Skip to content

Lähikaupalleni

Touko 31, 2013

Karkkihyllyjen lomitse kävelee hyllyltä jotain kurottava nuori nainen, joka on pukeutunut kaupan vihertävään työasuun: kauluspaita, housut, liivi, kaikki tarpeeksi löysää siten, että kunnolla näytille jäävät vain kasvot. Perässä seuraava vanha nainen kääntyy hänen puoleensa ja törmää pyörillä liikkuvaan kumipenkkiin, jonka avulla elintarvikeliikkeen työntekijät yltävät ylimmille hyllyille. Penkki yltää suunnilleen vanhan naisen polven korkeudelle, hän ei suoranaisesti kompastu siihen, vaan taittuu ja sortuu vaikeasti sen päälle ja ylitse, kunnes hän retkottaa makeiskäytävän laattalattialla, sisältöään levittänyt käsilaukku käden ulottumattomiin lentäneenä, päästä irronnut peruukki sen vieressä. Älähdys, huutoa, kipua, voihketta, kaatumisen ääntä. Kaupan neiti yrittää kysellä sattuuko, yrittää nostaa käsivarteen tarttumalla pystyyn, kysyy äänessään epätoivon ja syytöksen sävy, josko joku voisi auttaa, tätäkö se on, tällaisiako ihmiset, katsotaan sivusta, jäädytään, entä sitten tuo peruukki, kaikki varovat katsomasta sitä, joku ottaa näön vuoksi naista toisesta käsivarresta, toinen seisahtuu, kolmas kumartuu hieman puoleen, neljäs heittää ilmoille kysymyksen, kannattaako kaatunutta siirtää. Yksi miettii, pitäisikö vanhusta kenties silittää, kuten eläimiä tai vauvoja, jos verta tulisi voisi kastaa kätensä vereen, ilmaista siten että on pistänyt itsensä likoon ja osallistunut. Entä jos se ei olekaan mitään vakavaa, olisiko hölmöä ja nolostuttavaa silloin soittaa ambulanssi, pitääkö paikalle jäädä, voiko jotenkin olla avuksi, pian keskustelu alkaa, kantautuu kassajonoon, paikalle saapuvat haluavat tietää mistä on kysymys, latteuksia, voivotuksia ja elämän yhdentekeviä viisauksia vaihdellaan, toisilleen vieraat ihmiset, kerrankin tuntuu hetken siltä, että on mukana ihmisten välisessä vuorovaikutuksen pelissä. Pitäisi välttää tätä kauppaa, tämä on suuri kellari keskellä keskustaa, tänne johtavat vanhuksille vaaralliset liukuportaat kuin raapivat mekaaniset hampaat, tänne tulevat eläkeläiset vanhojen hyvien palveluaikojen jäänteiden perässä kuolemaan, he raahautuvat tänne kuin väsyneet elefantit, aiemmin tällä viikolla portaiden alapäässä, porttien ulkopuolella makasi pää auki vanha mies, vaaleiden hiusten alla verilammikko terävässä kontrastissa vaaleaan kivilattiaan ja ihmisten arkiasiointivaatteiden pastellisävyihin, tänne ei ole suotavaa tuoda mitään noin yksityistä, täällä ei tarvita muistutuksia siitä, että kasvikset mätänevät, jauhoista ei leivo kukaan ja lihatuotteet poistuvat alehyllyn kautta biojäteastiaan, tämä ulostemyllyjen tankkaamo…

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: