Skip to content

Juokseva kommentaari osa 5: Houdinin uni, osa 3

helmikuu 14, 2010

Kolmas osasto, "Yksijumalainen hyrrä ja muut lainkuuliaiset". Toistoon ja kiertoon perustuvia runoja, hyrrämotiivi jne. Kenties kysymys on esimerkiksi maapallosta ja muista kiertolaisista. Ja niin edelleen. Kokoelmallisuuden keinoja osa 3.

s. 37  "Hyvästijättötreeni". Miksiköhän tätä toistavaa tyyliä kutsuisi? Lauselistaruno? Vrt. esimerkiksi tämä. Jokainen rivi siis alkaa samalla sanalla: "Huiskuta unien twistaaville totuuksille / Huiskuta aamukasteelle, päivän viattomuudelle." Jne. Välillä rakenne hetkeksi rikotaan: "Huiskuta kerjäläisen kuppiin kilahtavalle lantille. / Sehän meni hienosti." Hieman alentuva tai omahyväinen sävy. Lisää näppäryyttä: "Huiskuta auringolle, päivän kehäpäätelmälle." Sormiharjoitus. Poistettavien osastoon.

s. 38  "Lokakuun varmuus". Kuvastoa jatkuvasti kierrättävä runo, jossa on tietty määrä muuttujia, joiden asemaa vaihdellaan. Olinko tarpeeksi epäselvä? Eli: "Siili asettuu horrokseen, harava viedään vajaan, kalenterista irtoaa sivu, tuli voimistuu takassa" ja vastaavasti: "Horros irtoaa siilistä, haravasta revitään piikki, kalenterissa tanssii sivu, tuli asettuu takassa." Jne. Saman tyylisiä on ollut Aki Salmelalla ja Teemu Mannisella. Ja varmasti monella muulla. Sinänsä estetiikka taitaa olla oulipolainen. Sanaston kanssa tästä tulee jotenkin hieman liian kiltin ja hassun oloinen. Oikeastaan tämäkin voisi olla absurdi animaatio. Kehimisessä on kieltämättä jotain kiinnostavaa, mutta kliseytymään päässeenä sitä pitäisi lähestyä jo jollain uudella tavalla. Pitkässä proosassa, kenties? Enkä tarkoita nyt mitään artsuproosaa. Ei, ei ehkä siinäkään. Tämäkin on vähän sormiharjoitus. Toivoisin kiinnostavampaa kuvastoa, nyt kaikki mitä jää, on muoto.

s. 39  Osaston nimikkoruno, nimensä mukaista kieputusta. Muslimi, kristitty ja juutalainen risteilevät: "Muslimi on vähän kuin kristitty, joka on vähän kuin juutalainen, joka saattaa nauraa, koska juutalaisella on huumorintajua, jota nykyisin löytyy myös muslimilta, ja kristittykin on huumorintajuinen" jne. Koko runo on yksi pitkä virke, mutta lopuksi on katkaisu, joka tekee kertojasta/kirjoittajasta itsetietoisen ja vähän anteeksipyytelevän: "onpa ankeaa. Miten se nyt noin kirjoittui? Onpahan aina jättiläiskipa ja krusifiksikoralli vedenalaisessa moskeijassa." Katkoksesta en pidä, mutta viimeinen kuva miellyttää minua. Tuollaisia ylikellotettuja kuvia voisi olla enemmänkin hassun nokkeluuden vastapainoksi.

s. 40  "Kohteliaisuus hätätilanteissa". Näsäviisastelua tämäkin on, mutta jo asteen viehättävämpää ja pidän tästä, sen takaa hienoinen ilkeys: "Älä tarjoa palavalle tulta. / Sen sijaan kysy: "Poltatteko?" tai "Jos vastaaja on lapsi, anna lapselle ilotulite" ja "Jos hukkuva on lapsi, anna lapselle limonadi." Millaista tällainen ilkeys on? Onko se vitsikirjailkeyttä? Tyyli on sinänsä hallussa, että tarkoitus on varmasti kuulostaa esimerkiksi tarjoilijan etikettioppaalta (tulee mieleen fin de siecle). No okei, joo hieman löysäksi tämä jää, toivoisin, että vietäisiin pidemmälle ja vieläkin ilkeämmäksi ja vähitellen entistä irrationaalisemmaksi.

s. 41  "Poissaolevien paikkojen unitaulu". Nimensä mukaisesti tämäkin on kuin ohjekokoelma tai huoneentaulu. Jumalan ilmiön kyseenalaistamista, mikä on yleensä melko tylsää. "Jos joudut Jumalan uhriksi, tottele Häntä rauhallisesti – älä hermostu. / Jos Jumalia on useita, tarkkaile lähintä Jumalaa." Huonompi variantti edellisestä runosta. Tätä osastoa tuntuu vaivaavan viisastelu. Koko osasto on hieman kuin jonkinlainen "käsikirja näppärille herrasmiehille".

s. 42  "Totuudenmukaisemman uneksunnan säännöstö". Lisää sanahirviönimiä. Taas ohjeita, tällä kertaa uneksuntaa on kontekstualisoitu "hieman oudosti". Alan jälleen väsyä. Ottaisin luultavasti myös tämän pois. Entä miksi jotain pitäisi ottaa pois? Eikö sekin vain jatka jonkin kokoelmallisuuden vaatimusta? Tarkoitankin ehkä, että kysymyksessä olevan kokoelmaestetiikan puitteissa. "Uneksunnan manipulointi esim. hatuilla on kielletty" tai "Uneksinnan jälkikäsittely on kielletty. Vain suora, sataprosenttinen / uneksinta on sallittua." Mielestäni tylsää, en mahda sille mitään.

s. 43  "Joulukalenteri". Tämän osaston paras teksti, kenties koko kokoelman. 24 hauskaa kuvausta: "Aika joka palaa takaisin: hajamielinen aika", "Omena, joka putoaa kauas puusta: siipirikko omena" tai "Metsä joka vastailee huutoon: papukaijametsä." Paljon hyviä ideoita ja hauska lopetus osastolle. Olin Pekan kanssa joitain vuosia sitten samoilla kirjoituskursseilla ja niillä välähteli juuri tämä kyky kääntää kliseitä (sen kurssin teksteillä Pekka sittemmin sijoittui varsin hyvin J.H. Erkon kisassa). Odotin kokoelmalta tämän piirteen sekoittamista johonkin painavampaan, mutta kokoelma jää liiaksikin nokkelien sanaleikkien esittelyksi. Tässä runossa ne ovat parhaimmillaan. 

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: