Skip to content

lokakuu 12, 2009

Onko talouskriisi kapitalismin ja kapitalistien syytä? Haluammeko todella, että kapitalismi selviää kriisistään? Mitä järkeä on vaatia työtä kriisin sijaan? Nämä kysymykset tulevat ensimmäisinä mieleen, kun seuraa erilaisten vaihtoehto- ja vasemmistomedioiden kirjoittelua nykyisestä kriisistä. Ehkä juuri siksi silmiinpistävä poikkeus on Multitudes-lehden ”kriisiaapinen”. Se tarttuu heti asian ytimeen: ei nykyinen kriisi ole kapitalistien aikaansaama, vaan meidän tekosiamme, ”me olemme pääoman kriisi ja olemme ylpeitä siitä”. On typerää väittää, että kapitalistit ovat vastuussa kriisistä. Eikä se ole vain typerää, vaan myös vaarallista, koska se tekee meistä uhreja ja säälittäviä. Pääoma on aina ilmaus hallintasuhteesta, alistussuhteesta ja pääoman kriisi on aina hallintasuhteen, alistamisen kriisi. Kriisi kertoo, että hallitsijat eivät enää kykene hallitsemaan kunnolla hallittuja. Tätä hallitsijoiden kykenemättömyyttä vastaanko meidän pitäisi nostaa kaduilla nyrkit pystyyn ja vaatia heitä hallitsemaan meitä tehokkaammin? Silloinhan maailma on todella nurinniskoin.

Jussi Vähämäen Itsen alistus

Tällä hetkellä suomalaisen duunarin elintasoa ei pidetä suinkaan yllä suomalaisella työllä, vaan kiinalaisella, intialaisella ja taiwanilaisella halpatyövoimalla. Suomalaisen työläisen kulutusjuhlan on loputtava. Tämä on ainoa sanoma mitä vasemmisto voi kannattajilleen kertoa, eikä tämä viesti puolestaan ole omiaan houkuttelemaan ostamalla itsensä tyytyväisenä pitävää duunaria.

-Revalvaatio.org: Vasemmisto tarvitsee puoluepoliittista aktivismia


Rohkeimmat ovat verranneet Kokoomuksen mielikuvavarkaissa käymistä Saksan natsien propagandaan[14]. Aivan samalla tavalla kuin Hitlerin propagandaministeri Joseph Goebbels älysi 1920-luvulla alkaa käyttämään kansallissosialistien propagandassa vasemmiston poliittista retoriikkaa ja tunnuksia aina punaisesta lipusta vappupäivän työväenjuhlaan, myös Kokoomus on ymmärtänyt vaalikampanjoissaan työhön liittyvien symbolien ja utooppisen toiverikkaiden linjauksien poliittisen voiman. Natsien ja Kokoomuksen välillä on kuitenkin huomattava ero. Sillä välin kun sosialistit tarjosivat 1920-luvulla saksalaisille kylmiä ja totuusarvoltaan päteviä faktoja, kansallissosialistit lupasivat tähdet taivaalta ja samalla tappiollisen menneisyyden haamun murhaamisen. Natsien johdossa pieni kansalainen osana kollektiivista uuden ihmisen ja uuden kansakunnan nationalistista mytologiaa sai vihdoin lunastaa todellisen arvonsa kaiken tarjoavassa tulevaisuudessa osana fasistista kansaa ja valtakuntaa, jota luonnehti mm. tunne ennen älyä tai kokemus ennen analyysia. Natsien helppona vastauksena oli lopulta paluu menneisyyteen, mikä tarkoittaa ihmisen ja maan suhteen asettamista menneen kaltaisesti ”luonnolliselle” paikalleen. Tämä viestii tahtoa staattisuuteen, mahdottomaan menneeseen (sikäli kuin siihen ei voi enää palata). Kokoomus ei kuitenkaan haikaile menneisyyttä vaan kohdistaa retoriikkansa kohti yksilökeskeisyyttä, oman elämän tehokkuutta ja taloudellista vastuuta: subjektiivisella järjellä ei ole aikaa tunteiluun. Kun Suomen kolmesta suurimmasta puolueesta SDP ja Keskusta toimivat vanhan maailman edustajina ainakin sen kannattajien maailmankuvien kautta, Kokoomus toimii affektuaalisesti kohti tulevaisuutta.

-Revalvaatio.org: Affektuaalinen politiikka.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: