Skip to content

Saturnaround

heinäkuu 1, 2010

Yksi juhannuslukemistoistani oli W.G. Sebaldin joka paikassa ylistetty Saturnuksen renkaat. Haistoin sen kirjastosivistyksen ennakkoon, minkä vuoksi aavistelin sen olevan helposti samastuttavaa kamaa. Sinänsä onkin.

Odotin toki enemmän sietämätöntä modernia keskitysleiriahdistusta, mutta sainkin sen sijaan kevyttä, hyvin kirjoitettua anekdoteerailua, joka ei varsinaisesti kerro yhtään mistään ja joka on loppupeleissä melko unettavaa. Tästä fragmentaarisuuden estetiikasta (ja siitä, liittyvätkö fragmentit millään tyydyttävällä tavalla toisiinsa) voi lukea tarkemmin tästä mainiosta The New York Review of Booksin kritiikistä.

Lyhyesti sanottuna Sebald kävelee kaikille muille paitsi kirjoittajalle itselleen yhdentekevässä syrjämaisemassa ja höpisee historiallis-kirjastollisia päähänpinttymiään. Pitkät namedroppailulistat menevät suosiolla ohi korvien, sillä historiallisten henkilöiden nimet, vaikka ne olisivat suhteellisen tunnettujakin, ovat yhdentekevä keino täyttää sivuja. Sitaattien tai viittausten sijasta käytetään koko henkilömyyttiä. Mikä kirjoittajia oikein vaivaa, milloin tämä itsensä samastaminen menneisiin suurmiehiin tai pienmiehiin oikein loppuu, milloin tämä kammottava narsismi katoaa? Tietenkin Sebald puhuu usein myös hieman unohdetummista tyypeistä, koska unohdetut tyypit ovat kiinnostavia. & muita kehäpäätelmiä.

Mitään ei oikeastaan tapahdu, koska kaikki on valmiiksi kerrottua, muisteltua tai väriteltyä. Autioissa maisemissa ei muita ihmisiä liiku, eikä muu 1900-lukulaisen eurooppalaisen sivistyneistön pirtaan sopisikaan; he ovat päättäneet unohtua kirjastoihinsa, juutalaismenneisyyksiinsä, keskitysleirimytologioihinsa ja viimeisten parinsadan vuoden aikaisten kollegoiden kohtaloihin. Kuten kritiikissäkin todetaan: kaikki on haipuvaa, haikeaa, menneisyyteen katselevaa, murheellisen nostalgista. Onko kaikki moderni proosa vain muistelmia kuolleesta maailmasta, jolla ei ole mitään yhteyttä nykykokemukseen? Kieltäydyn ottamasta vastaan tylsämielisten humanistien "historia toistaa itseään ja siitä voimme oppia, se on aina läsnä" -lässytyksiä, sillä kysymys on vain ja ainoastaan älymystöeliitin muniinpuhaltelusta, autismia lähentelevästä "yhteisen muistin" kaivelusta, Aleksandrian lattioiden luuttuamisesta.

Sodan loppuvaiheessa syntyneelle (1944) saksanjuutalaiselle Sebaldille menneiden hirmutöiden oksentaminen on toki huomattavan paljon merkittävämpää kuin niiden lukeminen vuonna 1984 syntyneelle suomalaiselle, jota keskitysleirit koskettivat hetkellisesti joskus yläasteella, minkä jälkeen yleinen mytologisoituminen tuhosi kaiken kosketuspinnan. Sinänsä Saturnuksen renkaat ei liity keskitysleireihin. Mutta tietenkin modernismiin jumiutunut eurooppalainen kirjallisuus liittyy aina keskitysleireihin. Sebaldin ja kaltaistensa tiimoilta voi aina harrastaa ajatusleikkejä: vaikkapa John Barth syntyi 14 vuotta Sebaldia aiemmin ja hänen tuotantonsa alkoi jo 60-luvulla, mutta silti se on näinäkin päivinä nykyaikaisempaa kuin Sebaldin pääosin 1990-luvulle sijoittuva tuotanto. Riistääkö Proustin ja Joycen paino eurooppalaisista edelleen viimeisetkin mehut? 

Jarkko Tontti ei myöskään erityisemmin lämmennyt kirjalle, kommenttiosastolla puolestaan Teemu tiivistää tuntojaan: "alko ärsyttää niin paljon se tekoviisas tyhjästänyhjäävä mukaälykäs knoppaileva tylsiöanekdootikas Proust-lite että jätin kesken. Sebald on Barnes&Noblen sweatshopeilla köyhien kirjallisuudenopiskelijoiden kyhäämä Paulo Coelhon ja Robert Musilin jälkeenjäänyt kakara."

Ei muuten silti pidä luulla, ettenkö olisi myös pitänyt kirjasta. Samanlainen kirjastoissa puluja nussiva piipertäjä minäkin yhä osittain olen. Kutsun tuota osaa ns. lukiominäkseni. Erityisesti lopussa oleva silkin historia on kiehtovaa matskua.
  

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: