Skip to content

Sananen jokaisesta vuonna 2011 katsomastani elokuvasta, osa 6

syyskuu 21, 2011

The Company of Wolves (Neil Jordan)

Ihmissusikauhuleffan valepukuun pyntätty kokoelma symbolistista folklorea, freudilaisuutta, aikuistumista ja viattomuuden menettämistä. Perustuu Angela Carterin uudelleenkirjoitukseen Punahilkka-sadusta. Mukavan surreaali tunnelma, lolitamaisessa pääroolissa Sarah Patterson on viekoitteleva ja muuatamat kohtaukset ovat varsin hienoja. Kaunista kuvapintaa.

Teoriassa ja kiinnostuksenkohteideni valossa minun myös tulisi pitää leffan tematiikasta, mutta käytännössä tällä kertaa kuitenkin tyylitellään väärällä tavalla makuuni. Liiaksikin ironisilta stereotyypeiltä ja lavastustietoisuudelta haiseva postmoderni sekasotku. Mainio apaja ylitulkinnalle.

 

Frenzy (Alfred Hitchcock)

Aatun myöhäistuotannon mainiosta pätkästä kirjoitin pidemmälti maaliskuussa.

 

The Quiet Earth (Geoff Murphy)

Ainutlaatuinen kulttiscifipätkä 80-luvun Uudesta-Seelannista. Katsomistani ”päähenkilö herää ja huomaa olevansa ainoa hengissä oleva ihminen maapallolla” -elokuvista tämä on paras, kummallinen tunnelma ja upeita kohtauksia. Tekemisen ja olemisen kysymykset täydellisen yksinäisyyden iskiessä ovat kerrankin edes hieman esillä ilman, että äidytään heti väkivaltakonflikteihin. Lopulta seuraa myös kiehtovalla tavalla jännitteinen, improvisaation vivahteilta nuuskahtava kolmiodraama.

 

A Single Man (Tom Ford)

Hyvä debyytti Fordilta, hienoinen yllättäjä tykkäyslistallani. Mietiskelevä ja tarkasti kuvattu (60-lukua mallintaen, Firthin Mastroianni-laseista lähtien) pieni tutkielma elinkumppanin menetyksestä.  Firth kerrankin edes aavistuksen poikkeavassa roolissa, sivuosassa tasavarma Julianne Moore. Hirmuisen miellyttävä ja sopivasti surumielinen katsottava. Ymmärrän toki hyvin, jos leffa jää jonkun mielestä sinne kolmen tähden ”nätti mutta vähän mitäänsanomaton ja turhan tyylitelty” -kategoriaan.

 

Up in the Air (Jason Reitman)

Tasavahva kolmen tähden jenkkileffa, jossa kaikki on enemmän tai vähemmän tyylikästä. George Clooney lentelee työkseen ympäri maailmaa erottamassa ihmisiä, elää keskimäärin hotelleissa ja pitää siitä. Nykyaika ja turhaa matkustelua välttävä firmauudistus uhkaa kuitenkin ottaa suharin kiinni videopuheluineen. Sijoita päälle sopiva romanssikuvio. Parhaimmillaan silloin, kun fokus on jatkuvasti valmiustilassa ja tien päällä olemisessa, katvealueilla (hotellit, lentokoneet, lentokentät) elämisessä.

 

Inception (Christopher Nolan)

Jämptin viihde-elokuvan tarpeessa katsoin Nolanin yllätysmegahitin uudestaan. Kirjoitin leffasta vuolaasti reilu vuosi sitten.

 

Infamous (Douglas McGrath)

Televisiolta tuoksahtava, sisältöön tyylittelyn sijasta keskittyvä elämäkertaelokuva on minun kirjoissani se parempi niistä kahdesta samana vuonna julkaistusta Truman Capote -elokuvasta. Toby Jonesin upeasti vetämän Capoten sanotaan olevan olemukseltaan ja luonteeltaan lähempänä alkuperäistä kuin Philip Seymour Hoffmanin nariseva limanuljaska. En osaa kommentoida, mutta ainakin Jonesin hahmo on kaikin puolin rikkaampi, hauskempi, rakastettavampi, nilkimpi ja inhimillisempi.

 

Crank (Mark Neveldine, Brian Taylor)

Jatkuvasti täysiä paahtava ja hektisesti leikelty toimintaleffa on simppelin ideansa ja toteutuksensa puolesta hyvä viihdepala. Jason Stathamin esittämä palkkamurhaaja saa tietää, että hänet on myrkytetty ja että hän kuolee jos syke putoaa liian alhaiseksi. Tavallaan Speed-mukaelma, siis. Viihdyttävää pauketta, joka vedetään välillä sopivasti överiksi.

 

As Tears Go By (Wong Kar Wai)

Maestron debyytti ei yllä samalle tasolle kuin vaikkapa Chungking Express ja In the Mood for Love, mutta perushyvää Waita silti. Kappas, moderni aasialaissuurkapunkileffa, josta muistan pitäneeni, mutta en juuri mitään muuta. Rasti seinään.

 

Pride and Prejudice (Joe Wright)

Tarinassa on otettu hienoisia vapauksia ja BBC:n standardiksi muotoutuneelle vuoden 1995 minisarjalle ei tietenkään pärjätä, mutta myönnän olevani hienoinen Keira Knightley -fetisisti. Olen nähnyt paskempiakin pukudraamoja.

 

Con Air (Simon West)

Ah, siunattu 90-luvun väkivaltaviihde! Blast from the pastia tämäkin, one-linereille päätä pudistellessa ja nimekästä sivuosajoukkoa bongaillessahan nämä menevät. Malkovich on aina hauska nähdä pahiksena (okei, Malkovich on ylipäänsä aina hauska nähdä), vaikka tässä hänen roolinsa ei olekaan niin jäätävä kuin esim. In the Line of Firessä.

 

The Midnight Meat Train (Ryuhei Kitamura)

Clive Barkerin tuhnuista kasarikauhunovellistiikkaa jauhettuna nykyaikaisen ja tyylitellyn dvd-kauhufiltterin lävitse; tuoksuu Anttilan Top Tenin alekorilta. Ei sieltä aivan paskimmasta päästä verimössöä, mutta vähän jos lainkaan mitään oikeasti häiritsevää. Eli pikemminkin silkkaa kapitalismin nimissä tehtyä bulkkikauhua kuin häiritsevää toiseutta. Viipalointi on tylsänpuolesta, mutta fiilis ihan ok. Tylystä loppupuolesta bonusta, vaikka Candyman-motiivi (hyvis tappaa pahiksen ja ottaa tämän paikan) olikin ennakoitavissa, eikä tässä tapauksessa ole edes kovin uskottava.

 

The Doom Generation (Gregg Araki)

Slacker-sukupolven friikimpi kääntöpuoli ja Arakin toinen, aliarvostettu täysosuma (se toinen on Mysterious Skin, mitään muuta Arakia en olekaan nähnyt). Absurdi road movie kaahaa vieraantuneen nuorison marginaaliin ja piirtyvä psykososiaalinen kuva keskittyy nimenomaan nuorisoon, ei niinkään kliseeseen nimeltä USA, vaikka väkisinkin myös sitä tulee sörkittyä ihan huolella.

James ”Donnie Darkon jänis” Duval on flanellipaitainen pilvityhjäpää par excellence ja Johnathon Schaech spermanlimainen, miesmallilta näyttävä kulkurinilkki. Ehdoton johtotähti on kuitenkin nuori Rose McGowan elämänsä roolissa polkkatukkaisena äkäpussina, joka kiroilee kuin mädäntyvä emätin ja suoltaa nasevia vuorosanoja liukuhihnalta. Sarjakuvamaista, liioiteltua, kärjistettyä.

Sopivasti biseksualisoitu kolmiodraama päättyy todella tylyyn loppuun, joka on vaikuttavimpia näkemiäni kansallistuntoon leikkaavia kohtauksia kuunaan.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: