Skip to content

L’éden et aprés

kesäkuu 13, 2010


70-luvun ranskalaiset mallinukkenuoret näyttävät nykypäivän hipstereiltä. Penetraation aikana liikettä on havaittavissa ironisissa viiksissä. Lyhyt kauluspaita avataan repäisemällä, alla vain persikanväriset nännit, joiden kehä kasvaa kuin maalipisara vedessä. Elokuvan graafinen blondi on häikäisevä, puolireiteen yltävät hameet kuin huulet nupilla. Toinen blondi on lapsellisemman näköinen, tietynlaiset saappaat & jalkojen asennot korostavat hämillistä pikkutyttömäisyyden vaikutelmaa. Jos kontraposto edestä on klassillinen rytmisyyden vastakkaisuuden periaate, kontraposto sivusta on joutilaisuuden merkki. Tämä on elokuvan naisten asento. Jalat suorana, elokuvan miesten asento.


Objektit, Robbe-Grillet’n ihmiset, kuvaavan kameran ja kameraa kuvaavan kameran linssit. Kimeeran. Päätä tarvitsee kääntää yleensä jonkin verran 45 ja 90 asteen välillä, jos haluaa luoda katsottavana katsovan vaikutelman. Bruneten väsyneet, maalatut, luumukulmat. Ei-soitinten, kuten ruokailuvälineiden, kiehtova musiikki pilataan yleensä jollain satunnaisen uhkaavalla pianon soinnulla. Huomattavaa on, että vanhan akustisen kitaran avosointu ei ole läheskään niin dominoiva, vaan mahdollisesti kiinnostava. Kitara on lähempänä ruokailuvälineitä. Kuolleen valvojaisissa tulisi soittaa jokaista hänen elämänsä esinettä. Lopulta vain hän itse hakkaa puuhunsa tahtia. Todellisuuspakoisen nuorison lempiharrastuksia ovat homoseksuaalinen prostituutio ja joukkoraiskaukset. Kaikki mikä tapahtuu, myös sanellaan. Oli hetkiä ja on, joina sitrushedelmien puristaminen oli ajankohtaista ja toivottavasti koskettavaa, sillä tavalla kuin haavat suupielissä ovat.


Uusi mies on nuoria pid

empi, isälli

sempi, asialli

sempi, pelotta

vampi, van

hempi, hallitse

vampi. Hänellä on elämäntarha. Hänellä on kokemuksia. Salattua tietoa matkoiltaan Afrikassa. Vedensiniset silmät kuin Henry Fondalla. Mutta hänen nimensä on Pierre Zimmer. Mietin missä vaiheessa alkaa syntyä sukupolvia, joille Henry Fondan katse ei ole peruskokemus. Arkaaisilla tarinoillaan tämä mies nostattaa hymyn paatuneiden mallinukkiemme huulille. Nuoret miehet ovat sittenkin taas poikia. Graafisen blondin ruskeisiin silmiin pelon sävyn nostattaa Zimmerin tarjoama valkoinen pulveri. Kuin Patricia Arquette, joka on luontevin silloin, kun hän esittää esittävänsä pornofilmin pääosaa. Onko tämä orientalismia vai kokaiinia? Vanhemman miehen elämänkokemuksen koekaniini? Mia Farrow -otsa. Valkoisella narulla hirtetty skorpioni. Kireä, lyhyt hame kiertyy säärien ylös sitä mukaa, kun sääret lakoavat ja alkavat pinoutua kohti maata. Kaikkien näiden välähtävien pikkuhousujen lävitse haluamme. Huojentuneena nauravana ihminen on kenties luonnollisimmillaan. Jeesuksen asento ristillä: kontraposto.


Jonglööratessa maahan putoava pallo on kananmuna, joka ei rikkoudu. Nainen taivutetaan imemään pöydälle rikotun keltuainen, kuin puhaltaisi lasia poskiensa sisään. Jos sisätilat ovat ilmastoituja ja siten tasaisia, tulisi edes leikkiä siskonlastensa kanssa piilosta, löytää hankalissa asennoissa kaikkein pölyisimmätkin nurkkaukset. Pelosta se on naurettavan kaukana. Pianon diskordialla peitetään osa vuorosanoista, avaimella pyöritetään pulloa. Hieman pitkä valkoinen t-paita on hameen nolla-aste, kun hän tanssii ja tanssii; ruskeat silmät ovat meidän silmissämme lähellä heimolasten eläimellisyyttä. Hän lähtee treffeille, mutta tehtaasta kantautuvat huudot houkuttelevat kahdeksikonmuotoiseen kompleksiin, sillä tekijä rakastaa geometrisia rakenteita. Koska hän myöhästyy tapaamisestaan, löytyy odottamaan kyllästynyt murhattuna rantavedestä. Fiktion meille opettamaa: hädänalaiset naiset juoksevat aina kädet sivuilla huitoen, sormet hieman harallaan.


Ravut söivät hänet. Tupakoivat, sivuttain sipsuttavat ja saksiaan klikkailevat blackmetal-ravut. Viihteen historian vanhin ja suurin klisee: ruumis tai selittämätön ilmiö, joka on kadonnut siinä vaiheessa, kun päähenkilö saa tuotua paikalle muita ihmisiä. Harhaisuuden pelko. Kiinnostavampaa olisi seurata erilaisten ihmisten reaktiota. Tässä hajoaa länsimainen analyysi. Kuva siirtyy johonkin entiseen siirtomaahan. Mies lausuu vain harvinaisia sanoja.


Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: