Skip to content

heinäkuu 17, 2011
tags:

Paksu sumu peitti koko järven. Liima oli liuennut, maali lohkeillut. Pieni tähtäys sormenpäällä ja luhistuisin; kolmiö ylösalaisin, kuin tekokäsi jonka ominaisuuksia ei vielä tunne. Ulkona laitoksen löyhkä, mutta paitani alla henkilökohtainen tuoksuni, jonkin parfyymi. Paitani alla vesipulloja kuin kyttyröitä, kuin tehtäväni olisi juottaa koko muu karavaani.

 

Lehmänraato saastuttaa juomavesisäiliön, tarvitsen talismaanin puhdistaakseni sen. Madot ovat nousseet pintaan pienten oksien lomaan, yhdessä ne alkavat muodostaa neliöitä, joista puuttuu sieltä täältä sivuja. Alan hahmottaa labyrintin rauniot. Nääntyneen ihon lävitse luut lävistävät, mukulakivikadut jäävät sileässä kulttuurissa pian historiaan.

 

Hirviöt kirkon katolla valuvat vettä. Sateesta paisuneet ja pöhöttyneet huonekalut lojuvat aukiolla, mädäntyvien kirjojen perhot matalissa lammikoissa. Valo hiipuu, pian voi vain veistää. Hämärässä ne näyttävät lähes inhimillisiltä. Pitkä, varovainen hieronta.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: