Skip to content

Sananen jokaisesta vuonna 2011 katsomastani elokuvasta, osa 2

elokuu 27, 2011

Tenacious D in the Pick of Destiny (Liam Lynch)

Diggasin Tenacious D:stä nimenomaan musiikin kautta silloin kymmenen vuotta sitten; Wonderboy ja Tribute ovat oikeasti melko nerokkaita biisejä ja ensikosketukseni duoon (muistaakseni) Conan O’Brienissa oli kovin riemullinen. Vielä parempi Jack Black -muisto (joskin yleisesti Blackiä kuuluu lähinnä halveerata) itselleni on High Fidelity, jossa se lopun Let’g Get It On  -veto tuli todella puun takaa niille, jotka eivät tienneet Blackin olevan varsin hyvä laulaja. Sittemmin tuli School of Rock jne.

No, Pick of Destiny on vanhan vitsin pitkittämistä, mutta silti perusviihdyttävää rokkikomediahömppää muutamilla vetävillä rallatuksilla.

 

Sauna (Antti-Jussi Annila)

Annilan Jadesoturi oli melko kaameaa visvaa, mutta Sauna oli positiivinen yllättäjä, jonka fiiliksestä pidin: nätti ulkikuori, yllättävänkin fyysinen (”Malick does horror”, kuten joku MUBIssa sanoi) tekstuuri (kuulostan aivan viinikriitikolta). Miljöö ja aikakin toimivat: Pitkän vihan aikoihin jonnekin maiden rajalinjoille sijoittuva kummituskauhuelokuva ei ole ihan perusmatskua kotimaisen elokuvan saralla. Juoni noin muuten on melko yhdentekevä, enkä osaa edelleenkään suhtautua suomeksi puhuttuun dialogiin elokuvissa.

 

The King’s Speech (Tom Hooper)

Hyvällä näyttelijämeiningillä pitkälle pötkivä, mukavan intiimi regaalidraama tyhjensi sittemmin koko Oscar-pöydän. Ei mitään maata järisyttävää elokuvan juhlaa, mutta hyvin tehty ja viisaskin pieni draama, jonka teemat (puheen ja äänen merkitys kansallisluonteen ja vallan vahvistajina) resonoi hyvin taustalla vaanivan natsi-Saksan Führerin keinojen kanssa. Sota jätetään elokuvassa, todella toimivasti, sivujuonteeksi.

 

Before the Devil Knows You’re Dead (Sidney Lumet)

Turhankin vähälle huomiolle jäänyt heist-filmi, jossa ryöstökehykseen sulautetaan perustoimivaa ja kiitettävän patoutunutta perhedraamaa. Vahvaa ohjaamista ja melkoinen näyttelijäkaarti (Hoffman, Hawke, Finney, Tomei). Lumet’n viimeiseksi jäänyt elokuva.

 

New York Stories (Martin Scorsese, Woody Allen, Francis Ford Coppola)

Tähtiohjaajien episodielokuva on melkoinen räpellys, jonka katsominen olisi pitänyt lopettaa Scorsesen kaikki jenkkikuvataidemaailman kliseet toistavan mutta ehkä juuri siksi kohtuullisen kiinnostavan kuvataiteilijapotretin jälkeen.

Coppolan segmentti yksin hotellissa asuvasta 12-vuotiaasta porhovanhempien lapsesta on omituinen sekasotku (ja Sofia Coppolan ensimmäinen käsikirjoituskrediitti), Allenin alter egolla on puolestaan ylihuolehtivainen juutalaisäitimuori, joka muuttuu lopulta kaikkien näkemäksi jättiläiseksi taivaalle. Kuulostaa ihan hauskalta, mutta on kokoelma kaikkia Allenin ärsyttävimpiä piirteitä ja maneereita.

 

Hunger (Steve McQueen)

Draama IRA-aktivistin nälkälakosta, josta muistan pitäneeni, mutta en mitään muuta. Siinä oli joku kohtaus vankilan vierailuhuoneessa papin kanssa, jossa tupakoitiin. Se oli vahva.

 

Rain Man (Barry Levinson)

En ollut nähnyt tätä ikinä, uskokoon ken tahtoo. Propsit taas metodimies Hoffmanille (joka oikeastaan vetää kaikki roolit samalla tavalla), mutta muuten koin asteittaista tylsistymistä kaiken sen sisäsiisteyden keskellä. Valeria Golinoa on kylläkin aina mukava katsella. Lieneekö omasta tourettestani johtuvaa, mutta olen yliherkkä kaikelle ylivedetylle elehtimisille, niin tällekin.

Tiedätte varmaan sen ärsyttävän ihmistyypin, joka toistavaa väsyttävyyteen asti ulkomuistista eleitä, vitsejä ja sketsejä? Minä olen sellainen. Toistin loppupäivän Hoffmanin maneereita.

 

The Negotiator (F. Gary Gray)

Tämä oli teini-ikäisen minäni lempparinykyjännäreitä, mutta uusintakatsominen ei tehnyt hyvää. Mielestäni silti keskivertoa parempi ja hyvin rakennettu panttivankihollywooderi Samuel L. Jacksonin ja Kevin Spaceyn ”kultakaudelta”. Syystä tai toisesta symboloi mielessäni myös 90-lukulaisen elokuvan loppua, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin.

 

Basquiat (Julian Schnabel)

Olen aina pitänyt taiteilijaelokuvista, jopa keskinkertaisista (millaisia ne yleensä ovatkin), mutta tämä on mielestäni sieltä paremmasta päästä. Basquiatin aikalainen, 80-luvun jenkkitaidemaailman toinen kultapoju Julian Schnabel esikoisohjasi (ja ohjasi sittemmin vielä varsin hienon Perhonen lasikuvussa, ärsyttävä multitaituri) , joten luulisi ainakin ensikäden kokemusta löytyvän. Samaisesta syystä leffan voinee ottaa auttavan dokumentaarisena alustuksena Basquiatiin.

Kaikessa ei-voi-olla-totta-arkkitypiassaan Basquiatin tarina on herkullinen: lyhyessä ajassa kadulla elelevästä, seiniin ja kellareihin töhertelevästä, pitkiin takkeihin vuorautuvasta luonnonlapsesta galleriahelvetin keskipisteeksi, Warholin ja Debbie Harryn kaveriksi ja lopulta liian nuorena kuolevaksi geniukseksi.

Sivuosaroolien limboon tuomittu (se puertoricolainen huumediileri) Jeffrey Wright vetää elämänsä pääroolin ja vaatimattomana miehenä Schnabel pestasi Gary Oldmanin (jota olen aina jumaloinut) esittämään itseään. Hahmon nimi on tosin Albert Milo, kenties jonkinlaisen hienovaraisuuden tai jääviyden illuusion vuoksi.

Näyttelijöiden viiteviidakko on muutenkin loputon, sillä enemmän tai vähemmän henkilökohtaisten tribuuttikytköksien vuoksi leffassa nähdään kova sivuosakaarti: Dennis Hopper (joka oli, kuten tiedetään, suuri taiteen ystävä ja keräilijä), Benicio del Toro (joka lupautui näyttelemään ilmaiseksi jos vain pääsee mukaan), Christopher Walken, Willem Dafoe ja Courtney Love. Vincent Gallokin vilahtaa (kreditoimattomana) itsenään. Andy Warholia esittää, kuinkas muuten, David Bowie.

Lopputriviana mainittakoon vielä, että Bowien käyttämät peruukit ovat samaisia, joita oikea Warholkin käytti. Lisäksi Schnabel maalasi itse näköisversiot Basquiatin töistä, sillä perikunta ei antanut alkuperäisten käyttöön lupaa.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: