Skip to content

heinäkuu 18, 2010

Santeri tuuttasi poskettoman hyvin A.W. Yrjänästä ja samalla kapitalismissa elävän (kapitalistisen?) taiteilijan itsepetoksesta. Tunnistan ison osan piirteistä myös itsestäni.

Valtaosa Yrjänän valituksesta tuntuisi liittyvän siihen, miten "ulkoinen" maailma ei anna hänen olla rauhassa "sisäisyytensä" kanssa. Samalla leikataan suoraan kirjoittamisen hengelliseen, rukouksenomaiseen suhteeseen. Aikaan itsensä ja kirjoittamisensa kanssa.

Minua ulkoinen maailma ei sinänsä häiritse, vaan kysymys on aina omasta saamattomuudestani, pelostani ja toisaalta taipumuksestani rationalisoida taiteentekeminen mielettömäksi: "ei näitä lue ja julkaise kukaan kuitenkaan ja jos lukee, niin olkiaan kohautellen."

Eksisteerailu itseni kesken onkin sitten toinen asia, jonka mielekkyydestä ja mahdollisesta eettisyydestä ehkä joskus toiste lisää. 

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: