Skip to content

luonnos

tammikuu 3, 2010
tags:

Vauvojen libido on luonteeltaan epäselvä, mitä enemmän toistoa, sen käsitettävämpi. Käsitteellisempää. Humalassa hänestä, sulaa eräs yhteinen tuttavamme, nuoruusvuodet yhdessä – kuin veistäisi; arvokkuus on sitä, minkä tai mitä. Pystyy lisäämään, kieltä ymmärtämättömälle voi puhua kuin koirille: äänenpainoilla.  I   n t e r v a l l i t   !  katoavat  |  ovat katoamassa, kielettömänä. Ymmärtää tapahtumien rakenteen rytmittömyyden; sormilla voi peittää takatukan tai parran, kuun. Sen laskennot. Virtsallaan miehet voivat pudotella astioita. Kun nainen virtsaa, on kuin lapsi piirtäisi taloa, jylhää, pimeää saloa; ympärillä lapsen piirros, kuin nainen virtsaisi taloa. Hidasta aj an kokemista. Haluan äänesi olevan kuin jakilla. Nopeuttajan kokemista. Haluan nähdä pallopääsi viiivana, tietyssä asennossa ruumis; deseksualisoituu, kuin juokseva vesi huomaat juoksevasi, kuvanveistäjän malli:

 

 

Märät hiukset näyttävät mudalta ja lehdiltä,

tuomatta kuitenkaan mitään

aidosti häiritsevää rantaan:

 

JÄRJEN                   JÄRJETÖN                                                               JÄRVI             JÄRVETÖN

 

 

 

Kalliotemppeli, jonka yhteydessä oleva puu on kuin valtavan pitkiä hiuksiaan kasteleva nainen. Se on luola vedessä, sammakon posken kupla, tauko jo-tehdyn kehimiselle; tämä oxisto, tämä intiimillä, ripottelevalla liikkeellä alas syösty (suoni?): liskoaivoni, eheä uusi infrastruktuuri. Tektoninen jyrinä.

 

Maapallon pinnalla elävä organismi vastaanottaa enemmän energiaa kuin se todella tarvitsisi elämiseen. Kallonsa valo lohkaisee kuin ranskalaisen juuston.

 


Se alkoi Egyptin piirroksellisista ihmisistä, heidän häiritsevän epäsymmetrisistä rinnoistaan. Ihon väri päivitetään, ulottuvuus päivitetään, hetken verran jokin hulmuaa, kokonaisuus jotain sulanutta. Jos peiton vetää yli kasvojen, on kuollut; kalteva pinta. Hetken verran on lasittuneita kampauksia. Rasvattu joitain koneita syljellä. Fiksatiivi, hilseen kiinnittäminen, fiksaatio. Sedimentti; ironisia puita. Joskus jäljentäessä sattuu virheitä ja seuraava kerrostuma on jotain, jota kutsumme mutaatioksi.

 

 

Haluan katkaista sähköt!

Haluan kopelointia pimeässä!

 

Haparointia kuin lepakon ääni kesäyönä puiston yllä. Se pitää kastella kuin kangas patsaiden tai vartalon yllä, se selventää asioita, on kaunista. Soidinmeno, jäsenten oikominen. Jos jäsenet ovat vierekkäin, on kyseessä kuollut tai henkimaailman olento. Pulleat jalat kuin sormet. Sormet aukoilla kuin sisäelimiä vartioidakseen. Suuri luu portti maan alle, siellä hautautunut jättiläinen on.

 

 

 

Tälläkin hetkellä lukemattomia kummituksia parveilee silmissäsi; kaikki huonekalut, taulut, peilit peitetty kankailla. Tai ehkä olen itkenyt ne sumeaksi. Odotan kangastusten alkavan. Auringon keltainen öljy, pääväri kankaalle:

 

Sinusta näkee, että olet katsonut pornoa; herkkyytesi u-puu. Oikea aivopuolisko hoitaa syvyysnäön. Paksuntaessa ja toisaalta liikaa ohentaessa persoonallisuus katoaa; jos taltalla lyö suoraan, se synnyttää.

 

Jos lyö päätään seinään tarpeeksi monesti, alkaa särö kenties suurentua tai menettää merkitystään, eikä sille tarvitse antaa enää nimeä tai taskurahaa. Jokainen symbolisaatioyritys tehdään jälkikäteen. Kaikki pakopisteet eivät sovi yhteen.

Spiraali; ruuvimeisseli; vertigo; tanssi, sanaa, kierrä.

Oviaukko o valtava sormenjälki. O niin, että varjo on selkeämpi.

Makuuhuone tulvii, valokeila tulvii. Intervallit katoavat.

Me istumme maidossa.

 

Hiukset sormissa kuin liisteri, koetan vain hengittää, koetan kuin kalvot. Sormien asennon lihasmuistista intiimejä käytänteitä, kuin iiriksen retinan skannaava penetroituva laserjärjestelmä

intiimisti käytän teitä, vahaliidulla turhin seinät.  Ajan myötä veden on mahdollista täyttää kaikki. Silmät suurena se on väri, pienenä & siristettynä piste  . ({se = .})

 

/   Katseen silmämääräinen

pako sukkahousuja pitkin, sisäreittiä pitkin, pois nauhalta, viiva ja ympyrä, valokeilan jättävä jalka;

rauha.

rakastellessamme                                                /  Jossain vaiheessa hän lakkasi suutelemasta minua

 

 

Luuranko on rakenteellinen krusifiksi, tautologinen valtiokoneisto. Valtioruumis käyttää kasvojen jokaista lihasta. Ihmisistä olisi tehtävä toteemipaaluja! Konditionaali on lykkäämisen kategoria. Ääni on toisilta planeetoilta kantautuvaa ivaa. Äännyn uskoon. Mitä on kursori? Onko se käsien lämpenemistä, talvien kylmenemistä? Silmistä vetää. Tematisoin itseni lumeen.

 

 

Neitsyen kuva.

Vähän pyhä. Vähän häpyä.

Kylmä ja nahkea,

ihoni.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: