Skip to content

Tikusta askiaa

marraskuu 17, 2010

Istuskelen K:n työpöydän äärellä ja selailen hänen keräämäänsä materiaalia kuin muistikirjaani: lukemattomia paperisävyjä, näkinkenkiä, ruostuneita nauloja, erilaisia nappeja, kiviä, lasikuulia, pieniä metallisia osasia, vanhoista tietosanakirjoista leikeltyjä kuvia ja lauseita, ruosteista rautaa kuin kaarnaa, pieniä helmiä, värikkäitä pahveja, lankoja, nahkatilkkuja;  Taittoluita, viivottimia, siveltimiä, erilaisia liimoja, pihtejä, käsikasti, erikokoisia saksia, talttoja, mattoveitsiä, lankoja ja neuloja, tyhjiä tulitikkurasioita.

Pöytä muistuttaa muistikirjaani, mikä muistaa muistuttaa minua kaltaisuudesta kirjoittamiseni ja K:n taiteilun välillä. Samalla tavalla minä kerään tai kirjoitan muistiin lauseita, ajatuksia ja ideoita. Tämä löytämisen tai hoksaamisen prosessi on suuri osa kirjoittamistani ja tapahtuu jossain määrin passiivisesti. En tiedä voiko puhua inspiraatiosta, sillä pyrin katkaisemaan tuon flow’n tilan lähes poikkeuksetta, usein jo ihan siksi, koska yleensä teen sillä hetkellä jotain muuta. Nautinnollisinta kirjoituskokemuksessani on nimenomaan tuo lykkääminen, usein loputtomasti. Nautinto on myös negatiivista, sillä siihen liittyy tietenkin kirjoittamisen kohtaamisen pakenemista, mikä estää lopputuotteen syntymistä.

K:lla on ollut muutaman vuoden ajan kirjansitomisensa ohessa tikkuaskiprojekti; hän taiteilee pieniä taide-esineitä tulitikkuaskeista. Kuitenkin siten, että ne säilyttävät askiolemuksensa; ulkopinnalla on jotain, sisällä on jotain. Askeja voi katsella K:n blogissa (ja myös ostaa nettikaupan kautta, jos siltä tuntuu). Viime vuonna hän teki tällä periaatteella joulukalenterin: uusi aski joka päivä. Tuollainen kalenteri on luvassa myös tänä vuonna. Tein K:n opastuksella myös oman askin, vierailevana artistina.

Taiteellisesta symbioosista on epäilemättä kysymys sinä vaiheessa, kun voin luodata K:n materiaaleja ja uneksia mitä niistä voisi askarrella ja tehdä sitten ehdotuksia. Hän pohtii ideaa ja kertoo, onko se toteutettavissa. Jos ei ole, niin hän saattaa saada siitä idean johonkin samantyyliseen ratkaisuun. Esimerkki: löysin laatikoista vanhoja messinkisiä verhoklipsejä, joiden puolikkaat muistuttivat erehdyttävästi mekkoa. Kerroin ajatuksesta K:lle, tuloksena syntyi tällainen aski, joka on sitten myöhemmin osa joulukalenteria.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: