Skip to content

Sysmän päiväkirjat I

maaliskuu 6, 2012

1/2/12

Saan täällä kaikesta sähköiskuja. Olo kuin sukunsa jo haudanneella eläkeläisellä, joka kuuntelee aaveita ja kolottavia luitaan tyhjässä sukukartanossa. Ulkona on pakkasta helvetisti ja minä saan syntymäpäivälahjakseni flunssan.

Talo on hieno ja viihtyisä, on saunaa ja laajakuvatelevisiota bluray-soittimella. Ensivaikutelma on sokkelo, varsinkin yläkerta. Jään alakerran huoneeseen, koska käsittääkseni italialaiset (jotka eivät ole vielä saapuneet) ovat pariskunta. Helvetisti vanhoja ovia, kulutan puoli tuntia katsomalla jokaisen taakse. Yleensä löydän toisen oven. Flunssani puhkesi käytännössä tänään, juuri sopivasti kun oli aika tehdä kaikkea käytännöllistä: matkustaa bussilla ja vaihtaa sitä vierailla pikkupaikkakunnilla, löytää oikeisiin paikkoihin ilman että jäätyy matkalla, raahata ruokaa marketista jahka sen ensin löytää, ottaa uusi asuinsija haltuun. Kauppa on onneksi suoran kävelymatkan päässä Pusukujan (sic) lävitse.

Tänään en ole vielä mitään mainittavaa työtä tehnyt, lueskellut lähinnä hieman Oulipo Compendiumia. Toivon löytäväni siitä jonkin rajoitteen, jolla sekoittaa ”alaviitekäsikirjoitustani” entisestään. Haluaisin ajatella kuin modroni ja tehdä kirjasta mahdollisimman vieraan todellisuudelle. Televisiosta katselen Tsui Harkin sysipaskaa Double Teamia, vaikka omatunto vähän kolottaakin: pitäisikö nyt sitten tosiaankin koettaa kirjoittaa kaiken aikaa kun ollaan oikein residenssissäkin, vaikka runoilijana minun ei keskimäärin tarvitsisi kirjoittaa lainkaan? Olen toki kasannut varmaan puolen vuoden kirjoitusduunit tänne, lähinnä kaikkea hajanaista: kolumnia, esseetä, paria käännöstä jne.

Tulisipa tämän sonnan sijaan Kickboxer. Tai edes Hard Target tai Timecop. Oikeanlaisen paskuuden rajapinta on tunnetusti tarkka. Mickey Rourkella on sentään todella hölmö ja överi rooli pahiksena, jonka nimi on tietenkin STAVROS. Siitä saa anagrammin ROVAST. Tai VASTOR, joka voisi olla jonkin luurankomaagin nimi.

Sänkyvaatteet pitäisi jaksaa vaihtaa, oletan että kuivaustelineillä kuivumassa lojuneet ovat edellisiltä asukkailta, eli Eulilta, Parkalta ja Calvinilta jäänyttä Sarkian irtaimistoa. Ajattelin kääntää vielä Sam Pinkiä tänään (kello tulee 22:15, eli keskimääräinen työaikani lähestyy). Kieltämättä erikoislaatuinen syntymäpäivä. Alaselkä jumissa, johtunee flunssasta tai niistä huonoista asennoista, joista elämäni koostuu. Nenäliinoja menee kottikärryittäin, koetan kuivattaa niitä kynttilän liekissä — luultavasti juuri siksi koska se on niin ”älytöntä.” Rakastan kaikkea tuollaista, eikä minulla ole tylsää yleensä kuin seurassa. Pitäisi penkoa taloa lisää, jos löytäisin lisää kynttilöitä. Harmikseni täällä ei ole takkaa, mikä on vähän outoa. Ehkä se on poistettu? Käsittääkseni kartano on osuuspankin johtajan lahjoittama.

Myöhemmin: käänsin yhden pitkän runon, juttelin FB:ssä E:n kanssa residenssistä ja kirjoittamisesta. E sanoi pitävänsä päiväkirjaa sähköisesti, ylipäänsä koko päiväkirjoittaminen on hänelle uusi aluevaltaus. Minä en halua, haluan edes tämän ajan pois koneelta. Välitilaan ja odotushuoneeseen. Kello tulee puoli kaksi.

 

2/2/12

Meni jo 3. päivän puolelle, mutta menköön. Tai siis meni. Nukuin puoli kahteen (sairauden varjolla päivä ei paista silmään) ja italialaiset saapuivat sekoittaen hetkellisesti pasmani. Mikä ihmeen pasma? Suuntaan Wikipediaan.

Tietyn kierrosmäärän sisältävä lankavyyhden osa. Pasmassa on tavallisesti 60 kierrosta. Pasmalangat ovat lankavyyhdessä olevia sidelankoja, joiden tehtävänä on pitää lankavyyhdessä olevat pasmat hyvässä järjestyksessä, jotta ne eivät mene sekaisin vyyhteä käsiteltäessä.

Asia selvä. Päivä uhkasi mennä höpistessä netissä ja talossa (italialaiset eivät saaneet langatonta nettiä toimimaan), mutta lopulta tein useamman tunnin Pinkiä, käänsin 10 runoa. Riittäköön tälle päivälle. Lopuksi aivo- ja käsinollaus (K:lta lainaamani läppärin kosketushiiri saa pikkurillini ja nimettömäni jomottamaan), eli Idols ja perään pari jaksoa amerikkalaista vastinetta. Havahtuminen siihen, että olen seurannut jokaisen kauden suomalaista versiota ja ainakin 3-4 viimeistä amerikkalaista kautta. Miten sen voi perustella viihteestä kieltäytyville elitisteille? Naurettavan helposti, koska maailma ei ole sama.

K:llakin menee ilmeisesti ihan hyvin, eilen hän oli uutteroinut kirjoja kasaan ja katsonut Leonen Hyvät, pahat ja rumat. Italialaiset vaikuttavat mukavilta, vaikka nainen, Valeria, ei osaakaan englantia. Eivät ole ennen olleet Suomessa, tätä ennen ilmeisesti muutaman päivän Helsingissä. Pehmeänä laskuna siis poskettomien pakkasten ja suurten lumikinosten sysmä. Kartanon jääpuikot ovat päälle metrin. Nettinsä saatiin lopulta piuhalla toimimaan. Tarjosivat hyvää italialaista salamia. Odotan mielenkiinnolla huomista flunssani tilaa, tänään herätessä olo oli kauhea. Suussa valkoisen tahnan tasanko, putket täynnä hidasta limaa. Päivääni sisältyi myös melko naurettava episodi kahvinkeittimen kanssa: minulta kesti varmaan puoli tuntia tajuta, ettei vettä puruihin ohjaava putki ollut paikoillaan. Liikkuva osa, herranjumala!  Myönnettävä on, että olen operoinut suodatinkahvinkeitintä elämässäni ehkä kolmesti. Italialaiset eivät tienneet suodatinkahvista mokan ja espresson kansana mitään.

American Idolia katsoessa huomaa taas kipeästi sen, miten suuri osa suomalaisten sielusta tuntuu puuttuvan, jos sitä ylipäänsä voi viihteen perustella määritellä ja vertaa Suomen Idolsiin. Paskajäykkiä laskelmoijia tuomaristo täynnä, tekemisen iloa kuin yhtiökokouksessa. Pieni maa ja pienet markkinat, hölönpölön. Tyhjät salit odottavat keskimäärin kutakin voittajaa, tietysti. Mutta silti. Itsetietoisuuden ja oman asiantuntemuksensa merkityksen suhteen harhaisten maa. Varsinkin hymyllä ja riemulla itseään myyvä Voutilainen on kuin paskaa syönyt Kommandant. Ilmeisesti tuomaristo on linjannut ennen ohjelmaa, että esitysten aikana kasvoilla ei saa näkyä ilmeitä.

 
3/2/12

Yksi flunssapäivä lisää. Nopeasti ne saa kulumaan, koska koneella ollessa tulee kuitenkin pyörittyä netissä. Tutustun NBA-historiaan, katselen vuoden -92 Dream Teamin pelejä ja donkkauskisoja YouTubesta. Illalla kehno Ghostbusters 2, jonka suistoja aika on rankasti mullannut. Nuori Sigourney Weaver on hottie, vaikka itse en sitä nuorempana ymmärtänytkään. Sauna, jonne johtava kellariportaikko on talon kylmimpiä tiloja. Lauteilla jalat meinaavat jäätyä samalla kun aivot kiehuvat. Kellari on ilmeisesti vähän turhankin kylmä yli 20 asteen pakkasilla. Jossain välissä naputtelen muutaman sivun toista runokässäriä.

Huomenna pitäisi varmaan kokeilla yksi päivä kokonaan ilman nettiä, enintään hieman jutustelua K:n ja M:n kanssa. 15-vuotista nettirutiinia (ns. ”5-10h”) on vaikea murtaa. Lukea vaikka kirjaa, koettaa miettiä Aronpuro-esseetä, kritiikkiä, Jylkkärin kolumnia. Tässäkö nyt on se hiljaisuus, jota muka kaipasin? Mutta flunssankin vuoksi olisi suotavaa rajoittaa: en voi kipeänä multitaskata niin tolkuttomasti. Tai siis voin, mutta ei kannata.

Italopariskunnan mies, Roberto, kävi saunassa kyseltyään ensin tarkasti ohjeita ja tuntui pitävänkin siitä, aikoo mennä huomenna uudestaan (”maybe tomorrow I’ll have one more…”). Huomenna minun puolestani pitää jaksaa kauppaan. Illalla -24 astetta, italialaiset eivät olleet koskaan kokeneet niin kylmää säätä.

 
4/2/12

Sain pidettyä konelupaukseni, mutta silti tuli melko vähän töitä tehtyä. Lisää jutustelua Roberton kanssa, kaupassa käyntiä, koripallomatsin, Putouksen ja Terra Novan jaksot, muistiinpanoja Aronpurosta, muutama pidempi Pink-käännös. Huomenna lisää.

 
5/2/12

52,2% äänistä laskettu, Niinistö johtaa 65,5%, eli se oli siinä. Eipä sillä liene mitään merkitystä. Äänestääkö pankkiiria, vaiko pankkiiria, joka sattuu olemaan myös sovitteleva homo?

Vaali on kiinnostavampi äänestyskäyttäytymisen kannalta, eikä sekään ole kovin kiinnostavaa, lähinnä rapid facepalmia aiheuttavaa; miten moni ei voi äänestää Haavistoa siksi, koska tämä on homo ja sivari. Voi veljet. Nyt taisi kansalla jäädä aika monta pysäkinväliä huomaamatta. Eikä kysymys ole edes mistään moraalista: viihdekapitalismi kun ei yksinkertaisesti odottele mitään nurkassarunkkaajien ikääntyvää, homoja ja sivareita pelkäävää kansakuntaa, joka rakentaa edelleen esteettistä identiteettiään 1800-luvun Euroopan boheemeista piireistä nussittujen arvojen pohjalle ja mielipideilmastoaan väärintulkitun reformaation pohjalle.Ok, 1800-luku ehkä persuilla, muilla Aalto-maljakko ja lasinen sielu.

Hetkeksi jaksoin toki kiinnostua Nummelan Jannen kelasta, jonka mukaan venäläisten kanssa tulee ongelmia, jos Suomessa presidenttinä on homo, koska siellä on jotain vitun… piispoja. No joo, vaali on tietenkin sosiaalinen kysymys, ei politiikkaa, koska varsinaisesta politiikasta kukaan ei ymmärrä mitään eikä se kiinnosta ketään, osoittaahan sen jo kunnallisvaalien surkea äänestysprosentti.

Käänsin Pinkiä hieman, olisiko kolmasosa raakakäännetty? Alkaa maistua puulta. Luin Aronpuroa ja tuhersin muistiinpanoja, joita en luultavasti ikinä tule tarvitsemaan. Juttelin Roberton kanssa, seurasin laiskasti vaaleja, saunoin, katselin NBA-videoita. En tiedä onko työnteko täällä lopulta yhtään sen helpompaa kuin kotonakaan. Ehkä mekaanisen kirjoittamisen (kääntäminen), mutta en ole YHTÄÄN inspiroitunut. Ei mitään ideoita. Toisaalta tässä totutellaan ja sairastellaan. Kello on 04:15, herääminen menee reisille. Korjasin yhdet etätehtävät, katsoin jakson IT-crowdia. Olenko minä oikealla alalla kun ei kiinnosta syventyä luovassa mielessä mihinkään tai hioa mitään? Miksen ole vaikka pelikoodari? Hajottaako multitaskaus kaiken? Tosin hauskaahan tässä on se, että olen oikeastaan tekemässä ”toissijaisia” juttuja (essee, kritiikki, kolumnit, tavallaan käännöksetkin) ja runokässärien hiominen olisi bonus, vaikka juuri niiden pitäisi olla pääfokuksen kohde. Ehkä pidän huomenna vain runoille pyhitetyn päivän.

 

 

6/2/12

Jokin scifiuni, klassisen hahmovetoinen: hyvät ja pahat, pahojen asut vaaleansinisiä/turkooseja, mutta en muista ”meidän” asujemme väriä. Oli adjutantteja, oli urhea naissivuhahmo, jonka pohjimmaisista motiiveista ei voinut olla varma. Hän koetti saada minut pukeutumaan pahisten korkeateknologiseen haarniskaan, johon en olisi jostain typerästä periaatesyystä edes kuoleman edessä halunnut pukeutua. Se tuntui kuitenkin tärkeältä ja välttämättömältä teolta jne. Jossain vaiheessa nainen menetti tajuntansa, kun koko alus (valtava komentolaiva) meni hätätilaan; hyvä keino hänelle kääntää kelkkansa/paljastaa mahdollisesti todelliset karvansa/eturistiriitansa. Olen pelannut/katsonut liikaa huonostikirjoitettuja toimintapelejä ja -elokuvia.

Uni muuttui nopeasti hirvittävän paljon ahdistavammaksi tekemällä leikkauksen nyky-Suomeen ja Jyväskylään, josta ruoka oli yhtäkkiä lopussa, kuten koko maailmasta. Katsoimme isäni kanssa uutisia vanhasta miehestä, joka oli paistanut nuotiolla pesukarhun vartaassa ja syönyt sen jo siinä määrin, että jäljellä oli enää pää ja häntä. Kysyin isältä onko ruoka todella lopussa ja hän totesi, että siltä nyt näyttäisi, tuolla karmealla, luopuneen toteavalla ja hieman ironisella konditionaalilla. Sietämätöntä. Minut täyttää kauhulla ajatus siitä, millaiseksi säälittäväksi viidakkotaisteluksi elämä muuttuisi, jos patoutuneet miehet taas pääsisivät valtaan. Siis ne toiset miehet. Kestäisi taas aikansa, ennen kuin väkivalta siirtyisi rakenteiden ja henkisyyden tasolle. Kaikesta tyhjyydestä ja ahdistuksesta huolimatta minulla on tapanani pitää pohjoismaista hyvinvointivaltiota ihmiskunnan kehityksen merkkipaaluna.

Mutta Sysmässä on kaunis auringonpaiste ja pakkanen hellitti, enää -5,6 astetta. Luulenpa, että menen hetkeksi ulos, kun valoa vielä riittää. Italialaiset tarjosivat taas herkullista spagettia, johon oli jauhettu pieniä, kuivattuja kalanmunia, ilmeisesti Sardiniasta kotoisin oleva resepti. Lisäksi sipulia, aurinkokuivattua tomaattia ja rutkasti öljyä. Maukasta.

Järjetön kirjakauppa täällä, kunta varmaan syytää sille rahaa, koska moista määrää kirjoja ei varmasti kukaan 5000 henkeä vetävässä kunnassa osta. Varsinkin kun ulkona näen lähinnä eläkeläisiä, suuria ikäluokkia ja juoppoja, eli pienpaikkakunnan normaalin faunan. Ehkä jollakulla kiholla on rahaa ja Visio. Oli miten oli, hyvä meininki. Pyörähdin siis keskustassa, palkaksi sain päänsäryn. Kirjoittelin vittupäisyyksissäni nimettömiä trolleja ja cut-uppeja pressanvaalien jälkimainingeissa Iltalehden nettifoorumeille, jossa valopäät olivat keksineet, että kaikkien pitäisi boikotoida Haavistoa tukeneita taiteilijoita. Suuttumiseni on redundanttia, koska kukaan noista kirjoittajista ei ylipäänsä elä mitään taidetta, mutta teki silti mieli tuhota keskustelu ja auttaa sen aukeamista yleiseksi sekoiluksi (mikä olisi tapahtunut muutenkin). Aloin jopa kirjoittaa herjaräppiä (”Meillon / homokemikaaleja / aivoi syövii maaleja / ei byygee enää prosessoimaan näitä vitun vaaleja”), mutta älysin jättää sikseen.

Sananvapaus on siitä jännä juttu, että se luo illusorisen kuvan siitä, että olisi jotenkin ok osoittaa typeryytensä tai sivistymättömyytensä julkisesti. Aivan kuin sellaisella olisi jokin itseisarvo. Demokratian mielestä tietysti onkin. Voi sitä söpöä demokratiaa. Se on estetiikalle vierasta kamaa.

K-parka on kuumeessa Jyväskylässä. Katsoin toistamiseen The Darjeeling Limitedin, jakson American Idolia, pari jaksoa IT-crowdia (itse asiassa varsin hauska) ja tyhjensin muistiinpanoni toiseen runokässäriin. 3-4 sivua lisää, kenties? Olen änkenyt siihen jo helvetisti matskua ja silti sivuja on kasassa vasta nelisenkymmentä. Sen siitä saa, kun ottaa johtotähdeksi fragmentaarisuuden. Haluaisin sivuja ainakin toisen mokoman lisää, vaikka jo tuon nipun luettuaan päässä luultavasti pirisee. Saa nähdä osaako kässäri ”lopettaa” itsensä, vai pitääkö siihen fabrikoida joku intuitiota selkeämpi draaman kaari tai tematiikka tai jotain muuta mahoa. ”Tämä on pikajuna Mistä runosi kertovat? väliaseminaan Kielen ohittaminen, Hyppy kyseenalaistamattomaan historiaan ja Ylläpitokirjailijuus elämäntapana. Hiuksista vittuun ja hyvää matkaa.” Olenko minä taas kyyninen, onko tämä taas sitä?

Kello taas yli neljän, joten hammaspesulle ja nukkumaan. Huomenna luen Bashōa ja teen Aperitiffin muistiinlaittamiset loppuun.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: