Skip to content

Lisää keskustelua ”Hesarigaten” tiimoilta osa 3

lokakuu 20, 2009
 

Teemu Manninen

”Ruikuttaminen siitä, että runous/kuvataide/musiikki ei pääse tarpeeksi esille, on aina naurettavaa.”

Et näemmä osaa lukea. Toistan siis nämä kaksi kappaletta aikaisemmasta kirjoituksestani. Voisitko nyt lukea ne ja ymmärtää ne?

En sysää mitään syitä mihinkään runouden ulkopuolelle. Luulet että pyrin yksinkertaistamaan tilannetta, kun pyrin vain osoittamaan sinulle, että maalaamasi maaginen maailma, jossa taideteos ”vain löytää” yleisönsä ei ole todellinen; todellinen maailma on äärettömän paljon monimutkaisempi kuin haluat itsellesi uskotella. Elokuvien katsomisen kulttuuri on aivan toisenlainen kuin runouden lukemisen kulttuuri; samoin on musiikin suhteen: valtavat alakulttuurit ympäri maailmaa varmistavat sen, että marginaalisimmallakin musiikilla on miljoonayleisöjä. Puhutaan aivan toisen kertaluokan ilmiöistä, oikeastaan täydellisestä kategoriavirheestä ajattelussasi.

Jos asiasta haluttaisiin keskustella järkevästi, ei liikuttaisi pintatasolla syytellen runoilijoita, vaan katsottaisiin, objektiivisesti, missä ja miten runous pääsee esille tässä yhteiskunnassa, miten se löytää tiensä lukijan käteen (tai korviin). Yksinkertaistava väitteesi, että syy runouden alhoon on ”yksiselitteisesti” runoilijoiden, on naurettava: runous ei edes OLE missään alhossa. Sille on vain käynyt niin kuin kaikille muillekin kulttuurin alueille: erilaisten kulttuurituotteiden määrä on kasvanut eksponentiaalisesti 1900-luvun lopulla, ja kuluttamisen tavat ovat muuttuneet radikaalisti samalla kun ne ovat monistuneet ja monimutkaistuneet, eikä tuon kehityksen loppua näy. Tosiasia on, että runoudesta on tullut alakulttuuri muiden alakulttuurien joukossa, eikä se enää koskaan tule olemaan valtakulttuuria, etenkin siksi, ettei mitään ”valtakulttuuria” enää ole olemassa. Runous elää ja voi hyvin siellä missä sinä et satu liikkumaan: miksi tästä pitäisi olla ihmeissään?

Elokuvan tilanne on siis edelleenkin täysin erilainen kuin runokustantamisen. Elokuvan uuteen nousuun vaikutti myös se, että teatterit olivat jo valmiiksi olemassa, jakelukanavat olemassa, mutta niille ei vain tuotettu mielekästä sisältöä. Runouden kanssa tilanne on 80-luvulta tähän päivään täysin päinvastainen: sisältöä oli, mutta ne perinteiset kanavat, joiden kautta runous löysi lukijansa, olivat kadonneet. Mitenköhän luulet suomalaiselle elokuvalle käyneen, jos 70-luvun lopulla kaikki elokuvateatterit olisi purettu, Elokuvasäätiö olisi lakkautettu, YLE ei olisi enää näyttänyt tai tukenut suomalaista elokuvaa ja kaikki elokuva-alan koulutus olisi lopetettu?

Jankkaat tuota elokuvaesimerkkiäsi ja ”muita taiteita”, mutta sinulla ei kyllä taida olla esimerkkejä noista ”muista taiteista”. Kuinkahan monta ihmistä mahtaa käydä gallerioissa seuraamassa nykytaidetta? Et varmaankaan ole tietoinen siitä miten nykytaiteen pinnalliseen arvostukseen esimerkiksi lehdissä vaikuttaa 70-luvulla alkaneet ja 90-luvulla kiihtyneet taidemarkkinat: se, että keräilijät maksavat valtavia summia taiteesta, jota kukaan ei näe, ja sen takia nykytaide saavuttaa ja säilyttää arvonsa. Jonkin teoksen kulttuurinen arvo ei ole pelkästään se, kuinka moni ihminen sen näkee tai kuinka moni siitä tykkää, arvo on monimutkaisempi yhtälö, johon vaikuttavat myös taloudelliset seikat, ideologia, yhteiskuntaluokka, sun muut sosiologiset seikat.

Tässä tullaan myös meidän välisen erimielisyyden ytimeen: väität edelleen, itsepäisesti, että syy on runoilijoissa, mutta minä väitän (ja minä, toisin kuin sinä, kykenen todistamaan väitteeni) että kirjoittajapuolen kädenojennus on jo tehty. Runous on jo tarpeeksi laadukasta. Se voi aina olla laadukkaampaa, mutta mitään ongelmaa sen laadun suhteen ei tällä hetkellä ole. Näin ollen sitä ei voi verrata 80-luvun elokuvaan mitenkään (ehkä 80-luvun runoutta voi verrata 80-luvun elokuvaan, en tiedä, minä en ainakaan silloin lukenut runoutta, koska se oli ihan paskaa, ja 90-luvullakin tarjonta oli vielä valitettavan kapeaa, vaikka alkoikin monipuolistua, mutta 2000-luvun runoutta ei voi enää syyttää yhtään mistään). Kaikille on tarjolla jotain, kaikki maut on mahdollista tyydyttää.

Erityisiä syitä runouden suuren lukijakunnan saavuttamiselle olen jo esittänyt liudan, enkä niitä enää jaksa toistaa, kun ne näemmä menevät kuuroille korville.

Totean siis tämän: se, mitä seuraavaksi pitäisi tapahtua, on runouden kustantamisen, jakelun ja markkinoinnin murros, joka mahdollistaisi sen, että yleisö todella löytää uuden runouden. Siis sellainen yleisö kuin esimerkiksi sinä: on ilmiselvää, että olet kärsinyt ja edelleen kärsit nykyisestä tilanteesta, jossa käsityksesti siitä, mitä nykyrunous on, perustuu huhupuheisiin ja pinnallisiin, ohimeneviin blogikirjoituksiin. Tai tällaiseen Facebook-paskanjauhantaan. Toistan vielä kerran: hus siitä lukemaan runoja, runoiltaan kuulemaan runoja, pois täältä valittamasta hyödyttömästi asioista, joissa ei ole mitään vialla!

 

Timo Kesti

Jos kyse olisi siitä, että tekijät itse voivat määritellä sen, mikä on ”tarpeeksi laadukasta”, niin kyllä kasikytluvun elokuvan tekijätkin varmasti pitivät itse itseään ”riittävän laadukkaina” tekijöinä. Puhut paljon siitä, kuinka jakelukanavat yms. lakkautettiin 1970-luvulla, mutta kyllähän nämä isot kustantamot ovat olleet olemassa aina viime vuosisadan alkupuolelta asti. Kyse ei ole myymälöistä ja jakeluista, vaan siitä, että lukijat putosivat kelkasta eikä heitä ole käyty koukkaamassa takaisin. Kyllä minä sanoisin, että elokuvatoiminta 1970-luvulla oli täysin retuperällä kaupunkien ulkopuolella, mutta kirjakauppa löytyi pienistäkin kirkonkylistä. Kotipuolessakin toimi kirjakauppa 3500 asukkaan kunnassa vielä 1990-luvun lopulle, mutta ei siellä mitään konserttisaleja tai elokuvateattereita ollut. Joskus kerran vuoteen saattoi kunta jonkun rainan nuorille hommata nähtäväksi.

Kyllä kulttuurin ympärillä pyörii ihmisiä, joilla on halua lyödä hommalla rahoiksi, jos näyttää siltä, että kysyntää on. Sinä valitat jatkuvasti sitä, että kyse on vain siitä, että ei päästä esillä, ei olla helposti ostajien ulottuvilla jne. Minä en usko tuohon ollenkaan. Koskaan ei ole yleisön tavoittaminen ollut yhtä helposti ja halvalla kaikkien ulottuvilla kuin nyt: internet mahdollistaa melkein ilmaisen mainostamisen ja myyntipaikan. Jos sinä uskot, että homma on kiinni pelkästään näkyvyydestä, niin silloin kyllä kannattaisi ottaa kunnon pankkilaina ja tv-mainoskampanja vaan käyntiin. Eihän siinä mitään riskiä ole, jos kerran ne runot ovat sellaisia, että kaikkien tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Ja kun kirja kerrallaan painetaan tilausten mukaan, niin ei pelkoa siitä, että jäisi varastoihin niteitä lojumaan. Ettei vaan kuitenkin olisi niin, että ihan kaikkien tarpeet eivät tule tyydytetyksi, vaikka sellaista väität. Määrä ei korvaa laatua, mutta toisaalta yksikin korkeatasoinen tyyppi voi kääntää yleisön arvostukset nopeasti aivan päälaelleen. Vaikka et esimerkkejäni arvostakaan, niin voidaan silti nähdä, miten yksittäiset jutut ja tyypit voivat esimerkillään saavuttaa nopeasti suurta näkyvyyttä. Runoudessakin näitä on ollut – esim. Kotro – mutta muilla elämänalueilla etenkin. Ajatellaanpa vaikka jotain curling-peliä. Kukaan ei pitänyt koko touhua yhtään minään, mutta kun Suomen joukkue yhtäkkiä onnistuikin pelaamaan maailman huipputasolla, niin hetkessä koko maa oli kyllästetty curling-tietoudella, jota tursusi joka tuutista. Tämä näkyi aivan taatusti siinä, että miten lajiin alettiin taloudellisesti panostaa.

Miksi runoudessa ei voisi tapahtua sama? Mielestäni se on täysin mahdollista, ja vain ajan kysymys on, että milloin niin käy. Tietenkin se, joka tulee räjäyttämään potin, tulee saamaan osakseen suurta halveksuntaa kollegoiden taholta. Jos omaksutaan elitistinen (lue:ylimielinen ja sisäsiittoinen) asenne the Suurta yleisöä kohtaan, niin positiivista hyökyaaltoa ei koskaan tule. Joskus tuntuu, että joillakin ideana onkin luoda aina marginaali-identiteetti, koska silloin voidaan aina olla ikään kuin yleisen arvioinnin ulottumattomissa ja nähdä itsensä marttyyrinä. (juuri tämän takia en koskaan, koskaan määrittele itseäni kirjoittajana ”pohjoiseksi”. Ajatellaanpa vaikka ”pohjoista” ilmiötä mieskuoro Huutajat: koska he edustavat ”pohjoista”, ei heitä voi arvioida millään yleisillä kriteereillä. Heitä pitää ymmärtää, koska he ovat ”pohjoista”.)

Runotapahtumissa käyn säännöllisesti, silloin kun niitä täällä päin järjestetään. Tilanteeni ei mahdollista kulttuuriturismia siinä määrin kuin haluaisin. Yrität jatkuvasti leimata minut tietämättömäksi nykyrunoudesta ja siitä mitä tapahtuu ja mitä julkaistaan. Pidä käsityksesi, mitäpä se minun reisiäni hinkkaa, että millaisena minua pidät. En syyllistynyt mihinkään kategoriavirheeseen verratessani runokentän kehitystä elokuva-alan vastaavaan. Virhettä ei tapahtunut, koska minähän en nimenomaan niputtanut aloja ILMIÖINÄ, vaan ainoastaan havainnollistin sitä, että toinen ala on muutoksista huolimatta onnistunut säilyttämään OMAN yleisönsä paremmin. En yrittänyt selittää toista ilmiötä toisella ilmiöllä, vaan ymmärsin kyllä alunperinkin sen, että elokuvapuolella alho johtui jostain aivan muusta kuin mistä se runoudessa on johtunut. Mielestäni tämä oli kyllä melko helposti oikeinkin ymmärrettävissä. Virheeseen olisin syyllistynyt, jos olisin väittänyt, että nykylyriikan marginaalinen asema johtuu samoista syistä kuin mitkä aiheuttivat kotimaisen elokuvan alennustilan. Mutta en minä sellaista väittänyt. Pyrin pohdiskelullani siihen, että miten ne suuren yleisön asenteet saataisiin positiivisimmiksi nykylyriikkaa kohtaan.

Kyllä minä sen olen huomannut, että jos järjestetään runotapahtuma, niin siellä on 10-100 innokasta runouden ystävää, ja tunnelma on vilkas ja viihtyisä, mutta se sadan henkilön porukka ei kyllä anna mitään kuvaa siitä, millainen nykylyriikan asema on viiden miljoonan muun mielestä. Jotenkin en jaksa uskoa, että homma olisi pelkästään mainostuksesta kiinni.

 

Teemu Manninen

”Yrität jatkuvasti leimata minut tietämättömäksi nykyrunoudesta ja siitä mitä tapahtuu ja mitä julkaistaan. Pidä käsityksesi, mitäpä se minun reisiäni hinkkaa, että millaisena minua pidät.”

Luulisi sen vähän hinkkaavan kun esität perättömiä väitteitä nykyrunoudesta, etkä sitten kykene niitä todistamaan. Ergo: et tunne nykyrunoutta. Miksi minun siis pitäisi kuunnella sinun mielipiteitäsi? Minähän odotan koko ajan kieli pitkällä että tästä tulisi järkevä keskustelu, jossa käytäisiin läpi konkreettisia tekstiesimerkkejä, mutta näin ei näytä käyvän. Haluaisitko esimerkiksi arvioida kanssani Henriikka Tavin Esim. Esaa, joka on myynyt todella hyvin kokeelliseksi runoteokseksi, ja josta pitävät sekä tavikset että elitistit?

”Virheeseen olisin syyllistynyt, jos olisin väittänyt, että nykylyriikan marginaalinen asema johtuu samoista syistä kuin mitkä aiheuttivat kotimaisen elokuvan alennustilan.”

Mutta juuri näin sinä väitit. Hyvä, että myönnät olleesi väärässä, vaikka teetkin sen negaation kautta. Jatkuisipa tämä viisautesi myös muiden kirjoitteidesi kohdalla. Jälleen kerran nimittäin teet kategoriavirheitä ja vertaat yhteensovittamattomia asioita toisiinsa (curling, herranjumala!).

Näiden samojen aiheiden ympärillä pyöriminen on kuitenkin tuskastuttavaa: olen esittänyt todisteita tavallisen lukijan maun monimutkaisuudesta, siitä, että runous on jo tarpeeksi laadukasta, enkä ole missään vaiheessa vedonnut omaan arviooni, vaan monivuotiseen kokemukseeni tavallisten lukijoiden mausta ja mieltymyksistä. Tarjosin sinulle Kirsi Pihan blogia todistusaineistoksi tuon maun moninaisuudesta, mutta sinä ohitat nämä todisteet aivan täysin – ja totta kai, koska silloin joutuisit myöntämään, että väitteesi runouden alhosta on täysin perätön.

Mihin perustat väitteesi siitä, että runous on alhossa? Siihen, että runoutta myydään vähemmän suhteessa muuhun kirjallisuuteen? Mutta näin on ollut aina! Siihen, että runous ei enää ”liikuta massoja”? Mutta massoja ei koskaan ole liikuttanut runous, vaan ne mediat, jotka ovat vallitsevassa asemassa yhteiskunnassa. Kun kirjallisuus ja painettu sana oli vielä päämedia, tietenkin runoudella oli SUHTEESSA ”enemmän” lukijoita. Mutta näin ei ole enää, eikä koskaan enää tule olemaan: kirjallisuus ei voi, eikä sen tule, kilpailla elokuvan, television, radion tai internetin kanssa. Nämä mediat ovat kirjallisuutta voimakkaampia, kuka tahansa tollo tajuaa sen.

Mutta sinä et! Väität, että ”[k]yse ei ole myymälöistä ja jakeluista, vaan siitä, että lukijat putosivat kelkasta eikä heitä ole käyty koukkaamassa takaisin.” Paskapuhetta. Ei ole ollut mitään kelkkaa eikä kukaan ole siitä pudonnut. Sinun ajattelusi keskeisin virhe on olettaa että on ollut olemassa aika, jolloin runous on ollut suurta. Sellaista aikaa ei ole ollut. Ideologisia tarpeita varten kirjoittelua (Leinosta Koskenniemeen) ei voida pitää taiteellisesti merkittävänä, eikä sotiaedeltävää aikakautta verrata niiden jälkeiseen yhteiskuntaan.

Ainoa ongelma runouden suhteen, jos astutaan runokentän sisäisistä taiteellisista erimielilsyyksistä ulos, on ollut 70-luvun lopulta alkanut kirjankustantamisen rakenteellinen muutos, josta ollaan 90-luvulla lähdetty kohti parempaa. Yritän takoa päähäsi tätä simppeliä faktaa: 2000-luvun runoutta ei vaivaa mikään: se elää ja voi hyvin, itse asiassa paremmin kuin moniin kymmeniin vuosiin, ja taiteellisesti varmaan paremmin kuin koskaan, mutta ei ole runoilijoiden, lukijoiden eikä instituution syy, että SINÄ et vain tykkää siitä.

Runous ei tule koskaan olemaan sitä, mitä SINÄ haluat sen olevan. Elät idealistisessa maailmassasi eivätkä mitkään kovat faktat saa sinua uskomaan, että maailma, jota kuvailet, on mielikuvituksesi tuotetta.

Tämä negatiivisuus alkaa rasittaa minua. Olen esittänyt kaikki väitteeni ja todisteeni, mutta sinä et suostu niitä käsittelemään, sen sijaan jankutat omista fiiliksistäsi ja mututuntumistasi. Minua ei kiinnosta enää kuulla niistä. Esitä todisteita tai ole hiljaa.

 

Timo Kesti

Ei minua kiinnosta keskustella runoudesta henkilön kanssa, joka ei kykene seuraamaan retoriikkaani, kun vertaan kahta eri ilmiötä toisiinsa. Ilmeisesti sinun on käytävä lisää niissä kissanristiäisissä, jotta abstrakti ajattelusi kehittyy sen verran, että voit seurata keskustelua, kun kertoessani omaa mielipidettäni johonkin asiaan x käytänkin havainnollistuksena asiaan y liittyvää ilmiötä. Mitä valtaisaa lukutaitostrategioiden kimppua tuollaisen ymmärtäminen vaatiikaan…

Sinä vaikutat näkevän tämän dialogin jonkinlaisena väittelykamppailuna. Minä en. Ei minua pohjimmiltaan kiinnosta se, että onnistutaanko asiat runnomaan johonkin aukottomaan loogiseen todisteluketjuun (ja sitten päätymään siihen konsensukseen, josta alussa oli puhetta paheksuvaan sävyyn) Minua kiinnostaa dialogeissa mm. se, että ne tarjoavat mahdollisuuden oppia toisenlaisen ajattelutavan. Tämän keskustelu anti oli se, että sinun mielestäsi runous tulisi suosituksi, tunnetuksi ja arvostetuksi jne. jne., kunhan sitä vain kustannettaisiin, myytäisiin ja mainostettaisiin näyttävämmin. Minun näkemykseni on taas se, että vikaa on yhtä lailla tiskin molemmin puolin. En myöskään yhdy näkemykseesi siitä, että esim. Leino ja Koskenniemi olisivat kirjoittaneet vain ideologisia tarpeita varten. Mutta ei meidän siitäkään asiasta tarvitse samaa mieltä olla.

Jos asia on niin kuin sinä väität, että ei 2000-luvun lyriikkaa mikään vaivaa, hyvin pyyhkii ja pyörät pyörivät, niin mitäpä siitä edes kannattaa keskustella sitten. Ei kai siinä muuta kuin olla köllötellään Suomen kirjallisuuden historian korkeimmalla huipulla vaan kaikki tyytyväisinä sitten.

Hyvää yötä.

 

Teemu Manninen

Tämä keskustelu on typerä senkin takia, että keskitytään vain Suomeen ja runouteen, ikään kuin ”runouden ongelma” olisi uniikki meille. Yhdysvalloissa, kuten Englannissa, Ranskassa ja Ruotsissa (mainitakseni vain ne maat, joiden tilanteesta jotain tiedän), on koko 1900-luvun kullttuuristen murrosten ajan jaksettu valittaa siitä, ettei kirjallisuudella enää ole samaa yhteiskunnallista merkittävyyttä kuin 1800-luvulla, mutta moinen keskustelu on järjetön, koska 1800-luvulla painomedia oli keskeinen, ja nykyään audiovisuaalinen media on keskeinen.

Kannattaa ehkä lukea esimerkiksi Dana Gioian essee Can Poetry Matter? ja sen perään esimerkiksi tämä Charles Bernsteinin haastattelu:

http://epc.buffalo.edu/authors/perloff/articles/mp_cb.html

Jankkaan vielä: runoudella ei ole mitään ongelmia. Runouden tilanne on seurausta globaalista kulttuurisesta tilanteesta, jossa olemme ja elämme. Runous on täsmälleen samassa ”jamassa” kaikissa kehittyneissä länsimaisissa yhteiskunnissa: muiden medioiden kehitys on leventänyt ja laajentanut kulttuuristen tuotteiden kenttää, ja kirjallisuuden osuus on suhteessa pienentynyt. Harry Potterin kaltaisia monimediaalisia ilmiöitä toki tulee ja menee, mutta se ei tarkoita, eikä sen pidä tarkoittaa, että kaiken kirjallisuuden pitäisi pyrkiä samaan.

Tälle tilanteelle ei voi mitään eikä pidäkään voida mitään. Runoudesta on tullut vääjäämättä alakulttuuri, mutta alakulttuurina sillä on hedelmällisiä mahdollisuuksia tavoittaa toisenlaisia yleisöjä kuin valtamedialla. Viittaan tässä mm. long tail -ajatukseen (http://en.wikipedia.org/wiki/The_Long_Tail), jonka yhtenä seurauksena on, että marginaalisillakin kulttuurin osa-alueilla voi olla keskeinen rooli kulttuurissa, vaikka ne eivät valtamedian tarjoamassa päiväntietoisuudessa näyttäisikään kovin määrittäviltä tai keskeisiltä.

Joidenkin laskelmien perusteella esimerkiksi Yhdysvalloissa on tällä hetkellä n. 50 000 runoilijaa. Näistä kourallinen, ehkä noin 1-5 prosenttia, julkaisee merkittävimmissä (laajalevikkisimmissä) julkaisuissa tai merkittävimpien (suurimpien) kustantamojen kautta. Muut levittäytyvät pienkustantamojen, pienlehtien, nettijulkaisuiden ja runotapahtumien rikkaalle ja monipuoliselle kentälle, joka tavoittaa vuosittain valtavan määrän ihmisiä.

 

Teemu Manninen

”mielestäsi runous tulisi suosituksi, tunnetuksi ja arvostetuksi jne. jne., kunhan sitä vain kustannettaisiin, myytäisiin ja mainostettaisiin näyttävämmin. ”

Juuri näin en väitä.

 

Teemu Manninen

”Ei minua kiinnosta keskustella runoudesta henkilön kanssa, joka ei kykene seuraamaan retoriikkaani”

Eikä minua kiinnosta keskustella henkilön kanssa, jonka väitteet ovat pelkkää retoriikkaa.

”Ilmeisesti sinun on käytävä lisää niissä kissanristiäisissä”

Ja sinun on mitä ilmeisimmin käytävä lisää tavallisten ihmisten ja lukijoiden keskuudessa.

 

Timo Kesti

Sanoit näin:

”esteenä ei ole nykylyriikan laatu vaan sen näkymättömyys markkinoinnissa, se, ettei siitä tiedoteta lainkaan.”

Vaikutelmaksi tuli väistämättä se, että näet siis ongelman olevan yksinkertaisesti markkinoinnissa, tiedotuksessa ja kustannuspolitiikassa, kun taas runoilijoissa tai runoissa ei ole mitään osuutta asiaan.Read More

Pahoittelen, että en osannut tulkita asiaa päinvastoin kuin miten sen ilmaisut. Nykyrunoilijoiden tekstien ymmärtämisessä on minulla vielä harjoittelemista, mutta onneksi täällä on ystävällisiä ihmisiä, joilta saa oppia.

 

Teemu Manninen

Vaikka tämä on ollut rankka keskustelu, se on ollut mielestäni palkitseva. Tajuan nyt, ettei minun olisi alussa pitänyt lähteä mukaan tuohon retoriikkaasi ”runouden ongelmista”, mutta tämä keskustelu on onneksi auttanut minua ymmärtämään ja artikuloimaan eräitä orastavia ajatuksiani. Nyt ymmärrän, että runoudella ei todellakaan ole mitään ongelmia, ja vastaisuudessa tiedän, miten näihin sinun esittämiisi mielipiteisiin vastataan. Kiitos sinulle siitä.

 

Teemu Manninen

Ilmaisin asian nyt siis näin: se, että JOTKIN ”tavalliset” lukijat eivät tiedä, millaista nykyrunous on, ja pitävät sitä joko snobistisena tai käsittämättömänä, ei ole runoilijoiden syytä, vaan institutionaalinen tilanne, jonka sisältä itsemme löydämme: nämä lukijat eivät ole jostain syystä (syyt ovat varmasti yksilöllisiä ja tapauskohtaisia) löytäneet niitä runoja, jotka heihin vetoaisivat. Tämä ei tarkoita, etteikö tällaisia runoja kirjoitettaisi tai julkaistaisi. Tilanteeseen voi vaikuttaa monin tavoin, mutta väite, jonka esitit, että ”syy on yksiselitteisesti runoilijoiden”, on väärä.

 

Teemu Manninen

Harmilllisinta tässä on, että se mahdollinen keskustelu, jonka olisimme voineet käydä (millaista runoutta meiltä esimerkiksi puuttuu – minulla kun on tästä vaikka mitä ajatuksia) jäi käymättä. Olen nimittäin itse sitä mieltä, että tietyt 2000-luvun kokeilut ovat jääneet torsoiksi, ja odottelen kovasti, josko niiden pohjalta syntyisi viimeinkin merkittäviä teoksia. Tästä olisi kenties ollut mielenkiintoista keskustella, ja olisimme varmaankin löytäneet enemmän yhteistä säveltä.

 

 

Teemu Manninen

Palaanpa vielä tuohon kommenttiisi. Irroitat kontekstista lauseen ”esteenä ei ole nykylyriikan laatu vaan sen näkymättömyys markkinoinnissa, se, ettei siitä tiedoteta lainkaan” ja toteat, että ”Vaikutelmaksi tuli väistämättä se, että näet siis ongelman olevan yksinkertaisesti markkinoinnissa, tiedotuksessa ja kustannuspolitiikassa, kun taas runoilijoissa tai runoissa ei ole mitään osuutta asiaan.” Mutta tuossa kohdassahan minä puhun juuri henkilökohtaisesta kokemuksestani, miten nimenomaan tavikset, jotka eivät ole koskaan runoja lukeneet (koska eivät ole kohdanneet sitä runoutta, jota on olemassa ja joka koskettaisi heitä) kohtaavat runoutta, joka koskettaa heitä. Ja sitten hämmästelevät, mistä saisivat tästä runoudesta tietää, kun eivät koskaan ole siihen törmänneet! Heitä hämmästyttää kuulla, että on esimerkiksi olemassa sellainen lehti kuin Tuli& Savu. ”Ai hemmetti”, yksikin tyyppi sanoi minulle, ”miten sen voi tilata?” Ohjasin hänet lehtemme verkkosivuille.

 

Timo Kesti

Eipä kestä. Samoin itsellänikin vain vahvistui se käsitys, mikä minulla on ollut jo aiemminkin: runoilijat eivät ainoastaan ole marginalisoituneet muuttuvan yhteiskunnan ym. takia, vaan he myös marginalisoivat itse itseään. Vaatimukset käyttää uusia ilmaisutapoja lukijaystävällisemmin (tämä oli muistaakseni ekan viestini pointti), ja sitä kautta tavoitella suurempaa lukijakuntaa ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja runouden parempaa taloudellista tilannetta, nähdään marginaali-identiteettiä uhkaavaksi tekijäksi. Konsensus vallitsee omassa piirissä siitä, että kaikki mitä ME teemme on automaattisesti korkeatasoista mutta väärinymmärrettyä ja kaltoin kohdeltua, ja tätä käsitystä voidaan sitten jälleen käyttää ryhmäidentiteetin pönkittämisessä. Ja sitten ihmetellään, että miksi valtio ei tue, suuri yleisö lue ja kustantajat kustanna. Entäpä jos he eivät jaa käsitystäsi siitä, että kirjallisuutemme taso on nyt korkeampi kuin koskaan aiemmin? Rummun paukuttaminen ei auta, jos ihmiset eivät halua tanssia. Kyllä siinä vaaditaan vähän muutakin kuin sitä, että sanotaan kuuluttavan oman maan kirjallisuushistorian kaikkien aikojen korkeimmalle tasolle. Minusta se oli hybristä ja pahinta lajia – vähän samanlainen kommentti sinulta kuin nämä puheet huippuyliopiston perustamisesta Suomeen. Jos kenenkään ei tarvitse pitää huippuna, vaan sellaiseksi voi vain julistautua, niin kyllä minäkin varmaan mielelläni huipulla olisin – ja monessa lajissa. Mutta ei se aivan niin taidan käydä…

Mutta kuka raapustaisi sydänsuruissaan kärsivälle pienelle ihmiselle edes yhden rakkausrunon, joka auttaisi häntä ymmärtämään, että mitä se on kun patjojen välinen rako on täynnä kirveitä ja nurkista löytyy kimpaleita ihmisestä. Mulla olisi käyttöä sellaiselle runolle, olipa sitten uusi tai vanha, ei väliä – en ole ikärasisti.

 

Teemu Manninen

Näin ollen – huoh – EN VÄITÄ, että ”runous tulisi suosituksi, tunnetuksi ja arvostetuksi jne. jne., kunhan sitä vain kustannettaisiin, myytäisiin ja mainostettaisiin näyttävämmin”. Esitän korkeintaan, että runous tulisi TUNNETUMMAKSI. Arvostus ja suosio sen sijaan ovat asioita, joiden suhteen on mahdotonta spekuloida; varsinkin kun ne ovat jossain määrin eri asioita ja itsessäänkin suhteellisia: Onko suosio pelkistettävissä myyntimääriin? Onko arvostus pelkkää taiteellista arvostusta (monet ”taidepiirien” arvostetuimmista teoksista myyvät varsin vähän)? Lisäksi, jokin teos voi myydä tuhansia kappaleita, mutta onko se merkki siitä, että sen lukeneet ovat ymmärtäneet lukemansa, arvostaneet sitä? Historia tuntee lukemattomia aikanaan suunnattoman suosittuja teoksia, jotka on nykyään täysin unohdettu. Yritän vain osoittaa, että arvostus ja suosio eivät ole yksinkertaisia yhtälöitä. Tiedän vain, että lähes mikä tahansa nykyään julkaistu runous kyllä puhuttelee ja koskettaa, kunhan se löytää lukijansa.

.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: