Skip to content

Siel’ on veljet

joulukuu 3, 2011

Jukka Orman kädet ovat suuret jäntevät hämähäkit, Hendrix-kokoluokan tasot, jotka pitelevät Stratocasterin kaulaa kuin kämmenellään. Niillä yltää varpaista nenänpäähän ja poden oktaaviluokan kateutta. Mutta soundi ei ole suttuisen juurekas fuzz, vaan pillinterävä, sopivasti asian vierestä fraseeraava liidi. Alangon komppikitara on miksattu huomattavan paljon hiljaisemmaksi, mikä lienee sopivaa, sillä ”komppi on paras silloin kun siihen ei kiinnitä huomiota” tuntuu toimivan, eikä ole turhaan suttaamassa Ormaa. Lisäksi O ryöstää hirmuisella energiallaan ja kukkotepastelullaan show’n, ainakin tänään. Toisaalta häntä ei ole sidottu mikin ääreen. Kenties tarve näyttää on kovempi.

Mutta kinastelevien ja eri iskuja aksentoivien kitaroiden piirileikille perustuvat Veljes-klassikot, kuten Elintaso, tuntuvat toimivan hienosti, joten jazz-poliisiaivoni tyytyy pitämään keikan soundeja onnistuneina. Tulpilla maiseman saa toki vähemmän puuroiseksi, mutta samalla kuulovauriolta kuulostava fyysisyys karisee. Ikuinen rokkikeikkojen dilemma: parempi meininki ja kuulovaurio, vaiko turvaseksiä ja laimennettu presenssi? Koska en juo, joudun ajattelemaan sairaalloisen paljon tällaisia asioita. Samalla ”hyvä meininki” koostuu aistihämärryksen sijaan esiintyjien aidosta taidosta, oli kyse teknologisesta ammattitaidosta, suvereniteetista suhteessa omaan soittimeensa tai sosiaalisesta pääomasta.

Vieressäni keski-ikäistyvä daami joutuu suojaamaan korviaan käsillään, mikä on sääli, sillä kuten suuri osa yleisöstä, hänkin on selkeästi nostalgiatripillä. Kyynikko puhuu: näitä ihmisiä ei ulkomaailma näe enää ikinä missään, mutta kun nuoruuden ihastus on nyt tehnyt lyhyen paluun… Tuntuu hölmöltä potea vanhenemisen ja aikakausien soljumisen angstia keikalla, jolla on selkeästi nuorimpien joukossa. Varsinkin kun fanejaan vielä vanhemmat artistit ovat vanhentuenet ”tyylikkäämmin”. Toisaalta se on artistin tehtävä. Toiset tulppani on jo K:n korvien uumenissa. Kerrankin tunnen itseni rokkikeikalla nuoreksi. Kaikkialla ympärilläni nelikymppiset naiset taputtavat tahtia ja hytkyvät kutkuttavan hölmösti. Ihanaa nähdä edes joskus tätäkin väestönosaa fiilistelemässä. Enkä puhu nyt kulttuuribaarien keski-ikäisistä juopoista.

K:n mielestä on lohdullista nähdä hirvittävän timmissä kunnossa ikäisekseen olevan Alangon käsivarsissa rytmin tahdissa hytkyviä alleja. Parkkiintuneen nahkan miehet, silmät vetäytyvät kuopissaan, enää ei palaudu niin hyvin. Olen jatkuvasti huolissani hikeä putoavista vanhuksista, jotka tuntuvat olevan tajuntansa rajamailla jokaisen biisin jälkeen. Tosin niin se taisi olla myös 80-luvulla. Siksi ainoa keino lämmitellä ja palauttaa myyttissävytteinen ilmiö kohmeestaan onkin vetää henkensä rajoilla, tai ainakin luoda illuusio siitä. Elimellisen tärkeää on myös niukka kontakti yleisöön: ei minkäänlaisia välispiikkejä, ei edes biisien nimiä, ei kiitoksia. Ainoastaan Alangon ja Orman yleisön osoittelua, lopuksi monta encorea ja kumarrus.

Minun mielestäni lohdullisinta on kuitenkin musiikin säilyvyys. Teknologiassa ei ole enää niin paljon viivettä, että 30 vuotta sitten tehdyt levytykset poikkeaisivat hengeltään hirmuisesti nykyparadigmasta, varsinkin kun sukupolveni saapuu nostalgian satamaan. Siksi onkin hieman aavemaista ajatella, että Veljien ensimmäinen levy ilmestyi vuotta ennen syntymääni. Etäisyys 80- ja 90-lukuihin on kadonnut päässäni, vaikka sinänsä en muista mitään edes 2000-luvun ensimmäisestä kymmenyksestä.

Entä Hohko ja Forsman? Jälkimmäinen on rumpujensa takana liikkumaton ja tarkka harmaa eminenssi. Hohko puolestaan joutuu olemaan etualalla, mikä on kieltämättä hienoisesti huvittavaa: olen nähnyt hänestä vain alkuaikojen dokkarimatskua, siihen Sex Pistols -jäseneltä näyttävään röllipeikkoon verrattuna tämä sympaattiselta näyttävä tummakulma tuntuu statistilta ja yhteiskuntakelpoistuneelta luokanopettajalta Alangon ja Orman ikääntymistä ja entropiaa uhmaavan energian rinnalla. Varsinkin Nyt nykii -encoressa H tuntuu lähinnä kummeksuvan kaksikon menoa. Mutta komppi pysyy kasassa ja Aan ja Oon kiertoradoilta Hoo ehtii aina juuri ajoissa pois. Lauluääni on edelleen hyvä, henkilökohtainen pettymyksen aihe onkin, että Laulua, sitä minulle kaikkein tärkeintä biisiä, ei vedetä kolmiäänisenä. Vai onko se koskaan edes kolmiääninen?

Rakkaudesta toimii kuitenkin kaanonina juuri niin hienosti kuin pitääkin ja Kansallislaulu ja On mulla unelma kytkevät itsensä yllättävänkin voimakkaasti poliittiseen virtaan, lieneekö lähestyvien pressanvaalien ja ylenpalttisen kapitalismin sekoilun ansiota. Tai ehkä Kansallislaulun kahden voimasoinnun jykevä kertosäe on juuri sitä, mitä klenkkaavamman menon vastapainoksi tarvitaan. Juuri noiden sävyavaruuksien vuoksi taiderock on ollut hegemonia-asemassaan.

Erityisen hyvin livenä tuntuvat toimivan myös sanoituksiltaan järjettömimmät numerot, kuten Emil Zatopek ja Karjalan kunnailla. Siinä jo hieman aika ja paikka hämärtyvät, kun 50-60v. kulttihahmot vetävät silmät lasittuneina dadahumppaa absurdin teatterin pimiössä. Valot toimivat keikalla erityisen hyvin: Alangon limaisesta hiestä kimaltavat kaulasuonet ovat vahva punctum jos mikä. Vastaavasti Volvot ulvoo kuun savuun ja Kuka teki huorin muistuttavat siitä, miksi Orma on Suomen paras kitaristi. Volvojen hengästyttävinä funkkisegmentteinä puuskuttava kitarasovitus on luultavasti ainoa mitattu nerokkuuden ilmentymä vuoden 1988 Suomessa.

Vuoden 2011 Suomessa Sielun Veljet soittaa keikkamuistojeni parhaimpiin kuuluvan keikan.

Mainokset
2 kommenttia leave one →
  1. Santeri Nemo permalink
    joulukuu 3, 2011 6:59 pm

    Kiitos tästä, kiitos. Ehtisihän sitä vielä.

  2. Antti Arnkil permalink
    joulukuu 5, 2011 12:55 pm

    > ainoa mitattu nerokkuuden ilmentymä vuoden 1988 Suomessa.

    Älä unohda Kirjavan lehmän Wittgenstein-pastisseja ja Matti Ijäksen Katsastusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: