Skip to content

Eeva Joenpelto

lokakuu 11, 2010
tags:

Seurapelejä: pantomiimiasennosta näkee ruumiinkielet, esimerkiksi elimen koon; lihasmuisti ja stetoskooppisen tarkka reaktio takaavat yleisen sekaantumisen yksityiseen.

 

Sen jälkeen häpeä; kuin lapsi, joka hetken mielijohteesta töhrii vahaliidulla seinät ja vierittää syyn pikkusisarensa niskaan. Kuten aito sosiopaatti. Aina lapsi, lapset.

 

Tiedostamaton nostalgia, kuin pidättelisi ulostustaan, kuin olisi vielä hyvin pieni, hyvin sylissä; märät hiukset näyttävät mudalta ja lehdiltä, jokin lämmintä, padassa leikkiruoka.

 

Taiteellisesti suuntautunut sopeltaa sihteerikölle uurroksen syvyydestä, kuin kaiverruksesta. Impasto. Ilman taidetta ei olisi viittaus- ja pastissipohjia; ei kieltä. Kuuntelijan valtaa

 

tarttumisen pelko. Esimerkiksi syöpä. ”Anaaliseksi tietää oraalin kuolemaa!” Näiden bileiden jokainen vuorosana sijaitsee eri vuodessa. Mitä kirjaimet sinusta ovat? Jooko?

 

Paniikkimoodi menee päälle kuin siivoojarobotilla. Kaikki keinuu kuin laivalla. Eeva Joenpelto: Etteivät kulmasi jumittaisi. Olen vankina proosahelvetissä.Tapahtumat

 

juoksettuvat kuin kastike. Mieleeni muistuu se kerta, kun luulin erään lepakoista kertovan tekstin käsittelevän lesboja. Graafikolla on ruma tatuointi; sieni-infektio vai hattivatteja?

 

Tarvitsen palohälytyksen ja sprinklereitä. Vesi on jähmettynyttä aikaa, tavarat ja kädet siinä.Vesi tekisi tästä kompleksista simpleksin. Voisin suunnistaa lepakkotutkani avulla. Olen

 

kuoriainen, joka herää liikkeeseen kun sen päällä olevaa kiveä nostetaan. Minulla on kolme sydäntä. Jos synnytän krokotiilivauvan, lasken sen viemäriin. Jos virtahevon, jokeen.

 

Rintalihakseni ovat monimutkaiset. Kuuluu helvetillinen meteli, sihteerikkö hieroo peukalonsa ja etusormensa välissä häpykarvojaan pieniksi sarviksi. Hän on kärpäsnaiseni. Hän

 

näkee kaikkialle yhtaikaa. Hänen kanssaan olemme  silkkiperhostoukkien öiden kauhu. Lopulta ne muumioituvat koteloidensa sisälle kuin helistimet. Pakokauhua, säntäilyä päin

 

lasiovia. Yritän irrottaa päätäni, mutta unohdan että se onkin oma pääni. Virkailija saa oven auki, mutta lyö ällistyneenä päänsä kiinteältä näyttävään käytävään. Ha! Abstrahointini

 

muuttaa entiteetit 2-ulotteiseksi latteudeksi. Jaamme hänet paloina toisillemme, kuin soidinmenoilla. Kärpäsnaiseni laulaa ja tanssii. Punainen väri saadaan kuivatuista ja jauhetuista

 

naaraspuolisista kokenillikirvoista, jotka elävät kaktuksissa. Olen nähnyt tämän kaiken särkyvän. Maa ei johda saastaisuutta, täten ei myöskään veren lampi, sillä veri virtaa maan

 

sisään. Tämä on röntgenkuva lapamatoisesta vatsasta. Lapsistamme jokainen faarao.

Mainokset
One Comment leave one →
  1. Vesa Haapala permalink
    lokakuu 29, 2010 12:21 pm

    Siisti eikä juuri mitään tekemistä elegisen parisäkeen kanssa mikä on vielä siistimpää! No ehkä tonne on väkisinkin uinut joitakin distikoneja (siinä tapauksessa että synnytät distikonin, jauha siitä metwurstia.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: