Skip to content

Tabernac’ de fou

syyskuu 17, 2010

Aksu laatuvalvoi Jouni Tikkasen Tabermann-artikkelin, joka kieltämättä olikin huonoimpia Kuukausiliitteestä kuunaan lukemiani juttuja. Olin jo jättämässä jutun tässä tuulimyllyjen melussa sikseen, se on ilmiselvästi liian tylsämielinen, mutta pakko nämä asiat on aina jonkun sanoa. Muistuttaa siitä, että ihmiset eivät osaa kirjoittaa tai ajatella. Aksu aloitti vahvasti. Minulla ei  ole enää paljon lisättävää.

Paheksun kyllä jutun alhaista journalistista/kritiikillistä tasoa (luin tekstin loppuun asti vain ihmetyksen vuoksi: eikö tässä todellakaan ole mitään sisältöä, edes yhtä painavaa huomiota?), mutta vielä enemmän se ärsyttää käsityksiä muokkaavana ja vahvistavana aktina. Tuskin tällaiset infantiilin analyysitason jutut ainakaan heikentävät myyttiä siitä, että runoilijat ovat niitä, jotka ovat Tommy Tabermann tai Heli Laaksonen. Nostalgisia murreanekdootteja tai lääryisiä erotiikka-aihioita, joihin voi suhtautua leikillisesti.

Toki on siirrytty uudelle ironian tasolle, tuntuu siltä että toimittaja itsekään ei ota juttuaan vakavissaan, se lienee tarkoitettu ”leikkimieliseksi”. Tästä kertoo jo jutun lastenkirjamainen kuvitus. Vaikka Tabermannin runous olisikin jotain muuta kuin ”kukkia ja mehiläisiä”, ei kuvitus jätä muuta mahdollisuutta. Se on kuin uhkan ja itkun paikat alleviivaavaa elokuvamusiikkia. Kuvituksien päälle leikattu Tabermannin vinosti hymyilevä naama on sekin rivo, kuin South Parkin Saddam Hussein tai jokin kehitysmaiden rihkamajeesus.

Eipä tässä sinänsä mitään uutta ole, olen kyllä tottunut lukemaan yhtä kepeitä juttuja Nyt-liitteestä tai City-lehdestä. Kaiken lisäksi tällaiset jutut pakottavat minutkin kirjoittamaan tylsää ja marisevaa tekstiä. Se on yksi kriteeri kiinnostavalle tekstille; siitä voivat muutkin kirjoittaa inspiroivasti. Jos teksti puolestaan on tarpeeksi hyvä, ei siitä tarvitse kenenkään kirjoittaa yhtään mitään.

Nylénkin sivuaa aihetta esseekokoelmassaan. Tuntemus on minulle tuttu elokuvien parista. Puhtaimmillaan ne katoavat rasittamasta analyysia ja maailmaa, kuin rukous. Tai runous.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: