Skip to content

The Walking Dead, eli Kuolleena kävelevä darwinismi vaiko interpassiivinen kaiho pelimaailmaan?

marraskuu 7, 2012

Olen katsellut viime aikoina The Walking Dead -tv-sarjaa yllättävänkin innostuneena, kun ottaa huomioon, että zombie survival -tyylinen kauhu on menettänyt hohtonsa silmissäni jo hyvän aikaa sitten. Mustavalkoisessa sarjakuvassakaan (joka TWD alkujaan on) en kliseisyyden vuoksi päässyt alkua pidemmälle.

Ristiriitaista onkin huomata, miten juuri post-apokalyptisen zombie-tematiikan alla pusketaan jatkuvasti kiinnostavaa ulos pelien puolella: mainio Left 4 Dead -yhteistyöpelisarja sai juuri enemmän hiippailuun ja ”siellä olemiseen” keskittyvää seuraa, kun alkujaan modiksi tehty Dayz paisuu ja ilmestyy piakkoin omana julkaisunaan.

Zombit ovat tietenkin (vampyyrien lisäksi) kiinnostaneet viihdeteollisuutta alusta alkaen, eikä suosion vähenemisestä tuntuisi olevan pelkoa. Joka toinen kauhuelokuva tuntuisi olevan zombie/virus-kamaa ja kaikki tietävät ”Jane Austen with Zombies” -tyyliset rahastukset.

Zombiet eivät kiinnosta minua pätkääkään, enkä itse asiassa usko, että ketään muutakaan. Kiinnostavampi on zombien läsnäolon luoma ja pakottama tilanne. Psykoanalyytikko sanoisi, että kiinnostavaa zombeissa on se, mitä ne edustavat: toiseus, kuolema elävänä, eloton (jäte, visva) suhteessa elolliseen, omat rakkaat kävelevinä ruumiina jne. Mikään näistä piirteistä ei tarjoa enää nähdäkseni mietittävää. Voisikin sanoa, että pidän The Walking Dead -tv-sarjasta zombeista huolimatta.

No hyvä on, zombit olivat hämäystä. Itse asiassa minua kiinnostaa post-apokalyptinen yhteiskunta, minkä tätä blogia pidempään seuranneet muistanevat esim. tästä, tästä tai tästä. Mitään sinänsä uutta The Walking Dead ei tarjoa (survival-horroria sarjaformaatissa tarjoili aikoinaan jo The Standin minisarjasovitus televisiolle), mutta hitto kun tuntuu hyvältä nähdä vaihteeksi suuremmankin profiilin tv-tuotannossa, miten kerrankin ympäristöllä ja maailmassa olemisella on jotain merkitystä. Viimeistään HBO:n myötä tv-sarjat kun tuppaavat yhä enemmän olemaan ensemble-vetoisia moraalitarinoita, oli mauste (vampyyrit, poliisit, poliitikot, mafiosot, rikolliset, sarjamurhaajat jne.) sitten mikä hyvänsä.

Mekaniikka on tv-sarjoissa lopulta aina sama, niin myös The Walking Deadissa. Päälle asetettava esteettinen kehys on jossain määrin muunneltavissa, mutta vain siinä määrin, kuin moraalisten pulmien jauhaminen antaa periksi. Eikä siinä mitään. Hyvää teatteria se voi tv-teatterikin olla. The Wire on tästä oivallinen esimerkki. Väittävät myös Breaking Badin olevan, mutta en ole sarjaa vielä katsonut. Viritellyt, moraalisesti ”mahdottomilta” tuntuvat ja ”harmaan loputtomia sävyjä luotaavat” valinnat niitäkin loppupeleissä ajavat (kuten Dexteriä, kuten Game of Thronesia, kuten Sopranosia, kuten Ozia) ja moinen kehys ällöttää minua.

Miksi ällöttää? En osaa suoralta kädeltä sanoa, mutta luulisin taustalla olevan jonkinlaista eskapismin puhtauden vaatimusta ja yhteiskunnan realiteettien sulkemista viihteen ulkopuolelle. Tarpeeksi sitä paskaa näkee ulkomaailmassakin jne. Suuri vaikutus lienee myös sillä, että en ole ikinä mieltänyt blatantisti yhteiskunnallista esteettiseksi tai esteettisesti kiinnostavaksi, enkä siten merkittäväksi taiteen tai eskapismin aiheeksi. Kaikki taide ja viihde kuvastavat viime kädessä ihmisyyttä, ei sitä tarvitse erikseen pinnistäen yrittää.

Mutta nämä eivät ole kiinnostavia asioita, nämä ovat vanhoja asioita, nämä ovat asioita, joista olen jauhanut ennen. Sillä nyt puhun siitä, miten post-apokalyptinen selviytymisfiktio vieraannuttaa maailmaa yksinkertaisesti ottamalla maailman kohteekseen. Tarkoitan nyt elinympäristöämme: infrastruktuuria, luonnonvoimia, rakennuksia, esineitä, elintarvikkeita, kasveja… Topologinen ja tilallinen maailman kokeminen on unohtunut ihmis/dialogilähtöisessä tv-viihteessä niin tyystin, että tarvitsee vain pistää henkilöhahmo koluamaan autioituneita taloja ruoan toivossa ja kiinnostukeni ja ihastukseni herää.

Tarkoitan sanoa, että The Walking Deadissa on toimintaa. Ei lopultakaan kovin paljon, mutta silti sitä on. Siis muutakin toimintaa kuin dialogia, ihmissuhdesotkuja tai väkivaltaa (jota on, zombie-teemasta johtuen, paljon). Merkitystä on yhtäkkiä myös ympäristöllä ja siinä liikkumisella. Vuorokaudenajoilla. Ravinnon, lääkkeiden ja suojan löytämisellä. Äänillä, hiljaisuudella ja piiloutumisella. Kaikessa tässä zombiet ovat vain bonus, pakollinen uhka. Ne voisi korvata rosvolaumoilla (Tie) tai tappavalla epidemialla (The Stand). Väkivaltatoiminnan kannalta zombiet ovat tietysti oma pikantti lisänsä ominaisuuksiltaan: ne ovat hitaita, niitä pitää ampua/lyödä aivoihin, niiden ei saa antaa purra/raapia jne.

Viimeistään kymmenennen jakson kohdalla The Walking Dead kuitenkin tuntuisi olevan pitkälti jo sitä samaa kuin muutkin modernit sarjat: moraalin miettimistä, ryhmäsosiologiaa, ihmistyyppikliseiden pyörittämistä. Eteneminen maastossa pysähtyy, huomio siirretään pitkäpiimäiseen saippuaoopperaan ja kliseisiin. Alfaurokset mittailevat toisiaan (palkintona tietysti alfanainen), henkilöt käyttäytyvät typerästi ja ajautuvat jatkuvasti turhiin vaaroihin, päähenkilö on humanistinen ”hyvä johtaja” ja siksi jatkuvassa analyysihalvauksessa siinä, missä ryhmän johtoa hamuava haastaja kallistuu jatkuvasti enemmän ja enemmän silkan selviytymisen kannalle jne. Soppaa hämmennetään tietenkin sillä ”harmaalla vellillä”, eli kukaan ei ole tyystin paha, kunkin motiivit voi ymmärtää ja kullakin on painolastina edesmenneen yhteiskunnan tabukoodistoja.

Eikä tässäkään ole mitään vikaa, mielelläni minä sitä seuraan. Mutta Sofokles on Shakespeare on Balzac on moderni tv-sarja vaikka voissa paistaisi, mutta hetkittäin tv-viihde voisi olla jotain muutakin.

 

 

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: