Skip to content

Nopea muistiinpano sankarihahmoista

heinäkuu 13, 2010

Huomaan, että merkinnöistäni tulee hömelöitä ja yksinkertaistavia, jos en tee lukiessani muistiinpanoja. Tämä on yksi niistä merkinnöistä. Joka tapauksessa.

Mary Douglasin Purity and Dangeria (suom. Puhtaus ja vaara) lukiessani havahdun taas kerran – tällä kertaa ehkä vielä paremmin artikuloituna – nykyviihdeteollisuuden sankarihahmon primitiivisyyteen, jota tietenkin kaikkein kuuluisin myyttivelho Joseph Campbell jo kuulutti. Hieman häpeillen myönnän, etten ole lukenut Campbellin teoksia, joten en ole aivan varma hänen kulmastaan, ilmeisesti alkukertomusten myyttipohjan samankaltaisuuksista on kysymys.

Douglas tulee maailmankatsomuksellisen mutkan kautta: esikopernikaaninen ja kaikelle sielun antava alkuihminen vs. moderni, "rationaalinen" ihminen. Esikoperkaanista ihmiskuvaa Douglas kutsuu primitiiviseksi (ja painottaa, että termin negatiiviset konnotaatiot eivät ole tarkoituksellisia).

Tällaiset hahmot ovat henkilökohtaisessa yhteydessä koko universumiin; kuten Kiinan feng shui, universumin harmonia; toisaalta kreikkalaisten kohtalo, kun suuremmat voimat tuntuvat pelailevan heillä. Viihdeteollisuuden puolijumalahahmoissa (erityisesti rooliseikkailupeleissä, ns. Chosen One -klisee) vahvistuu heeroshahmojen piirre: tietyt henkilöt ovat merkityksellisiä, suurempia kuin toiset. Nämä yksilöt vetävät alempia yksilöitä puoleensa ja vanavedessään, hyvään ja pahaan. Nappiesimerkkejä tästä ovat rooliseikkailupelit kuten Planescape: Torment, Baldur’s Gate -sarja, Knight of the Old Republic -sarja jne. Kirjallisuudessa heti alkuun Harry Potter jne. 

Myöskään ulkoisia voimia, kuten vaikka myrskyjä, on lähes mahdoton erottaa heidän persoonastaan, sillä ne tuntuvat vastaavan hahmojen kommunikaatioon siinä kuin toiset henkilötkin; aivan kuin luonnonvoimat olisivat luonteenpiirteitä. Tämä liittyy tietenkin elimellisesti myös taikuuteen, supervoimiin, jedi-mytologiaan…

Moderni sankaritarusto on eriskummallinen sekoitus tätä primitiivistä puolijumalakuvastoa miksattuna loputtoman rationalisoituun ja tieteelliseen eksaktiuteen. Edellinen edustaa näennäisesti kaaosta, jälkimmäinen kontrollia. Silti: vaikka asiaa miten päin kääntelee, alkavat sekä tiede että primitiivinen taikuus varsin nopeasti paljastaa keskinäisen kaltaisuutensa. Jos kirjoittajan asiaa ajattelee kirjoittajan asemasta, on keskeisen sankaritarun perustaa melkolailla mahdoton muuttaa. Taikuus/supervoimat ja toisaalta teknologia ovat kaikessa tässä vain väritystä. Toki ne ovat myös – ehkä jopa ensisijaisesti – käytänteitä ja kulttuurisia rituaaleja; sadetanssirituaali ei minun kirjoissani poikkea pohjimmaiselta tarkoitukseltaan erityisen paljon supersankarisarjakuvan lukemisesta (mistä tietenkin voidaan keskustella).

Nykysankareihin asennetaan arkipäiväisyys. Sen jälkeen heidän tarinaansa voi kutsua postmoderniksi.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: