Skip to content

Ryynit perille, jyvät ränniin

joulukuu 8, 2010

Tuntuu nyt vähän siltä, että kotimaisella kulttuurimedialla ottaa hieman vaikeasti kokeellisuuden kanssa. Se kuuluu tietenkin asiaan, ihan jo kokeellisuuden määritelmän mukaan, taiteen. Tai kirjoituksen, seurataksemme muodista vähitellen poistuvia ranskalaisia esoteoreetikkoja. Minun muodostani heidän astraalihenkensä pitävät. Defenestraatio!

Yle uutisoi Runeberg-ehdokkaista. Petomaisen nautittava lause on seuraava:

Ylen kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen pitää teoslistaa kielellisesti hämmästyttävän kokeilevana.

– Esimerkiksi Harry Salmenniemen Texas, sakset ei varsinaisesti ole runokokoelma, vaan koostuu yksittäisistä sanoista ja lauseista.

Asiaan vihkiytyneet toki ymmärtävät mistä on kysymys, mutta vedän silti tonttulakkini entistä syvemmälle. Kovasti vapisee. Aivan kuin epävarma yläastelainen ennen fysiikan koetta. Maalaisjärjelliset päättelyjärjestelmät höyrystyvät päästä, kaikki pintamuistiin kiireesti päntätty katoaa ja kynästä erittyy paperille kehyvammainen sammakko, jolla on kolme penistä ja krooniset ilmavaivat.

Väitän: jos ei ole mukana jossain ”runokentässä” (en ole varma missä se on, mutta kerron heti jos löydän sen) eikä ole täten arkisuuden kautta herkkä liikehdinnöille, niin EI pidä koettaa opetella ulkoa jotain iskulauseita tai koettaa välittää ko. oulukunnan/tyhmittymän/liikkeen/ääntöpiirin oletettua sanomaa (sellaista ei yleensä ole ja jos onkin, se ei ole kiinnostavaa tai r/elefanttia), vaan ottaa oma herkkyys, oma aivo, oma elin, oma kokemus käteen ja kirjoittaa tarkasti auki omat fiiliksensä. Se on loputtoman paljon arvokkaampaa kuin huono(sti) kuullun referointi.

Sinänsä kaikki tämä ei välttämättä liity juuri tämänkertaiseen sitaattikukkaseen, vaan intuitiooni ”kulttuurikentän tuulista”. Haluaisin muistuttaa, että isoisäni veli oli kuuluisa tietäjä. Eli tarkkuuden kannalta kysymys on yhtä käytännöllisestä asiasta kuin

 

Kaikesta huolimatta onnea vielä kaikille ehdokkaille! Ai niin,  2/2. Toisaalla myös Patalonia näyttää luovivan palkintojen liejuissa.

Mainokset
5 kommenttia leave one →
  1. Vesa Haapala permalink
    joulukuu 9, 2010 8:52 pm

    No joo, tuota Puttosen muotoilua voi mollailla ja lollailla niin paljon kuin jaksaa, mutta jos sitä tahtoo lukea myötäkarvaan ja löytää avuttomuudesta (ehkä vähän opettajamaisesti) asian ytimen, niin se voisi olla tämä: Texas, sakset kyseenalaistaa a) vallitsevan käsityksen säkeestä joskin pysyy eri tavoin kytköksissä säkeen muotoihin (rytmisenä, tilallisena, typografisena jne. yksikkönä), tästä Puttosen ajatus ”yksittäisistä sanoista”; b) vallitsevan ajatuksen säkeistöstä / proosarunon kappaleesta tai vastaavasta rytmisestä yksiköstä, vaikka flirttaa myös tällä kategorialla, tästä Puttosen ajatus ”lauseista”. Lisäksi Puttonen huomaa, että osaston, sarjan ja joka runon rajat on hävitetty; ei muodostu perinteistä ”runojen kokoelmaa”.

    Aivan sama, onko Puttonen ajatellut asiaa näin, mutta purkamalla hänen lausumaansa päästään kuitenkin sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät ole valistuneemmallekaan lukijalle aivan helposti käsitteellistettävissä. Texasin lähtö romanttis-symbolistisesta asettelusta (”minä”, Mallermén viuhkat ja muut) ja tulo sieltä avantgarden kerrosten läpi ja niillä leikkien nykypäivään on herkuttelua runotradition tuntijalle, mutta käsitteellisesti teoksen kuvailu on haastavaa (tai ainakin aikaa vievää).

    Eli lol: pointsit Matille noista tärkeistä huomioista!

    • joulukuu 9, 2010 9:11 pm

      Niin, mehän teemme tässä nyt aikamoisen palveluksen Puttoselle olettamalla, että hänen lauseensa, joka ei syntaktisesti tarkoita sitä, mitä me nyt tässä katsomme sen tarkoittavan tarkoittaa sitä, mitä me nyt tässä katsomme sen tarkoittavan.

      Eli tietenkin Texas on kaikkea tuota mitä kuvailitkin ja mitä myös Puttonen, kuten anteliaasti ja vastaantulevasti oletamme, kuvailee. Nauran yksinkertaisesti vain lauseen perustason typeryydelle.

  2. Vesa Haapala permalink
    joulukuu 10, 2010 7:24 am

    Eiku Puttonen opettaa meille tiivistämisen jaloa taitoa! Keep it simple! Onhan tää kornia, mutta välillä on mukava soveltaa runon lukemisen metodeja myös näin tähän kuonaan, jota tää kaikki on. Lapsena Puttonen näki vuoren, ja se oli hänelle vuori. Isona hän näki siinä taikahatun ja kondorin. Nyt Puttonen on kuitenkin jälleen kallistumassa sille kannalle, että vuori on vaan vuori ja runous on ”yksittäisiä sanoja ja lauseita”; ei kielen järjestelmää, ei mitään toisen asteen systeemiä vaan sanoja ja lauseita joita me paikallistamme ja tilallistamme.

  3. joulukuu 13, 2010 7:22 am

    miksi edes vaivautua kommentoimaan tuollaista lausetta?

    minulle tulee mieleen, ettei sinun tarkoituksesi ole esittää mielipidettä _koskien jotakin asiaa_ vaan tärkeämpää on esiintyä ihmisenä, jolla _on mielipide_ runoudesta, filosofiasta jne. jne.

    • joulukuu 13, 2010 11:02 am

      olet toki oikeutettu mielipiteeseesi. sinänsä käytin lausetta vain tekosyynä puhua jostakin muusta, eli kokeellisuuden asemasta. hiljentymistä en ole koskaan nähnyt mielenkiintoisena vaihtoehtona.

      toisaalta tein sen myös kiinnittääkseni huomiota lauseeseen, jotta vastaisuudessa pyrittäisiin kirjoittamaan tarkemmin.

      ja lopulta: useat tämän blogin lukijoista ovat harryn ystäviä tai hänen taiteensa rakastajia, joita varmasti kiinnostaa hänestä kirjoitetut kommentit. hölmöhköjen kommenttien tapauksessa kysymys on vertaistuesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: