Skip to content

Paralympialaiset

huhtikuu 4, 2012

Salusjärvi & Eskelinen kommentoivat poliitikkojen kirjavalintoja.

Hauskaa kuunneltavaa, mutta pidemmän päälle hieman tylsää, mikä ei toki ole Eskelisen ja Salusjärven vika. Paskasta viitemateriaalista on fiksummankin vaikea repiä mitään kiinnostavaa sanottavaa. Itse lista kun vain vahvistaa sitä stereotypiaa, jonka mukaan poliitikko ei voi tehdä muuta, kuin koettaa löytää brändiinsä sopivat kaanonit. Eikä tässä mielipideilmastossa kenenkään kannatakaan valita mitään ”kiinnostavaa” tai pyrkiä kohauttamaan, sillä hipstereitä ja ”esteettisesti liberaaleja” on kuitenkin aivan liian vähän; eivätkä he sitä paitsi tarvitse kirjasuosituksia poliitikoilta, jotka yltävät kulttuurinkuluttamisessa ja muotivirtojen nuuhkimisessa enintään hienoisesti kehitysvammaisen harrastelijan tasolle. Alakulttuurit ovat aristokraattisia ja vaativat rutosti vapaa-aikaa.

Konservatiivit ja sovinnaisemmat sosiaalidemokratian versiot eivät puolestaan poteroistaan liikahda, ainakaan mihinkään uuteen suuntaan (minkä määritelmäkin jo kieltää), mutta heidän luottamustaan voi helposti vahvistaa kääntämällä kusikaarensa 1800-luvun suuntaan (kts. Timo Hännikäisen kirjoituksen teesit tämän korjaamiseksi). Heille taide tuntuu olevan lähinnä jonkin tietyn joukkohengen ylläpitämistä tai vahvistamista, mikä on sinänsä itselleni vierasta. Kaikkein helpointa olisikin jättää taideaiheet sikseen; elämmehän maassa, jossa enemmistö väestöstä tuntuisi olevan avoimesti kulttuurivihamielistä ja ylipäänsä kiinnostunut vain lihastaan ja siitä, mitä naapurin liha tekee (tai jättää tekemättä) ansaitakseen kaljarahansa.

Loput, oppikoulusivistyksen kannattajat voi tyydyttää kaanonratkaisuilla ja ylevillä sanoilla ja katso! kirjallisuudesta itseisarvona on jälleen kerran vähän puhuttu. Asia voidaan hetkeksi unohtaa ja palata pitämään huolta siitä, että kukaan ei apatiansa vuoksi tulevinakaan vuosina äänestä kunnallisvaaleissa EU:n vedätyksiä vastaan, sillä elämä vituttaa aivan tarpeeksi jo muutenkin.

Enkä tarkoita tällä sitä, ettäkö kirjallisuus olisi mikään ihmelääke apatiaan. Ei ainakaan tämän listan kirjallisuus.

Olisi toki houkuttelevaa sanoa, että nykytaide- ja kyldyyriväki on kaiken vihan perseilyllään ansainnutkin, mutta toisaalta se on minun makuuni liian helppoa ajattelua; kusipäinen on se, joka ei osaa pikkumaisuudessaan nähdä sosiaalisen nokkimisjärjestysvaahdon ohi itse asiaan, eli teoksiin ja teksteihin. Toisin sanoen sellainen ihminen ei usko taiteeseen, vaan tasa-arvoon mustasukkaisuutena ja siten vain oravanpyöränsä puolapuihin. Eikä siinä mitään. Uskonvapaus on uskonvapautta. Siitäkin huolimatta, että edellisistä virkkeistä voisi lauselogiikan mukaisesti johtaa, että taiteeseen uskomaton on minun mielestäni kusipää. Mikä on kieltämättä varsin loogista.

Koska listauksen lähtökohta on täten puhkipropagandistinen ja jännitystasoltaan lähinnä 53v. huoran peränarua vastaava, joutuvat Salusjärvi ja Eskelinenkin tyytymään myhäilevään psykologisointiin tyyliin ”mitä X:n valitseman teoksen mahdollinen ideologia kertoo hänen puolueensa mahdollisesta ideologiasta.” Sen kummempia trapetsitemppuja tai röyhkeästi rukkasesta lähteviä luentoja ei kuulla. Ei edes kaikkein ilmeisimpiä insesti/skitsofreniavitsejä Lewis Carrollin yhteydessä, vaikka vähän siellä peilit ja vehkeet vilahtavatkin. Rosa Liksom toki haukutaan (oih, hetkeksi penikseni jäykistyy), mutta se ei Jälkisanojen ja Digitaalisen avaruuden fanitytölle ja -pojalle ole mikään uutinen. Huvittuneena panin merkille sen, että Eskelinen ei jaksanut lähteä haukkumaan Tolstoita huomatessaan Salusjärven vilpittömän innon Anna Kareninan suhteen.

Listan valinnoista minun papukaijamerkkini saa Soinin valinta, Georges Bernanosin Maalaispapin päiväkirja, joka onnistuu olemaan kiinnostava jo pelkän Bresson-yhteytensä vuoksi; Bresson filmatisoi useammankin Bernanosin romaanin. Tuloksena on elokuvia ja estetiikka, jotka minulta kysyttäessä kuuluisivat yleissivistykseen. Minulta tosin ei kysytä. Näpsäkkä valinta Timolta siinäkin mielessä, että Bernanosin romaanit JA Bressonin elokuvat soveltuvat mainiosti myös uuskonservatiivin pirtaan katolisen flirttinsä ja hengellis-moraalisen problematiikkansa vuoksi. Samalla listan ainoa kirja, joka on minunkin lukulistallani. Jos Soinia haluaisi väkisin koettaa lyödä vyön alle jollain biografistisella sivuseikalla, voisi huomauttaa, että Bernanos oli monarkisti, joka ei uskonut demokratiaan. Voi hitsi voi harmi, ihanko demokratiaan ei uskonut!

Mainokset
One Comment leave one →
  1. huhtikuu 5, 2012 1:15 pm

    Ai saakeli, sunhan siellä olis pitänyt olla. Toi kusikaari 1800-luvulle on ihan murskaava. Ton ohjelman kuulijoille riitti kuitenkin jo nyt luodut mittapuut ylittämään närästyskynnyksen:

    http://yle.fi/radio1/kulttuuri/kultakuume/ohjelmat/eturivin_poliitikoiden_mielikirjat_ovat_turvallisen_perinteisia_35237.html

    Mua jäi mietityttämään ihan samoin kuin suakin se syvempi kuvio, mikä tällasesta listasta paljastuu. Se maailma missä me eletään ja se maailma, mikä kuvitellaan jonkinlaiseksi yhteiseksi ovat ihan ilmeisen yhteismitattomia. Samalla kaanonin merkitys pitäisi jotenkin kyseenalaistaa kaikessa 1900-lukulaisuudessaan. Tää sama juttuhan on jossain musiikissa, jossa kerran vuodessa tehdään mikä on tärkeintä -lista. Ja sitten Minna Lindgren sanoo että klasarimusiikki, koska kaikki kuulemma perustuu siihen.

    Ei tarvi ku mennä Länsi-Afrikkaan, niin saa täydellisen toisenlaisen käsityksen siitä, mihin kaikki perustuu. Ja kaiken perustumisenkin kanonisaatiot on lopulta aika triviaaleja, kun ortodoksisuus ei enää kuitenkaan elä ihmisissä sillä tavalla kuin jonkun ministerin eskapistisesa mielessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: