Skip to content

David Mitchellin tuhat ääntä ja tietokannat

lokakuu 31, 2010

Kohtaan hirvittäviä vaikeuksia heti, kun haluaisin kirjoittaa myötämieliseen tai selväjärkiseen sävyyn kirjasta, joka on kuitenkin varsin klassinen ja jonka kokeellisin piirre on se, että kokeellisena pidetty kirjailija onkin yhtäkkiä huomattavan ”rauhallinen”. Onneksi kirjailija on sentään teknisesti sen verran taitava, että voin väittää hänen olevan jo sillä perusteella ”kokeellinen”; mestarillinen kielenkäyttö ei suinkaan ole mikään itsestäänselvyys kirjallisuudessa, edes ”huipputasolla”. Häikäisevä tekninen taito tuntuu olettavan, että sitä ihastellessa kuuluu valittaa sisällöttömyydestä. Tarkoitan tällä lähinnä kriitikkojen kliseitä ja jumiutumisia, vaikka tympeä duaalisuus asustanee herkästi itse kussakin.

Lopettelin David Michellin uusimman romaanin, The Thousand Autumns of Jacob de Zoetin, myöhään eräänä yönä ja poden yhä surua ja menetystä. Sopivien kirjojen – ja ennen kaikkea sopivan lukutunteen – löytäminen on ollut minulle kasvavissa määrin vaikeaa. Tästä on tietenkin syyttäminen internetiä ja sen taipumusta syödä ne energiat ja tunnit, jotka muuten käyttäisin lukemiseen. En ole toisaalta varma onko mielekästä puhua syyttämisestä, sillä lukeminen ja kirjoittaminen netissä ei ole välttämättä mistään pois, ainoastaan erilaista kokemista.

Toinen lukemistani kovasti vaivaava seikka on se, että tunnun ottavan asioita haltuun, aidon kilpailuyhteiskunnan kasvatin tavoin ja edelleen, suoritusten ja saavutusten kautta. Kirjoitin jo vuosia sitten jossain, että kesällä mökkirannassakin kahlatessani en varsinaisesti syvenny hiekkaan varpaideni välissä, vaan siihen, kuinka saisin kuvattua sitä tai uutettua siitä jonkinlaista tekstiä, taidetta tai pääomaa. Ei tunnu siltä, että kokemukseni olisi sen koommin juuri muuttunut. Aloin listata jokaisen lukemani kirjan muistaakseni vuonna 2004. En muista missä vaiheessa aloin lukea kirjoja sitä varten, että voisin listata ne. Luultavasti sinä hetkenä, jona aloitin listan pitämisen. Joka vuoden alussa vannon, että tänä vuonna en enää listaa. Mutta lopulta minun on pakko, sillä pelkään, että ilman listaa en lukisi yhtäkään kirjaa. Tietyn logiikan mukaan tämä on luonnollista ja vääjäämätöntä. Mitäpä siitä, käyttäisin aikani johonkin muuhun.

Mutta ei ole mielekästä kirjoittaa Mitchellistä, sillä en jaksa tehdä tarkkaa lähilukua tai antaa esimerkkejä; niiden puuttuessa tekstistäni tulisi väkisin lehtikritiikkiä muistuttava ympäripyöreys, joka kertaisi teoksen teemat (merkityksettömiä), tapahtumaympäristön ja henkilöt (merkityksettömiä), tekniikan (toisia kirjoittajia marginaalisesti kiinnostavaa) tai sanoman (sosiologeille). Huomattavaa on, että nämä asiat eivät ole mielestäni merkityksettömiä kirjaa lukiessa, mutta kirjasta kirjoitettaessa kyllä. Ne tuntuvat ulkokultaavan tai alustavan lukemista johonkin asentoon.

Ilmeisesti siis kirjoitankin kirjallisuuskritiikistä, vaikka tarkoitus oli kirjoittaa David Mitchellistä. Peräänkuulutan kirjojen käsittelyssä keskimäärin aina johonkin yksityiskohtaan keskittyvää kirjoitusta, en summaavaa yleisesitystä. En osaa hahmottaa maailmaa, yhteiskuntaa tai edes omia kirjojani historiallisesti tai kokonaisuuden kautta, enkä toisaalta halua että minulle koetetaan jotain sellaista kritiikin varjolla (jolloin katsomus on pikemminkin kriitikon kuin kirjailijan oma) syöttää, joten kysymys on myös vastareaktiosta ja suojelumekanismista. Joku kirjoitti juuri, taisi itse asiassa olla edellä linkkaamani Bruce Sterling, että pitää lakata yksityiskohtien palvonta. Hän käsitti yksityiskohtiin keskittymisen osana tietynlaista ajallemme tyypillistä jumitusta. Huomaan kyllä tuon saman tukoksen, mutta toisaalta esimerkiksi kirjallisuuskritiikeissä ei ole, ainakaan Suomessa, koskaan edes alettu keskittyä yksityiskohtiin tai fragmentteihin. Toiseksi Sterling puhui, jos oikein ymmärsin, fiktionkirjoittajien jumiutumasta, ei kritiikin ja reflektoivan tekstin.

En ole lehtimies tai mainostaja, joten en ole huolissani yleiskuvan antamisesta. Sitä paitsi joku kirjoittaa ne joka tapauksessa. Toisaalta mitä muuta kuin yleiskuvaa on mielekästä lukea? Jaksaako joku lukea jotain yksityiskohtaakaan käsittelevää tekstiä? Eiköhän, varmasti, peilaan taas liikaa omia mieltymyksiäni yleiseen.

Mutta hyvä on: lukekaa David Mitchellin The Thousand Autumns of Jacob de Zoet. Se on upeasti kirjoitettu, siinä on useita eri puherekistereitä, siinä on eurooppalaista (hollantilaista) mielenmaisemaa suhteutettuna japanilaiseen (vaikka tulee tietenkin muistaa, että kirjoittaja on britti), se sijoittuu vuoden 1800 Dejimaan ja on historiallisesti ilmeisen (pikku)tarkka. Se on historiallinen romaani, eräänlainen merimiesromaani, kauppasuhteista ja siirtomaavalloista kertova romaani, poliittisen juonittelun, pettämisen, tragedian ja toivottoman rakkauden tarina, jonka ytimessä on kielen kääntämisen vaikeus.

Asiasta toiseen.

Olen kritiikkien sijasta jo pitkään käyttänyt yhteisösivustoja/tietokantoja auttamaan päätöksissäni siitä, mitä lukea, kuunnella tai katsoa. Ainakin itselleni tällaiset entusiastien kansoittamat, listaamisesta sekaisin olevat mielipidesivustot ovat yksi internetin parhaista puolista. Jokaisella näistä sivustoista on oma logiikkansa, jonka oppii ajan myötä kalibroimaan suhteessa omaan makuunsa. Sivustot ovat kuin muurahaisyhdyskunta tai jonkinlainen kennoäly, joka lähes väkisin kelluttaa ”merkittäviä” asioita ja toisaalta huomaa, mikä on ”huonoa”. Näen sivustot jonkinlaisena vapaan lähdekoodin sukulaisena; sadat, tuhannet ja kymmenet tuhannet mielipiteet moukaroivat murikasta keskimäärän, joka on makuarvostelmana loputtomasti tarkempi kuin yhden yksilön.

Tämä voi kuulostaa kauhealta ja keskinkertaiselta, sillä olemmehan kaikki individualisteja ja ainutlaatuisen kokemus- ja elämysmaailman tavoittelijoita. Syvät kokemukset pitää ”löytää” ja on kauhistus, jos kaikki ihmiset lukevat/kuuntelevat/katsovat samoja asioita. Sekin on mahdollista, mutta tietokannat eivät olekaan tarkoitettu yhteiskunnasta kaikin tavoin eristäytyville valaistushenkilötutkimusmatkailijoille, vaan ihmisille, jotka haluavat jostain syystä etukäteen tietää onko a) jokin kirja/levy/elokuva tutustumisen arvoinen tai b) löytää arvostettuja teoksia. Siinä mielessä vaikuttava taide tuntuu olevan universaalia, että oikeastaan yksikään levy, jolla on esimerkiksi yli 4.0 keskiarvo RateYourMusicissa ei ole mielestäni huono. Entä onko tämä jo lukuohje? Jos kirjalla on loistava keskiarvo GoodReads.comissa, onko se automaattisesti hyvä? Sama ongelma kuin aina suhteessa arvottavaan kritiikkiin, josta en ole enää aikuisella iällä huolissani.

Tietenkin ongelmiakin on: niin RateYourMusicissa kuin IMDBssa ihmiset antavat ääriarvosanoja (1 tai 10, 1 tai 5), koska haluavat vaikuttaa oman suosikkinsa/inhokkinsa kokonaisarvosanaan. Mutta yleensä volyymi ja keskiarvo minimoivat tämän. Joitain elokuvia myös arvostetaan aivan liikaa, mutta tähän ilmiöön olen harvemmin törmännyt levyjen tai kirjojen tapauksessa. Tämäkin kertoo siitä, että elokuvat ovat jossain määrin dominantti ”taidemuoto”; niissä on kaikkein eniten hajontaa, kaikkein eniten nyansseja ja tiloja, jotka eivät suinkaan ole kaikille samoja (vaikka juuri elokuvat eivät välttämättä vaadi katsojalta lainkaan mielikuvitusta). Toisin sanoen: IMDB:llä on enemmän keskenään erilaisia käyttäjiä.

Enää pitäisi vain välttyä siltä, että teen kaikki luku/katsomis/kuuntelupäätökseni tietokantojen avulla. En voi kieltää, etteikö niiden käyttäminen hieman hälventäisi löytämisen ja vaivannäön riemua. Lisäksi en tule niiden ansiosta kokeneeksi läheskään niin paljon ala-arvoista, huonoa ja kokijansa aikaa hukkaavaa ainesta. Sitä saa kyllä ihan tarpeeksi kun kävelee kaupungilla.

Mainokset
2 kommenttia leave one →
  1. lokakuu 31, 2010 1:57 pm

    ”Huomattavaa on, että nämä asiat eivät ole mielestäni merkityksettömiä kirjaa lukiessa, mutta kirjasta kirjoitettaessa kyllä. ”

    Kannatan.

Trackbacks

  1. Vuoden 2010 kirjat: proosa ja tieto osa 2 « Alussa oli sana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: