Skip to content

Reggie Watts ja augmentoitu äänihuumori

elokuu 15, 2010

Ensimmäisten näkemieni Reggie Watts -pätkien perusteella olin jo valmis myöntämään, että stand-upin tulevaisuus on tässä.

Watts on pohjimmiltaan beatboxaaja, taitava laulaja ja suvereeni äänenkäyttäjä. Lavalla hän avustaa itseään efekti/looppilaitteella, jonka avulla hän pystyy erilaisten efektien lisäksi tekemään omalla äänellään taustaraitoja, biittejä, stemmoja etc. Tuloksena on yhden miehen musiikkiakti, joka pystyy lennossa tuottamaan massiiviselta kuulostavan biitin stemmalauluineen ja äänimattoineen. Periaatteessa Wattsin äänialan ja mielikuvituksen rajat muodostavat hänen tuottamansa musiikin tyylilliset rajat. Näin on tietenkin tietokoneavusteisessa musiikissa ylipäänsä, Watts eroaa muista vain siinä, että hän tekee kaiken omalla äänellään ja paikan päällä sen sijaan että käyttäisi valmiita biittejä tai efektejä (kuten DJ:t yleensä).

Vedän usein perustelemattomia analogioita, niin nytkin: Watts on tietynlainen avantgardisti, sillä hänen komiikkansa toimii myös stekstuaalisella (meta)tasolla; se ohjaa kuulijan huomion ääneen tekstuurina, muunakin kuin puheena; sen tarkoitus ei ole enää pelkästään välineellisesti viestiä jotain (huumori, vitsit, sanoma). Ääni lähestyy musiikkia, äänitaidetta, sanarunoutta.

Tällainen suhtautuminen ääneen ei tietenkään ole mikään itseisarvo, vaan lähinnä työkalu, jonka avulla voisi pysyä huumorin aaltojen perässä tai harjalla. Tietenkin kaikki koomikot käyttävät äänensävyjä, erilaisia aksentteja ja rytmityksiä, mutta harva pyrkii murtamaan puheen ja viestinnän rajoja.

Wattsin ongelmaksi tuntuisikin, ainakin YouTubessa olevien videoiden perusteella, muotoutuvan se, että hänen aktinsa valuvat liiaksi äänenkäytöllistä suvereniteettia esittelevän beatboxaus-musiikin puolelle, usein alapäähuumorilla silattuna. Kysymys on tietenkin subjektiivisesta mieltymyksestäni, mutta ainakin minä kaipaisin enemmän yhteyksiä puhuttuun huumoriin, dialekteihin, puheeseen ylipäänsä. Haluaisin perinteisen stand-up -rakenteen dekonstruktiota alkeista lähtien. Aivan kuten feministinen teoria ei voi luopua sukupuolesta sen poliittisen ja henkilökohtaisen merkityksen vuoksi, ei stand-uppia tulisi ohittaa näin selkeästi. Wattsin aktien rakenne tuntuisi lähinnä koostuvan esianekdooteista tai alustuksista, joita seuraavat varsinaiset ”kappaleet”, Wattsin beatboxaamat ”biisit”.

Pahimmillaan Watts lähestyy (eittämättä taitavasti tehtyä ja ironisoivaa) pieruhuumorimusiikkia, mikä tuntuu noin taitavan ja uniikin lahjan tuhlaukselta ja halvalla myymiseltä. Toisaalta jotkut Wattsin jutuista ovat kiinnostavinta näkemääni stand-uppia.

Mutta jotain Wattsin kaltaista näen hyvin keskeiseksi lavahuumorin tulevaisuudelle. Myös lavarunouden. Tämä on yksi niistä asioista, joita mietin ollessani Dubrovnikissa.

Mainokset
3 kommenttia leave one →
  1. elokuu 15, 2010 7:52 pm

    Nähtiin Watts livenä Brooklynissä. Herra oli pääesiintyjä, mutta setti oli silti lyhyt.

    Kokonaisuutena se oli aika selvästi metakomediaa, viittauksia ja vittuilua lavakomiikan käytänteistä. Aika non sequituriahan se oli. Käytti varmaan reilut viisi minuuttia alusta siihen, että kytki piuhoja ja testaili, tuleeko laitteisiin virtaa.

    Mun mielestä biisit oli huipennuksia, mutta en ole varma, että miten paljon siitä oli omaa odotusta ja miten paljon Wattsin dramaturgiaa. Voisin siis ihan hyvin kuvitella, että se pitää mimiikkahölmöilyä yhtä suuressa osassa kuin rokkailupätkiä.

    Joka tapauksessa väitän, että vaikka looppailu ja efektointi on tärkeä osa Wattsin settiä, se ei välttämättä ole se olennaisin osa. Ehkä lainailu ja imitointi yleensä on vielä tärkeämpää.

    • elokuu 15, 2010 8:59 pm

      Joo siis toivottavasti on, koska mää en jaksa noita sen musajuttuja erityisesti. Siinä on vähän sama ku beatboxaajissakin: sirkushuvitusta. En siis oo nähnyt kokonaista keikkaa, ainoastaan noita YouTube-pätkiä ja niistä aika moni on nimenomaan pelkkiä biisejä ja sit on noita 10-minuuttisia pätkiä, joissa se jonkun verran heittää läppää, mutta lähinnä sellaista alustusta ja sit se taas äänitaiteilee minuuttikaupalla.

  2. erkka permalink
    elokuu 16, 2010 8:17 pm

    muuten peruskomppaan, mutta toivon tosiaan, ettei beatboXauXella ole mitään tekemistä stand upin tulevaisuuden kanssa. minulla on sama juttu noiden musiikkiosioiden kanssa: tulee sellainen pieni huokaus aina kun sellainen alkaa. vaikka se ekalla kerralla olikin siistiä.

    watts on muuten ollut conanin lämppärinä sen live-tourilla nyt kesän aikana!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: