Skip to content

Tuotesijoittelu katsomisodotusten sekoittajana

elokuu 9, 2012

En ole seurannut uusimpia tv-sarjoja mitenkään erityisen paljon enkä siten tiedä, onko Fringe-sarjan 4. tuotantokaudella vasten kasvoja läiskähtävä mainonta yleistä muissakin suuremman profiilin sarjoissa, mutta sen verran härskiä ja tökeröä se on, että vekkulimpi veijari voisi halutessaan ylitulkita sen avantgardistisena keinona sekoittaa sosiaaliset ja fiktiiviset kentät, onhan itse sarjassakin rinnakkaistodellisuuksilla pelailua. Tylsemmän tyypin mielestä moinen mainonta on vain häiritsevää ja typerää, mikä on kovin oikeutettua sekin, koska se on totta. Ilmeisesti juuri Foxin sarjat (Fringen lisäksi esim. House) ovat kaaosmaininnan uhreja.

Kyseessä oleva, neljännen seinän rikkova mainostaja on Sprint-merkkinen älypuhelin, jonka erinäiset variaatiot on juoksuvirtsauksen ohessa kirjoitettu mukaan agenttien työtehtäviin. Normaalin tuotesijoittelun vielä jokseenkin ymmärtäisi, mutta jos ja kun mainos nakertaa tilaa itse käsikirjoituksesta ja muuntaa siten sarjaformaatin ekonomiaa ja logiikkaa, ollaan jännän äärellä. Ainakin jos tällaisia juttuja tykkää mietiskellä. Ja kukapa ei tykkäisi?

Vähänkin jenkkisarjoja katsellut tietää (ainakin intuitiivisesti), miten käsikirjoitus toimii, mikä on keskimääräisen jakson kaari ja mitä suunnilleen odottaa kultakin, keskimäärin kolmen vartin mittaiselta blokilta. No hyvä, mitään lähimainkaan drastista mutkaa muutaman sekunnin tuotesijoitukset eivät kaareen väännä, mutta otetaan silti esimerkki, sillä koetan väistellä kolmannen kirjani tekemistä ja toisaalta olen pelannut tänään jo liian monta kuplapeliä hiplaustietokoneellani.

En esimerkiksi ensimmäisen mainoksen kohdalla ymmärtänyt, että kyse on mainoksesta, vaan ajattelin, että päähenkilön kännykällään puhumalla videopuhelulla olisi jotain merkitystä itse jakson kannalta. Aivoni alkoi jo ennakoida tulevaa ja luoda mahdollisia yhteyksiä. Aiempien jaksojen (joita oli tuossa vaiheessa, sanotaanko nyt, ainakin 60 kpl) aikana kun ei oltu yhtäkään videopuhelua käyty, eikä tässäkään puhelussa videokuvalla ollut mitään järkevää roolia; ei kaavapiirrosta, ei karttaa, ei kuvaa epäilystä, ainoastaan toisen hahmon naama. Eikä mitään roolia lopulta ilmaantunutkaan. Ainoastaan 5 sekunnin madonreikä ulos sarjan narratiivista, jolla ei ole juonenkuljetuksen kannalta mitään merkitystä.

Efekti lähentelee absurdia teatteria: tutut ja turvalliset hahmot notkahtavat yhtäkkiä kotifiktionsa liikeradoilta mainosnarratiiviin, jonka ohivuotoenergia rikkoo varsin tylysti tekijöiden ja katsojan välisen sopimuksen. Kutsun näitä narraatioreikiä ”Sprint-transseiksi”.

Tässä vielä toinen esimerkki videokuvan kera. Siinä satunnainen statisti maksaa kahvinsa puhelimensa Google Wallet -ominaisuudella. Tällä ei varsinaisesti kuljeteta juonta, mutta saadaan ympättyä 15 sekunnin mittainen mainosreikä narratiiviin. Kommenteissa pilkkakirvesmiehet- ja naiset ehtivät minua ensin huomioimaan mainoksen ja päänarratiivin välisen ristiriidan; kahvin ostettuaan (mainosnarratiivi) mies kuolee (päänarratiivi), mistä voidaan  päätyä johtopäättelemään mainoksen sanomaksi seuraavaa: jos käytät Google Walletia, paistut yhtäkkiä elävältä.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: