuin pedofiilit. Lisäksi meillä on kirjoja, kirsikkana kakun päälle kaivan laukustani kirjoitusvälineet. Täällä vartalolleen elävät ihmiset voivat aktualisoida kuvansa, edes hetkeksi. Kenenkään ei tietenkään tarvitse sanoa mitään, tai edes ajatella & tajuta tätä, sillä sosiaalinen koodisto on joka tapauksessa jo paikoillaan. Siitä todistaa jo muunlaisten vartaloiden puute.

Anteeksi pyydellen huomautan, että voisin toki olla ilman paitaa, sillä jatkuvan istumisen vastapainoksi pilatoin pakon edessä sen verran, että minulla on auttavat lihasten alut. Lisäksi olen ns. läpipasko & aineenvaihduntani on elohopeannopea, mutta 30 ikävuotta heittävät vastapalloon sen verran, etten ole enää alipainoinen vaikka yrittäisinkin. Bonuksena lääkitykseni(?) saa minut (empiriaan nojaten) hikoilemaan muihin ihmisiin verrattuna n. viisinkertaisen määrän, varsinkin tällaisella ilmalla. Nytkin minulla on mukanani pyyhe, jolla kuivan kasvojani ja niskaani n. 30 sekunnin välein. Öisin nukkuminen tällaisella ilmalla on mahdotonta, mutta muutaman tunnin väsytystaistelun ja kuivaamisen jälkeen aina lopulta sammun. Kuin flunssassa. Aamulla herään päivänvarjon kokoisen märän ja tumman alueen keskeltä. Tyynyni haisee kuolemalta, koska kuolemasta kaikki unet kertovat. That being said, mies ilman paitaa on epätoivottava näky keskimäärin kaikkialla ja aina, joten passaan paidattomuuden. Sitä paitsi olen valkoisempi kuin kuollut punapää, koska pelkään ihosyöpää Justin Bieberin teinifanin kiihkolla. K:lla on geenialibi, sillä hän ei oikeastaan rusketu, ainoastaan palaa tai muuttuu hetkeksi pinkiksi, minkä jälkeen palautuu valkoisenkalpeaan perustilaansa. Mies ilman housuja on sen sijaan upea ilmestys. Muoti, jossa pidettäisiin paitaa mutta ei lainkaan housuja olisi sellainen muoti, johon minäkin mieluusti lähtisin. Siitä muistaisi, miten ryppyisestä sienielukasta lopulta aina on kyse. Entä ajetaanko häpykarvat pois siksi, että todella nähtäisiin, mikä saatanallinen kalju rotta siellä alla piileekään? Varmasti se on juuri niin, en usko mihinkään ”ai sä haluat näyttää lapselta” -juttuihin. Keskinkertaisen ihmisen perustelu, ensimmäisenä mieleen tullut ajatus, eli väärä ajatus.

Kaupungissa olisi myös muita, epämukavampia puistoja, mutta ei niissä oikein pysty olemaan, mikäli haluaa tehdä muutakin kuin tupakoida tai tissutella. Olisi nistien ja hippien L-puisto tai deekujen ja hevareiden K-puisto. Mutta olemme täällä. Viereemme parkkeeraa nuoripari, he riisuutuvat oitis. En ymmärrä kesää Suomessa, enkä varsinkaan tätä yliopistoalueen puistoa, tämä on kuin jokin prekariaattirunkkarin seisova pöytä. Tarvitsee vain asetella viltti nurmikolle ja heti viereen tulee joku 25-vuotias pyllistelemään bikineissä. Tyttö pistää trikoot päälle ja alkaa joogata. Katselen hetken epäuskoisena supistelevaa takamusta ja alan sitten lukea Žižek-sedän ajatuksia erilaisista vaihtoehtoisista järjestelmistä kapitalismille ja kommunismille. Slavoj ymmärtää minua, sillä hänellekin bikineissä tai trikoissa pyllistelevä perse on pyllistelevä perse, eikä mitään merkki jostain vitun emansipaatiosta.

Sillä dystooppinen-minäni ei voi olla ajattelematta, että nämä ihmiset ovat aseksuaaleja, että heidän reikänsä ovat ummessa kuin Muumipeikolla, että he ajattelevat jo aivan toisin kuin minä, joka vielä onnettomana rämmin seksin suossa. Tämä on pahin painajaiseni. Siinä tarinassa bikiniranta ei ole emansipaatiota, vaan looginen askel ajattomassa ja välimatkattomassa pornokapitalismissa. Seksuaalisuus fyysisenä kanssakäymisenä, seksinä, katoaa. Jäljelle jää jatkuvasti haluttavampi ja trimmatumpi vartalo, jonka saavuttamiseen ja ylläpitämiseen kaikki ylimääräinen energia kuluu. Parisuhde katoaa, lopulta myös nyt niin muodikkaat yhden illan jutut katoavat, kun nekin vaativat liikaa energiaa, ne ovat likaisia kaikkine epävarmuuksineen. Tämän ajanjakson luonne on masturbatorinen, viettienergian materialistisen virtaviivaistamisen ja leikkaamisen lakipiste. Tila tuskin on pysyvä, sillä aina syntyy muita, yllättäviä paradigmoja. Voiko tulla aika, jona ihmisillä on sekä 24-tuntiset älylaitteet että rintalihakset? Toivon että ei, sillä lihakset ovat jäännös, kuin pikkuvarvas tai häntäluu. Veikkaisin, että sosiaaliseen mediaan ja älypuhelimiin kyllästytään jossain määrin, mutta pian keksitään muita kontrollin muotoja.

Vihamielinen ajatukseni on myös se, että intiaanikesän antaminen suomalaisille on kuin antaisi viinaa intiaaneille. Se ei ”sovi tälle kansalle”, mutta en tarkoita missään stereotyyppis-nationalistisessa mielessä, vaan siten, että Hollywoodin bikini-ideologian oppinut ”maailman yhdysvaltalaisin kansa” taantuu kuumassa sisiliskon ja persettään kaivavan apinan tasolle, koska ei ole vielä tottunut auringon kauheaan ja banaaliin ylituotantoon, vaan palvoo sitä epäpyhänä, kaikkea entisestään hidastavana ja passivoivana voimana. Aina tulevaisuutta ja aikaa varten elävän insinöörikansan keskuudessa koetaan häväistyksenä ja ankeuttamisena, jos valittaa kuumuudesta, ”sitä kun on niin harvoin ja kesä Suomessa niin kovin lyhyt”. Logiikka on siis kuin saatanallinen käännös kristinuskosta: ahdistava nykyhetki pitää sietää, jotta voisi sietää (helteen puolustajan mielestä) vielä ahdistavamman tulevaisuuden. Se, joka ei hellettä siedä, on friikki.

Pakkopositiivisuus on tietenkin vain kapitalistista elävän kuolleen korinaa, jota saan kuunnella jäljellä olevan elämäni ajan. Vähän sitä sun tätä ja vähän kaikkea yhdistelevä zen-kapitalismi (tota, tosta ja pannaan nyt totakin) pakottaa hymyilemään, koska ”eivät ne asiat marisemalla muutu” ja ”turha valittaa” ja muuta silkoa. Kaksihaaraisuus on siinä, että hymyily on affirmatiivinen ele, joka tuottaa ja vahvistaa vain jo-olemassaolevaa ideologiaa, minkä vuoksi siihen kehottavilla (kapitalisteilla) ei ole mitään pelättävää. Vastaavasti ”marina” ei johda mihinkään, sillä vaikuttamiseen tarvittava pääoma on joka tapauksessa positiivisuuden eliitin takana. Lisäksi ihminen, joka ei tunne/tiedosta repivän, mustan, halveksivan ja inhoavan energiaa, on valitettavan harhainen ihminen.

Insinööri sanoisi, että ”ihmiset ovat lomalla, he ovat jo työnsä tehneet”, mutta tämä on kuin yrittäisi perustella minulle, että me elämme kapitalismissa. He ovat tietenkin lomalla juuri siksi, koska tässä systeemissä on lomakaudet jne. Kyllähän minä tiedän sen & havainnoin vain juuri sitä! Tietenkin minäkin olen kapitalisti. Se, että kirjoitan ja julkaisen kirjoja olisi vielä 70-luvulla ollut saatanan porvarillinen ele. Mutta maalaisjärjen (hygieenisen koneen estetiikan) takana piilotteleva insinööri on vain tuomari, jolta puuttuvat haavat, kyky runolliseen ja ihmisen ymmärtämisen taju.

Mikäs täällä siis köllötellessä, varsin mukava päivä. Jokin vitutti, niin sain kirjoitettuakin jotain, vaikka tätä vaahtoahan tämä on. Onkohan minulla vieläkin jotain teini-iän traumoja pituuteeni liittyen tms? Luojalle kiitos en ole teini-ikäinen 2010-luvulla, kaikki se puhe salilla käymisen pakosta ja karvattomista kulleista jne. Mieluummin olisin hirttänyt itseni kuin mennyt salille, salilla kävivät silloin vain urheilijat ja apinat. Nykyään siellä olisi varmaan muitakin, tai siltä se tuntuisi, koska kaikki apinat näyttävät samalta. Suuri sääli, ettei evoluutio pysy teknologian kehityksen mukana. Tämä ”Ruumiini on temppelini” -ideologia on kasa haisevaa paskaa, johon on pakko alistua, mikäli ei halua potea ties mitä vitun särkyjä, kun lihakasa ei pysy aivon mukana. Kiroilen jokaisena pilates-hetkenäni hukkaan valuvaa aikaani kuin mikäkin neuroottinen makkaranpurija, sillä kyllä, minäkin olen aikaihminen. Aikamies! eli jo kuolevan ruumiin ihminen.

Lähinnä olen nähnyt unia vuokravideokaseteista, jotka ovat jo päivän myöhässä, niiden palauttaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.

On mentävä jonnekin pusikkoon kuselle, tuolla jossain periferia-alueella on jokin tunkio, jossa on ylimääräinen hiekka, käärepaperiroskat ja tietenkin ulostetta. Tämäkin matkani tunkiolle kuvastaa ravinnon matkaa suolistossa, lopussa samanlainen z-mutka kuin suolessakin. Muistelen Greenawayn The Cook, the Thief, His Wife & Her Loveria, jossa lukemani mukaan matka fiinin ravintolan ruokailusalista wc:n puolelle kuvasti tätä samaa asiaa, myös siinä on se mutka; välitila käytävän ja wc:n oven välillä. Kirjoittelen näitä juttujani, välillä vähän venyttelen jumissa olevaa nahkaroskasäkkiäni, hörpin vettä ja mutustan rusinapähkinäsekoitusta, luen kirjaa, vilkuilen noita ruskettuvia kinkkuja hevonvitun seeprakuoseissaan ja 90-luvun alun skimbaajaneonväreissä, radioaktiiviset lohet pyristelevät ja uivat ohi, vesiraja karkaa yläjuoksulle…

Kaikkialla ympärillämme kalkkunaleike värjäytyy kabanossiksi, vaikka jotain papujahan me kaikki jo syömme, miljoonia vuohenjuustolajikkeita ja gluteenittomia ulosteita. Vähitellen pitää lähteä, keskipäivän aave on mennyt jo aikaa sitten mailleen, nyt alkaa lasku kohti illan uusia nousuja, kun aloitan päivän uudelleen, avaan tietokoneen ja naputan vaikka tämän sinne, että ihmisillä olisi muutakin luettavaa kuin se helvetin New Yorker, joka on avannut arkistonsa ilmaiseksi ja oih, luenko, no en helvetissä lue. Minulla on kesken Malaparten Iho, joka on niin järkyttävän hyvä kirja, että alan vähitellen kallistua Liuhdon Samin kannalle siinä, ettei näitä suuria mestareita (Bernhard, Malaparte jne.) pitäisi edes kääntää, etteivät kaikki pääsisi puhumaan heistä ja ulostamaan heidän päälleen. Olen pahoillani, Sami. Pelko on toisaalta aiheeton, koska tämä Malaparten kirja oli lainattu kirjastosta neljä kertaa (en ymmärrä millä aikavälillä, tietokonetietokannan alullepanosta lähtien vai?), virkailija joutui hakemaan sen kellarivarastosta, mikä on yleensä hyvän kirjan merkki. Toisaalta en haluaisi lukea niitä samoja kirjoja, mitä kaikki muutkin kirjallisuustyypit lukevat ja pitävät huoneentauluinaan, koska eihän missään ole muuten mitään järkeä, ei meillä kaikilla voi olla sama isä.

5 kommenttia leave one →
  1. heinäkuu 27, 2014 6:47 pm

    1) Bikinikuntoa ei ole olemassakaan. Tai sitten kaikki kunnot ovat bikinikuntoja.

    2) Älymystö on olemassa. Se vain ei tosiaan löydy sieltä mistä älymystön luulisi löytyvän.

    3) ”Intiaanikesä” tarkoittaa kesäisen lämpimiä syyssäitä, ei kuumia kesäsäitä.

    Muutoin paljon kiitoksia.

  2. asdfas permalink
    heinäkuu 27, 2014 7:34 pm

    Minusta on hieman huvittavaa, että asiaa turvallisen älyllisen suojamuurinsa takaa maailmaa katselevat älyköt kirjoittavat siitä miten ikävää ruumiinkulttuuri on. Tietysti älykkö itse olisi paremmissa asemissa, jos ihmiset muodostaisivat sosiaalisia hierarkioita eksklusiivisesti Foucalt’n ja D&G:n käsitteistön osaamisen perusteella. Tämä vastaa hieman sitä, jos avausteoriaa tuntematon shakin pelaaja valittaisi kuinka paskaa pelin säännöt ovat pakottaessaan pelaajan opettelemaan kahdenkymmenen siirron syvyyteen oppikirjasiirtoja. Oli kyse sitten ihmisyhteisön sosiaalisista suhteista tai shakista, jos ei pärjää pelin sääntöjen puitteissa on yleensä järkevämpää katsoa peiliin ja alkaa harjoitella kuin kyynelehtiä sääntöjen ikävyyttä.

    Joskus ennen kulttuurista pääomaa osoitettiin hallitsemalla kulttuurituotteiden preferointiin liittyviä mielivaltaisia koodistoja (ts. osoittamalla hyvää makua), nykyään harrastamalla voimailua ja oikeita kokemuksellisia hupeja, mutta mitä sillä on väliä (paitsi se, että sinä itse satut olemaan parempi kirjallisuudessa kuin maastanostossa)?

    ”1) Bikinikuntoa ei ole olemassakaan. Tai sitten kaikki kunnot ovat bikinikuntoja.”

    Happamia, sanoi kettu.

  3. heinäkuu 28, 2014 6:39 pm

    Niin, shakkivertaus olisi mielekäs vain, mikäli kyseessä olisi jokin peli tai ”me vastaan ne” -tilanne, jollaista ei tekstistä ole kuitenkaan yksiselitteisestä luettavissa. Tekijän intentiona oli ainoastaan tarkastella ties mitä sosio-esteettis-kapitalistia piirteitä ranta/puistokulttuurissa, mutta ketäpä tekijän intentio kiinnostaisi.

    Jos tekstin hyväksyisi ideologiseksi, ”älyköt vs. rantaleijonat” -kilpailutilanteen kuvaamiseksi, olisi analogia silloinkin vähän hupsu, koska asdfasin kuvaaman kaltaisessa kyynis-peliteoreettisessa tilanteessa kirjoittaja voisi halutessaan helposti olla myös ruumiinkulttuurilainen & maastanostaja. Silloin ”mitä sillä on väliä?” -kysymys tulisi ehkä aiheellisemmaksi, vaikka siinäkin tapauksessa valitsisin kirjallisuuden. Miksi? Koska kirjallisuus on mielestäni paljon tärkeämpää, varsinkin niin kauan kun elämme kapitalismissa. Jne. Koko hypoteesi on toisaalta tautologia, koska ilmeistä on, että olen jo valintani tehnyt, minkä vuoksi rantaleijonuus olisi ehkä vain näyttelyä ja opeteltu, kyyninen rooli, jolla tavoittelisin jotain (luultavasti lähinnä irtopillua, JOS KOHTA irtopillua saisi halutessaan myös kirjailulla).

    Toisaalta kysymykseen ”mitä sillä on väliä?” nähdäkseni vastasin/pyrin vastaamaan jo tekstissäni; siksihän koko tekstin kirjoitin. Melko lonkalta improvisoitua teoriaani ei toki ole pakko ostaa, mutta valitettavasti en hyväksy mitään älykkö/foucault/önkködöö/Hitler-korttia hylkäysperusteeksi. Jos peleistä halutaan puhua, niin tässäkin pelissä pitää pelata pelin säännöillä, eli vastapalloon pitää tarjota toista teoriaa. Tuskin hyväksyisin sitäkään, sen verran lienemme tieteen historiasta oppineet.

    (Osaisiko kuka vain ”olla hyvä kirjallisuudessa” on ehkä oma ja vähän kimurantimpi kysymyksensä. asdfas ainakin varsin fiksun kommenttinsa perusteella osaa, mikä [valitettavasti?] liittää myös hänet huvittavaksi kokemaansa ”älykkö”-joukkoon ja tekee koko kommentista vähän… ”huvittavan”.)

    Keijulle: bikinikunto oli tässä tapauksessa kontekstiriippuvainen juttu, siitähän koko teksti kertoo. Kärjistetysti: kaikki kivet ovat kiviä ja sininen kivikin on vain kivi, mutta jos se heitetään keskelle satoja keltaisia kiviä, pomppaa se tietenkin silmään. Tarkoitan: vartalot olivat pääosin kiinteitä, hoikkia ja lihaksikkaita & keskimäärin 18-35-vuotiaita. Jollain suuremmalla ja keskeisemmällä uimarannalla olisi varmasti ollut varsin toisenlainen vartaloiden kirjo, enkä usko, että ”toisenlaisia” vartaloita mitenkään aktiivisesti mollattaisiin yhtään missään. Mutta tässä tapauksessa olisi mielestäni mieletöntä sanoa, että ”bikinikuntoa ei ole olemassakaan”.

  4. heinäkuu 28, 2014 6:41 pm

    Keiju: intiaanikesästä olet aivan oikeassa, nolona myönnän, etten tuota eroa edes tiennyt!

  5. heinäkuu 28, 2014 6:44 pm

    Ai niin: ”Oli kyse sitten ihmisyhteisön sosiaalisista suhteista tai shakista, jos ei pärjää pelin sääntöjen puitteissa on yleensä järkevämpää katsoa peiliin ja alkaa harjoitella kuin kyynelehtiä sääntöjen ikävyyttä.”

    Järjestä en tiedä, mutta mahdollisesti AINOA keino (olettaen siis, että haluaisi jonkin muutoksen) olisi ehkä aloittaa kokonaan toisenlainen peli.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: