Skip to content

Stoi!

maaliskuu 30, 2010

niin & näin -lehdessä (1/2010) on Tuukka Tomperin hyvä Antichrist-luenta, samalla tulee käsiteltyä von Trierin tuotannon teemoja muutenkin. Silti vielä enemmän kaltaistani filmifriikkiä elähdyttää tekstin johdanto-osuus, jossa naulataan napakasti valtavirtaelokuvamaun impotenttius. Tomperin kirjoitus on luettavissa, vieläpä hieman laajempana kuin lehdessä, täällä. Teksti on täynnä timangia, mutta pistän tähän perään otteita:

"Kun elokuvista ei käydä sivistävää keskustelua, katsomistavat typistyvät entisestään. Siitä puolestaan seuraa kehnompaa ajattelua ja yhä latteampaa puhuntaa. Ilmaisumuotojen, katsomisvalmiuksien ja ajattelukykyjen välillä on noidankehä. Jos katsoja oppii nauttimaan vain yhdenmukaisen estetiikan, angloamerikkalaisen kuvaston ja tuottokeskeisen tuotantotavan tarjonnasta, katoaa kyky tunnistaa, ymmärtää ja arvioida monenlaista hyvyyttä."

"Ongelma ei ole vain esteettinen, sillä estetiikasta ja aistimellisesta ymmärryksestä käy lyhyt kulku eettiseen ja kulttuuriseen ymmärrykseen. Eikä elokuvatarjonnan yksipuolisuus latista pelkästään esteettisiä mieltymyksiämme ja vastaanottokykyämme, vaan esimerkiksi erilaisten kielten, perinteiden, paikkojen ja tapojen olematon näkyvyys elokuvatarjonnassa heikentää kulttuurista herkkyyttämme tunnistaa ja arvostaa maailman moninaisuutta. Tämän kielteisiä seurauksia tässä päivässä ei tarvinne selkokielistää."

"Elokuvien kaupallisuuden kääntöpuolena niihin [elokuviin] suhtaudutaan kuitenkin alentuvasti, siinä missä kuvataiteeseen, klassiseen musiikkiin, runouteen ja usein proosaankin elitistisesti."

"Elokuvilta voidaan vaatia kritiikeissäkin ”selkeyttä” tai ”sanomaa”. Sama muista taiteista sanottuna herättäisi herkästi ivaa. Niin yleisö kuin monet arvostelijat vetävät elokuvan äärellä esiin valmiin ”tällainen-on-elokuva” -oppaan kertomaan mitä tarvitaan: juonikerronta, helposti käsitettävät jännitteet, eläytymiskelpoisia tunnekuvauksia, henkilöiden kyökkipsykologista kehitystä, tekojen selityksiä ja tapahtumien oikeutusta, jotta huolimatonkin keskivertokatsoja pysyy mukana."

"Oopperakatsomossa torkahtava viittaa vireystilaansa, ja käsitetaiteesta kiinnisaamaton pahoittelee ymmärryksensä rajallisuutta. Mutta jos elokuvaa katsoessa alkaa pitkästyttää, on itse elokuva tietenkin tylsä ja tekotaiteellinen. Vika ei koskaan voi olla katsojan katsomisvalmiuksissa tai ymmärryskyvyissä, vaikka hän on näitä itse systemaattisesti surkeuttanut. Tämän sai siitä, että tuli tunnetuksi ”demokraattisimpana” taiteenlajina. Jäljelle jäivät välinpitämätön esteettinen relativismi ja helpon viihtymisen imperatiivi."

"Elokuvien tulkintataidon tila onkin lähellä ground zeroa – mikä todistaa vääräksi sen monien hellimän uskomuksen, että pelkkä massiivinen kulutusmäärä tekee yleisön perin fiksuksi ymmärtämään kuluttamaansa."

"Esimerkiksi subjektiivista näkökulmaa, eksistentiaalisia tuntemuksia tai ihmismielen dynamiikkaa tavoittelevat elokuvat tyrmätään toteamalla, että ”juonta on mahdotonta seurata” – aivan kuin juoni olisi oikeutetusti elokuvailmaisun pakkopaita ja aivan kuin subjektin kokemusmaailman tai psyyken dynamiikan voisi tarjoilla valmiiksi pureksitussa lineaarisessa muodossa."

"Juoniodotteisuus onkin nykyelokuvan fiksaatioista pahimpia, rinnan lyhytjänteisyyttämme ruokkivan kärsimättömän leikkauksen ja falskin tunnekosiskelun kanssa. Henkilö- ja tarinavetoisuuden vuoksi moni ajattelee ”nähneensä” elokuvan kunhan on jotenkuten kuvia katselleena lopussa perillä siitä, ”miten kävi”."


Myös Andrei haluaa, että me lakkaamme olemasta typeriä elukoita.


 

 
Mainokset
2 kommenttia leave one →
  1. emmi permalink
    syyskuu 20, 2010 7:00 pm

    Erittäin hyviä huomioita. Edesmennyt Andrei Tarkovskihan ”Vangittu aika” -kirjassaan puhuu paljonkin siitä, millaisena taidemuotona (paino sanalla taide) hän itse elokuvan käsittää. Jonain aivan muuna kuin suoraviivaisena viihteenä, ns valmiiksipureksittuna nakkina.

    Toki T:nkin elokuvia voi, saa ja suorastaan pitää katsoa kriittisesti, erityisesti miettiä sitä, miten ne kuvaavat omaa aikaansa, ympäristöään ja tekijänsä käsityksiä. Mikään taidehan ei ole ajasta riippumatonta, historiatonta.

    Hienoa Tarkovskissa on tietty äärimmäinen pyrkimys muuntaa runous elokuvan muotoon. Suuri osa ihmisistä ei hänen elokuviaan siedä, mutta suuri osa ei ole kiinnostunut runoudestakaan. Elokuvan tekeminen on silti huomattavasti kallimpaa kuin runojen kustantaminen..?

    • syyskuu 20, 2010 8:39 pm

      elokuvan tekeminen lienee, aivan minimibudjetillakin, kymmenkertaisesti runouden kustantamista kalliimpaa. tämäkin menee melko pahasti alakanttiin, sillä esimerkiksi minun runokirjani kustantamisessa ei liikkunut rahallisesti pääomaa periaatteessa lainkaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: