Skip to content

Get affected

lokakuu 18, 2009

"Shamaanit olivat olemassa ennen joogeja. Ota astronautilta pois hänen varusteensa ja hän kuolee. Tee sama shamaanille ja hän selviää". En tiedä onko "shamanistinen" oikea termi kuvaamaan Andrzej Zulawskin tuotantoa (varsinkin kun olen nähnyt vasta kaksi hänen elokuvaansa), sillä tarkoitan vain tietynlaista eetosta ja elokuvista välittyvää tunnetta. Mutta sitä suuremmalla syyllä käytän sitä. Tällaisissa kirjoituksissa on aina vaara vaikuttaa hörhöltä; heti kun flirttaillaan jonkin salatieteen tai mystisyyden kanssa, viittaa liikaa kirjoja lukenut lukija kintaalla. Vaara se toki onkin, nimittäin normatiiviselle ajattelulle sekoittaessaan outoja litkuja kategoriseen seitineritinelimeen. Ja samalla se esittää, jälleen kerran, kynisistiselle mielelle kysymyksen häpeästä, hyödyllisyydestä ja muodeista.

Mutta shamaanius on Zulawskin Szamankan perusmotiivi. Merkkijärkea, draaman kaarta ja pliisua sosiaalis-elkeellistä etikettiä vastaan heitetään jotain aivan muuta. Kehollisia non-sequitureita. Kenties ruumiillisuutta, ellei se olisi jo niin radioaktiivinen termi. Vaahdonerittämistä. Kohtauksellisuutta sairaskohtauksellisessa mielessä. Transferenssia tanssimalla, tosin siten, että puuttuu koreografia tuttuuden ja turvan luojana. Naimalla siten, että ihmiset ovat kävelevää seksiä. Yhtäällä erotiikka katoaa, toisaalla pornografia. Tämä tuntuisi toistavan vaistot vastaan järki -akselia, mutta kysymys ei ole vaistoista, vaan pikemminkin negatiivisesta älystä, joka leikkaa lihaa syitä vastaan ja halkaisee aaltoja. Mitä hyvänsä saadakseen stagnaation tärisemään. En puhu vastarinnasta vastarinnan vuoksi. Jotain tällaista Zulawski tarkoittaa, luulen. Tai elokuvasta piirtyy esiin, siitä voi johtaa, ohjaaja-Zulawskin, jolla saattaisi olla tällaisia lähtökohtia.

Metodisesti kysymys on, ainakin minun reseptioni kannalta, keinosta yrittää huijata älyä. Vieraannuttamisesta, kuten kaikessa taiteessa. Kiinnostava onkin kysymys siitä, voiko tuollaisen metodin siirtää elämään. Hullua naurua kaduilla? Se on paljon tärkeämpää kuin runous kirjoissa. ’Kiinnostava’ on väärä sana. Kuolevalle organismille ominaisempaa. Kuin hengästyneenä huutaminen, tuulen ollessa viileä ja on jo nälkä, vierähtänyt aikaa edellisestä vieraantuneesta ruoka-artikkelista. Voiko shamanismia toistaa muutoin kuin simulaation kautta, tai siirrännäisenä? Liiaksi tiedostaen ja reflektoiden. Onko itsensä mahdollista unohtaa siinä määrin?

Eräs ystäväni kertoi tarinan jossain kylässä eläneestä vanhasta tietäjäukosta, jolla oli parannuskykyjä ja esimerkiksi taito sitoa eläimet, kuten hevoset, mentaalisella köydellä kiinni jotta ne eivät karkaisi. Ja eivät ne karanneet. Sitten tuli pappi, Sanan (merkin) mies monessakin mielessä, ja kielsi ukkoa, sillä moinen on saatanasta. Niinpä ukko lopetti. Vaisto voi olla naiivi, täysin puolustuskyvytön puhetaidon edessä. Sinänsä tämä on digressio eikä mitenkään summaava, sillä miksi vaisto välittäisi esimerkiksi moraalista tai laista?

Szamankan shamanismi on amoraalista ja ”alkukantaista”, vaikka toisaalta kieltä ja yhteiskunnan infrastruktuuria se käyttää kuten avaruusolento, kaksoisolento, jolle kulttuuri on käsittämätön, mutta joka ymmärtää, että esimerkiksi junalla voi päästä pisteestä toiseen ja puheella voi välittää toivomuksia. Viettiluonne, mutta mitä totuuksia älystä ja elämästä se meille peilaakaan. Kuin kuu.  

Puhun shamanismista kuin ihmisestä siksi, koska elokuvan keskiössä on kaikkia näitä attribuutteja kantava nuori nainen, opiskelija (ilmeisesti), jota kutsutaan yksinkertaiseksi ”italialaiseksi” (jos kutsutaan lainkaan). Ison osan ajasta hän on alasti, ison osan ajasta hän on kuin kohtauksen saanut, ison osan ajasta hän panee. Metrossa kaikki miehet koettavat nuolla ja kouria häntä, kuin hän olisi leijuva vagina. Tai seksin virta, jota voi koettaa haroa sormilla. Tässä lienee syytä huomauttaa, että elokuvan käsikirjoitti Manuela Gretkowska, joka mm. perusti Puolan Naisten puolueen, Partia Kobietin. Leffaa seurasi katolisessa Puolassa hillitön kohu.

Omia hämäriä tarkoitusperiäni pönkittääkseni voisin verrata (ja vertaankin) Zulawskin elokuvien "shamanismia" siihen, mitä kollaasi/cut-up/absurdius koettaa (kenties) tehdä tekstille. Kuten Barthelme. Tai Aylett. Tai The Mighty Boosh tv-huumorin saralla. Tai Ihmebantu. En sano dada, koska en koe sitä itselleni läheiseksi; se on ilmiönä, minun perspektiivistäni, liian historiallinen. Vasta tällaisten kemiallisten reaktioiden jälkeen on taiteella mahdollisuus tulvia sisällöntuottamisen kalvon lävitse maailmaan. Jos metodina on ylijäämä (onko se mahdollista? tuskinpa), tuottaako se lisää ylijäämää vaiko vain lisää konventionaalista taidetta?

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: