Skip to content

Huhut poliittisuudestani ovat…?

heinäkuu 13, 2010

Vallankumouksen hedelmiä muisti minua ihmettelemällä, minne poliittisuuteni on kadonnut. Kysymyksessä taisi olla Klementiinin taholta tanssiinkutsu ja haasto. Hauska että muistetaan.

Jos lukee blogiani taaksepäin (tämä siis vain retorisena keinona, älkää oikeasti lukeko niitä alkuaikojen merkintöjä, hyvä luoja sentään) huomaa, että mitään, mitä voisi kutsua selkeästi poliittiseksi alkoi ilmaantua vasta vuosi pari sitten, kun Avoin Yliopisto -niminen ryhmittymä aktivoitui Jyväskylässä. Tällä en halua puolustella itseäni, sillä nykyään olen mieluusti myös poliittinen eläin. Tai en mieluusti, mutta ainakaan en kiellä ajatusta jyrkästi. Tarkoitan tietenkin "vulgaaripoliittisuutta", oikeisto/vasemmisto-kompassilla haisteltavaa kehystarinaa.

Avoin Yliopisto (liikkeen nimi muutettiin sittemmin Yhteiseksi Yliopistoksi, sillä "varsinainen" avoin yliopisto uhkasi, tietenkin, oikeusjutulla) tuntui ruohonjuuritasolta lähtevältä (mutta ei mutakuoppatasolta) touhulta, jossa oli toisaalta takana melkoinen ajatustyövoima. Tätä voimaa – mitä, energiaa? ihmisiä? blokkia? kaitselmusta? – on alettu vasemmistopiireissä kutsua "Jyväskylän liikkeeksi". Mitä se sitten tarkoittaa, siitä minulla ei ole mitään erityisen selkeää kuvaa tai kerrottavaa. Tietämykseni ja poliittisten ihmiskontaktieni määrä ei yksinkertaisesti riitä. Vasemmistossa tuntuu olevan blokkeja blokkien perään, enkä ole erityisen kiinnostunut seuraamaan niiden toimintaa ruohonjuuritasolla, joten käsitykseni pysyttelevät melko abstrakteina.

Pidän Klementiiniä jonkinlaisena poliittisena versiona itsestäni (tai ehkä minä olen "taiteellinen" versio Klementiinistä) mitä tulee energiaan: sitä riittää vain tietylle saralle. Minun aikani ja resurssini riittävät taiteen syvälliseen (no okei, tästä voidaan toki keskustella) tutkimiseen ja poliittisen kentän kanssa flirttailuun. Klementiinin tilanne on luultavasti samanlainen, mutta toisin päin. Tietenkin tunnen hänen ja kaltaistensa kanssa vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, erityisesti jos he ovat hyviä kirjoittajia. Sama koskee Revalvaatiota ja Megafonia, joiden kirjoittajista osa on ystäviäni yli kymmenen vuoden takaa. En keskimäärin löydä heidän ajatuksistaan mitään valitettavaa. Tietenkin lienen rahtusen individualistisempi, koska viime kädessä saan tyydytykseni lähinnä esteettisistä ja filosofisista ilmiöistä, en sosiaalisesta infrastruktuurista tai rahan virtojen analyysistä.

Kaikella tällä tarkoitan sanoa, että poliittisuuteni on keskimäärin lähinnä kirjoitusta, sitä se on ollut vuodesta 2004. Sellaista kirjoitusta, joka ei ole suoraa propagandaa, mutta joka toki voi olla suoraa propagandaa; sillä en ole vuosien varrella onnistunut kasvattamaan harhaluuloja ihmisten viisaudesta tai jaloudesta, vaan suhtaudun jokaiseen tehdasasetuksellisesti ahnaana ja ajattelemattomana kusipäänä. Yllätykset ovat siten aina positiivisia. Vakaa uskomukseni on kuitenkin silti aina ollut, että ihminen, joka on aidosti ja syvällisesti kiinnostunut ilmiöistä, kulttuurista, taiteesta ja "kauneudesta" loksahtaa välttämättä suunnilleen oikeanlaiseen koloseen. Koetan kirjoittajana olla tuollainen ihminen.

Tämä on tietenkin yleishyödyttömän perushumanistin määritelmä, sellaisen jolla ei ole ylettömästi käyttöarvoa jos ja kun tuotantovälineitä koetetaan pistää paskaksi. Tavallaan olen aina ajatellut kirjoittavani myös apokalypsin jälkeistä ihmistä odottaen, kun merkit ja virikkeet vähentyvätkin yhtäkkiä pluradeista muutamiin kymmeniin. Mitä oikeasti voi odottaa ihmisten järjestykseltä, varsinkin jos se järjestys perustuu palkkatyöhön?

Olen tietenkin aina käytettävissä, jos ja kun tekstuaalista tietotaitoa tarvitaan. Klementiini siteerasi Virta #6 -lehdessä kirjoittamaani:

Toivottavasti kaikki ovat jo vittuuntuneita asian tiimoilta ja kumoamassa autoja kaduilla. Jos ette, aloittakaa.

Toivottavasti kukaan ei seuraa valtamediaa kuin sabotaasitarkoituksessa ja linkatakseen uusimpia aivopieruja irkkiin. Jos ette jo sabotoi, aloittakaa. Jos et te jo irkkaa, saatte luultavasti enemmän naista ja miestä, mutta aloittakaa.

Toivottavasti kenelläkään ei ole enää aikaa säälittäville myönnytyksille, pelolle, rivinettipelaajan ironialle, rivitalo-osakkeille, riviargumenteille, rivipaikkansa varmistamiselle yhteiskunnassa vastarinnan, vapauden ja ajattelun kustannuksella. Toivottavasti kaikki jo hourivat ja nauravat villisti. Jos ette, aloittakaa.
 

 

Voisin edelleen kirjoittaa saman joka päivä, uudestaan ja uudestaan. Toisaalta voisin myös sanoa, että tämän yhteiskunnan päätäntävaltatoimijat ovat velttokullisia ääliöitä, joiden elämällä ei ole sitä vähääkään tarkoitusta, mitä ihmiselämällä keskimäärin. Sitä ei muuta mikään. Mutta tulen vain jälleen surulliseksi. Siksi koetan jatkaa keskittymistä kiinnostuksenkohteisiini.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: