Skip to content

rakastuin tsiksiin joten tein siitä huoran hei omg onx järkee what’s the deal

helmikuu 2, 2010

Kyllähän se vituttaa, kun kriitikot toisensa perään tarjoavat vaikka nyt sitten Kim Ki-dukin Bad Guylle kolmea tähteä ja sössöttävät jotain "omituisesta moraalikäsityksestä". Että kun ei nyt sitä affirmaatiota sitten tullut ja mikä olikaan tarinan opetus ja vähän pahaltakin tuntui ja aika synkeääkin on. Pääpiirteissään: mykkä parittaja ihastuu kadulla kauniiseen tyttöön, josta tekee vastoin tämän tahtoa huoran ja sitten katselee salaa, kun tämä tekee työtään. Ja rakastaa ihan kybällä.  Täydellinen kehys elokuvalle. Loistavan kuvaus vaikkapa sellaisista pikkudetaljeista kuin rakkaudesta, halusta, (miehisestä) katseesta, ihmissuhdeinstituutiosta, "tunnekylmyydestä", luonnosta… Pistetään siihen sitten ne "taiteelliset arvot" vielä päälle, niin viimeisetkin kriitikot putoavat. Paitsi ei Ilja, ei koskaan. 

Mikään siinä leffassa ei tunnu pahalta ja jos tuntuu, niin ei raskauttavan pahalta tai väärällä tavalla pahalta. Hihhih, nokkelimmat lapsukaiset varmaan huomasivatkin, että Napsu-setä juksaa; ei sellaista pahaa voi taiteessa olla olemassakaan, joka voisi tuntua väärällä tavalla pahalta! Höppistäkeikkaa ja vumpulavempula!

Sillä tavalla kyllä tuntuu pahalta, kuin nyt hyvän taideteoksen äärelle pääsemisen johdosta tuntuu. Tai siis teoksen tai jonkun vitun…jutun, jonka voisi määritellä taiteeksi. Tai jotain. No voi itku. Jos et tiedä mistä puhun, niin tutustupa vähän asiaan. Jos se ei auta, niin syö paskaa ja kuole, koska sitä elämäsi lienee muutenkin. Hahahahaha. Oh, bummer. Nyt sattuis muuten olla sä.

Voin toki vähän kuvailla, vaikka kuvailu onkin epäonnistuneiden poikkeusyksilöiden ja tulevien työläisten tai riistäjien, eli meidän yliopistoihmisten, hommia:

No vittu, enpäs osaakaan. Sen muistan, että leffan aikana tuntuu sietämättömältä ja häpeälliseltä ja hetkelliseltä ja kauniimmalta kuin elämä ikinä (sillä elämä ei koskaan ole "hetkellistä" tai "kaunista", tai mitään muutakaan). Tai jos et usko tunteisiin, niin ehkä uskot jonkinlaisiin aistimuksiin: hetken tuntuu öö avarammalta tai selkeämmältä. Siltä kun käy kakalla ja helpottaa.

Paitsi että sori, ei. Kakkaaminen ei liity asiaan mitenkään. Tai liittyy, mutta ei me nyt siihen tätä redusoida, muutoinhan kuka hyvänsä voisi kuvitella olevansa esteetti. Miten höpsöä. Tiedän, että sitä (niin mitä – no kakkaamista) olisi kiva pitää tunteena (ja onhan se! se on!), mutta se (kakkaaminen) on kuitenkin aika infantiilia matskua. Ainakin sille pitää olla de sadelainen keh(it)ys.

eeeeenivei.

Leffan jälkeen maataan sitten alasti kylmissään sellin lattialla sikiöasennossa. Sillä erotuksella, että tähän ei liity mitään kovia elämänkohtaloita, mikä yhtäkkiä <gasp!> tekeekin siitä huomattavan paljon inhimillisempää. Ei tarvitsekaan pelätä aktuaalisen henkensä (siis täällä paskapallolla tallaavan orjakehonsa kipinän) menetystä, ainoastaan moraalis-esteettisen järkensä. Everybody wins! Sitä paitsi kaikki on paikoillaan, ehkä vain hieman säristen. Jos hoitoa ei toista tarpeeksi usein, kaikki myös pysyy paikallaan.

Huomenna uudestaan!

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: