Skip to content

Kuollut ai/ne hymyilee

joulukuu 22, 2010

Risto linkkasi Facebookissa kuvasivustolle, jonne ihmiset ovat voineet lähettää kuvia ”luonnosta” – eli yleensä rakennuksista tai esineistä – löytyneistä kasvoista. Kuvista on julkaistu kirjakin. Tämän tiimoilta uneksin.

Nykyinen hymiökulttuuri tuskin vähentää ihmisen herkkyyttä nähdä kasvoja. Vastarantaisesti ajateltuna se mahdollisesti nakertaa herkkyyttää kokea toisten ihmisten kasvoja, mutta ei sarjakuvanaaman kolminaisuutta (silmä – silmä – suu). Kaikessa piilee meemin potentia.

Internet kehottaa ilmiöitä syklisyyteen; se oikeuttaa retroilun vaatimatta (välttämättä) retroilulle ominaista nostalgian tai muodin patinaa. Se on ihmisen homo habilis -juuren kytkemistä virtaan;  näppärät, jo yleissivistykseksi muodostuneet keksinnöt kierrätetään uudestaan digitaalisessa kontekstissa silkan riemun tai leikin vuoksi. Siksi, että asia X voidaan nyt tehdä (näennäisesti?) uudessa ulottuvuudessa.

Esimerkiksi matopeli oli jonkinlainen tietokonepelien/pelikoneiden nolla-aste, mutta kännykkään upotettuna se estetisoi itsensä aivan uudella tavalla. Toisaalta se kytki arcade-pelien (pelihallit), toisaalta elektroniikkapelien nostalgiat. Tietenkin käsikonsolit edustavat tätä samaa jatkumoa, samoin kuin kannettavat käsitelevisiot joskus 90-luvulla, mutta kännykkäpeleissä hienointa oli tietenkin se, että pystyit pelaamaan puhelimellasi. Aivan kuin katsoisit jääkaapillasi televisiota. Nykyään voit niin tehdäkin, jos vain haluat.

Käsikonsolit ovat näihin päiviin saakka kantaneet simppeleiden pikkupelien (arcade) lippua; sisällön rikkaus ja ulkomuodon prameus annetaan anteeksi, jos laite on vapaasti liikuteltava ja mukaan otettava. Innostusta perustellaan ajankulutuksella ja ikävyyden poistamisella esim. junamatkoilla, mutta itse en usko tähän. Mikään ”langattomuus” ei ole viime kädessä välttämätöntä, sillä syventymiseen olisi kyllä aikaa laitteen omassa ”pyhätössä” (pöytätietokone, televisiohuone, oma sänky lukulamppuineen, kirjoituspöytä). Ehkä kysymys on juuri näiden staattisten ”pyhien” tilojen rikkomisesta. Langaton internet, piakkoin toteutuva digitaalisuuden murtautuminen maailmaamme; ulkomaailmaan heijastettava tietoverkko. Virtuaalinen todellisuus aktuaalisessa.

Palaan hymiöön. Alkeellisin mahdollinen kuva kasvoista saa ensin uuden nosteensa, kun se opitaan sisällyttämään digitaalisesti kirjoitettuun tekstiin. Se on ekfrasiksen laajinta tasoa: kuvatuksi ilmiöksi itsekseen muuttunut merkkijono. Hymiö ei ole enää kaksoispisteestä ja sulkumerkistä koostuva hymyilevän naaman jäljitelmä, vaan jo olemus sinänsä, jota ”oikeat” kuvat ja nyt jo luontokin ovat alkaneet jäljitellä. Vrt. sarjakuvat, jotka käyttävät reagoivat nettiin ja käyttävät hymyilevää naamaa enemmän kuin koskaan aiemmin, tai vastaavasti linkin luonnosta löytyneet kasvot. Katso myös sarkasmimerkki.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: