Skip to content

Juokseva kommentaari osa 1: jatkoa, jatkoa

joulukuu 4, 2009

-ärsyttävä on wilhelmssonin supersankarisarjakuvaa ja rock-musiikkia vastustava, regressiivinen ja ajasta ulos tipahtanut pönötys proosan paremmuudesta.
-tai ainakin puhuja onnistuu sellaisen position välittämään, oli se tarkoituksellista eli ei
-siksi minun onkin aika hankala kuvitella yleisö W:n kritiikille: keski-ikäiset miehet, jotka ovat liian älykkäitä lukemaan äijäproosaa, mutta haluavat silti että 1 + 1 = 2 ja että tositaiteella on jokin selkeä tehtävä, kuten mahtuminen neliön muotoisesta aukosta sisään?
-tai ehkä tarkoitus on suhtautua kylmän kiinnostuneesti ja tutkia lisää. anteeksi, taidan käyttää liikaa arvottavia adjektiiveja. miten olisi "ilahduttavan" kiinnostuneesti? "palliatiivisen" kiinnostuneesti? toisaalta eläähän myös žižek analyysille. ja minä. tässä näkemyksessä merkittävää on taide, joka mahdollistaa analyysin jatkuvuuden. ei suvun jatkaminen, vaan analyysin jatkaminen. pidän ajatuksesta. se on täysin neuroottista käytöstä.
-kirjassa on muuten nolo typo, varsinki kun ottaa huomioon w:n statuksen anaalisena miehenä: tervon pyhiesi yhteyteen on kirjoitetty pyhiensä yhteyteen. tosin muutamia muitakin lyöntivirheitä on, tyypillistä savukeitaan kirjoille.
-joka tapauksessa myös fantasiaa käsittelevä osio on vaikuttavaa luettavaa, fantasian konservatiivisuuden ja mustavalkoisuuden osoittaminen vastaansanomatonta. toisaalta onhan se genrepuolella, leffoissa ja peleissä tiedetty iät ja ajat, mutta että myös "fantastisessa realismissa" tai mitä nämä käsitellyt kirjat nyt ovatkaan. sinänsä otannan ala on kapea, ja siitä tulee herkästi yleistys, jolla voi tehdä hirvittävää jälkeä.
-erityisesti loogisen apparaattinsa kautta vittuilevien putkiaivojen keskuudessa.
-kaikkien näkyjen ja kuvien, olivat ne miten fantastisia ja houreisia hyvänsä, redusoiminen arkiseen kokemukseen on muuten kiinnostava piirre ihmisessä. pidän myös tästä ajatuksesta. sekin on täysin neuroottista käytöstä. tietenkin sen taustalla on "selviäminen arjessa", näkemys jonka tapani kinnunen w:n kirjan sivuilla antaa ymmärtää. ja onhan se ymmärrettävää: useille elämä on ensisijaista. tietenkin periaatteen tasolla vihaan syvästi kaikkia, jotka tuota näkemystä tukevat, sillä ihmisen elämä sinänsä ei ole hyvää tai merkittävää ikinä, merkittävän siitä tekee kulttuuri ja kieli. kulttuurilla ja kielellä puolestaan voi merkityksellisesti luoda vain taidetta. ja niin edelleen. huomatkaa: olen täysi ameeba, elän vain taiteelle ja viihteelle. hetkittäin rakkaudelle. en varmastikaan olisi paras roolimalli lapselle, jos hänen pitäisi selvitä opportunismin ja tehokapitalismin maailmassa.
-no hyvä on, tuon redusoinnin takana lienee myös esimerkiksi freud.
-onko muuten harhaista sanoa, että kapitalismi on kaikessa aineessa oleva, atomitasoon koodattu biologinen pyrkimys? kenties se oli olemassa jo ennen materiaa, haluna joka sai materian syntymään. ehkä tämä "ikuisuuteen" venytetty soperrus selventää sitä, miten paljon minulla on luottamusta ja uskoa elämään, arkeen, ostoksiin ja kehitysvammaisiin sukulaistyttöihin.
-sillä jostain syystä minulla tulee wilhelmssonin kirjoituksia lukiessa mieleen, että jälkistrukturalistien ja 1900-luvun ranskalaisen filosofian keskeinen kritiikin aihe, logosentrismi, on ohitettu täysin. w vaikuttaa kirjoittajalta, joka sulkisi "hullut" ilomielin laitokseen, sillä he häiritsevät signaalia, jonka tarkoitus on pelkkä kommunikaatio.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: