Skip to content

Tervetuloa todellisuuden jälkiruoaksi

tammikuu 11, 2011

Facebook ei ole sosiaalipornoa vaan sosiaalisuutta pornona. Se poistaa ruumiista ruumiin ja läheisyydestä läheisyyden. Facebook mahdollistaa ideoiden, oikkujen, muistojen ja kuulumisten jakamisen ja vastaanottamisen informaationa, irrallaan ruumiillisuudesta, kaikkien aistien välittämästä kohtaamisesta.

Antti oli kirjoittanut jo reilu vuosi sitten upean tekstin Facebookista ontologiana. Havahduin siihen vasta nyt, ja vaikka FB onkin menettänyt jo viiltävimmän teränsä, koin silti lukiessani kummia.

Yleisin inspiraation muoto minulle tuntuu olevan se, kun joku määrittää ”vallitsevan” todellisuuskäsityksen (eli sen, minkä itse koen vallitsevaksi ja keskeiseksi) tai -kokemuksen merkkijonoina, jotka voin tulkita.

(Jos taas jokin määrittää tuon käsityksen, kysymys lienee peilatusti minusta itsestäni lähtevästä inspiraatiosta.)

Tässä piillee jokin filosofian ja taiteen katvekohdista; toisaalta minulle selkosanallistetaan jokin kokemus tai ajatusjärjestelmä, joka on minulle tuttu ja tuntuu omalta, mutta jota en ole osannut ilmaista tekstinä tai kommunikoitavina ajatuksina. Tämä lienee filosofiaa, tai lähellä sitä.

Toisaalta tähän usein vastataan, että pitikö tämäkin itsestäänselvyys kirjoittaa johonkin blogiin, taas huomiota hakemassa. Näin viimeksi muutama tunti sitten, kun puhuin tuosta Antin kirjoituksesta irkissä. Siellä vasemmistoduunarit olivat kovasti sitä mieltä, että taas ”yliopistoälymystö” liioittelee jotain pientä asiaa: senku lähtis facebookista, ei sen kummempaa. Ontologia ei ole merkittävää, ellei siitä ole käytännön hyötyä. Vasemmistoduunarin tilalla voisi tässä suhteessa olla ihan kuka hyvänsä muukin, vaikka perussuomalainen.

Minä taasen harvemmin pidän mistään käytännöllisestä, koska elän täysin fantasioiden ja merkityksen lykkäämisen maailmassa. Hyödylliset asiat ovat harvoin merkittäviä tai elämisen arvoisia. Eikä se ole mitään pakenemista, vaan todellista arkea. Yritäpä siinä sitten puhua jonkun duunarin kanssa. Apurahojakaan ei saisi hakea, koska ”oikeasti hyvä runous on sellaista joka myös myy”. Marx tietysti kääntyisi haudassaan, kysymyshän on patakapitalistisesta lauselmasta. Eikä siinä mitään. Ei tule mitään sosialismia, tulee (jos tulee, tuskin tulee) vain toisenlainen kapitalismi. Molemmat ovat yhtä pahoja, kuten kaikki monetaariset järjestelmät. Ja niin edelleen.

Sillä relativistisessa ja virtuaalisessa älykkömaailmassa työ on duunarin ainoa keino jäsentää merkityksellisyyttään, ainoa puhdas ja rehellinen asia. Baarien ja bissen lisäksi. Mutta mikäpä siinäkään. Myönnän olevani itsekin tuottamassa tuota vieraannuttavaa puhetta, koska sellaisena kaikki yksityinen ajattelu väistämättä näyttäytyy isolle osalle ihmisistä.

Mutta palaan Antin tekstiin.

Epämääräistä on siis se, onko tuollaisella FB-huomiolla mitään käytännön sovellutusta, tai onko se edes mitään ”uutta”. Pitääkö filosofisella lauselmalla olla? Entä tieteellisellä?

Liitänkin tällaisen kokemuksen herkästi estetiikan tai ”taiteen” puolelle, aivan kuten minkä hyvänsä suoritusarjesta poikkeavan kokemuksen. Kysymys on inspiraatiosta ja aivokemiasta. Maailma kirkastuu hetkeksi, kun siihen luodataan yhteisen kielen tarkkuudella tai epätarkkuudella. Tämä on käytännöllistä minulle.

Zizek-setä lopettaa, koska Matrix-viitteistä minulle ei tule nykyään enää mitään muutakaan mieleen:

But the choice between the blue and the red pill is not really a choice between illusion and reality. Of course Matrix is a machine for fictions, but these are fictions which already structure our reality: if you take away from our reality the symbolic fictions that regulate it, you lose reality itself

I want a third pill.

So what is the third pill? Definitely not some kind of transcendental pill which enables a fake fast-food religious experience, but a pill that would enable me to perceive not the reality behind the illusion but the reality in illusion itself.

If something gets too traumatic, too violent, gets too, even too filled in with enjoyment, it shatters the coordinates of our reality: we have to fictionalise it.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: