Skip to content

Lyhyesti Truun kirjamessuilta & Soikkelin kujajuoksu

lokakuu 3, 2009

Käväisin Turun kirjamessuilla vähän promoamassa Ruumiita (todella vähän), kritiikkiseminaarissa ja Karkkipäivä-runoklubilla. Messuilta mukaan tarttuivat Hakim Beyn TAZ (Mikael Bryggerin kääntämänä), René Charin Hypnoksen muistikirja (Kristian Blombergin kääntämänä) ja myös Kristianin mainio esikoiskokoelma Puhekuplia.

Meanwhile, Markku Soikkeli on näemmä teurastanut kokoelmani kritiikkityöpajassa ja sittemmin viidakkokirjassaan (teksti sitaattina merkintäni lopussa). Ei siihen ole hirveästi mitään lisättävää, varsinkin kun keskimäärin arvostan Soikkelin kirjoituksia (usein niiden päättömän kärttyisen ja epätoivoisen luonteen vuoksi). Soikkelin tekstissä on tavallaan vinha perä (Markku edustaa todellisuuden kääntöpuolta), ainakin koetan jatkossa miettiä Markun asettamia pointteja. Mutta koska muistan, että toinen Markku (Markuista se estetiikan ja taiteen kannalta kiinnostavampi, nimittäin Eskelinen) kävi muinoin Soikkelin kanssa sanasotaa (teurastaen tämän), koen kunnianosoituksena molemmille Markuille vastata edes jotain.

Soikkeli ei näköjään jaa (jos on koskaan jakanutkaan) samaa todellisuutta kanssani, sillä hän on kokonaisuuslähtöisen syvyysharhan vanki (kuten tietenkin koko suomalainen kirjallisuusmaailma – hereillä olevat nykykirjoittajat tietävät, että merkittävät taideteokset eivät toimi siksi, että olisivat kokonaisuuksia ja kutittaisivat patriarkaatin jähmettyneitä makunystyröitä, vaan siitä huolimatta, kuin ihmeen kaupalla). Toisaalta tämän huomaa jo Soikkelin leffakritiikeistä; yhteiskunnallis-filosofinen tiedemieseetos sekoittuu estoitta moralistis-pyhävihaiseen marmatukseen siitä, miten kaikki ihmiset eivät ole herkkiä queer-miehiä. Minäkin olen siitä kovin pahoillani, mutta taiteen varsinaiset voimapisteet, ihmisyydelle ominaiset pisteet – tilat, vaikutelmat, tunteet, ajan kuluminen, "pyhän kokemus", värit jne. unohdetaan surutta (ja tulee muistaa, että nykylukija pystyy lukemaan myös Celania valon nopeudella ja samalla vertaamaan sitä got milf? -pornoon). Siinä jos missä Markku itse on miehisistä miehisin mies; feministin viittaan naamioitunut sotahistoriallisten hävittäjälentokoneiden harrastaja.

Esteettisestä kokemisesta Soikkeli ei valitettavasti tunnu tietävän mitään, eikä hän näköjään tunne internetiä, kursorisuutta, cut-uppia todellisuuden jäsentämisenä, surrealismia, kielikoulua, flarfia, kollaasia, googlerunoutta, negatiivista dialektiikkaa, helpointakaan mahdollista elokuvallisuutta, "runollista ajattelua" tai edes rytmiä, vaikka käsitykseni mukaan hänen pitäisi "nuorekkaana netti-ihmisenä" olla näihin touhuihin hyvinkin perehtynyt. Tai siis Markku kyllä tuntee kaiken tuon, mutta Markku ei tunne kaikkea tuota. Jos niin on, ei Soikkelilla ole oikein mitään keinoa ymmärtää minun runojani, saati kokeellista nykyrunoutta. Olen pahoillani siitä, sillä välttämättä Markulta menee tuossa tapauksessa yli hilseen myös kokeellinen nykyproosa. Toistaiseksi en(emme) ole keksineet keinoa tämän kuilun ylittämiseksi. Luultavasti se ei ole tarpeenkaan.

Eikä siinä mitään. Kirjaani ei ole tarkoitettu sellaisille klassisten taideihanteiden vaalijoille, jotka eivät osaa käyttää sivistystään ajan hengen nuuskimiseen ja omaksumiseen. Se on tarkoitettu kenelle hyvänsä. Se on tarkoitettu pelottomille. Herkille ja hirviöille.

Soikkeli muistaa myös tavalleen tyypillisen vähättelevästi mainita, että kokoelmani on "poikarunoa". Sillä Markulla on gynoidinen miestutkimussiirrännäinen, jonka avulla hän tietää alakulttuureista ja vaikkapa "poikuuden" diskurssien bongaamisesta enemmän kuin kukaan muu. Lisäksi Soikkeli voi halveksua sitä kuin aito rasisti ikään, defenssimekanismit kirkkaanpunaisena loimottaen. Keskenkasvuinen sukupuolisuus on selkeästi ongelma Markulle. Tämän siirrännäisen vaikutus ketjuttuu yhteen Markun "transsendoitunut rivilukija" -siirrännäisen kanssa, jonka avulla hän siirtää itsensä pois "älykköjen" leiristä jonnekin yläkerrokseen. Sieltä käsin Soikkeli pystyy tarkastelemaan kulttuuria kuin valistusfilosofi ja hermafrodiittisen kirurgin vapisemattomalla kädellään leikkaamaan omalle keski-ikäisen älykkään miehen (sillä sellainen Markku on, nimittäin taidekäsitykseltään, vaikka kuinka peippailisi scifin ja miestutkimuksen parissa) eetokselleen sopimattomia kasvannaisia pois.

Tätä Soikkelin korkeamodernistista krapulaa vain vahvistavat (kuin tilauksesta, Markun teksti suorittaa lukijan silmien edessä harakirin) heitot "wannabehannuhelinismistä", "ajatusten keskeneräisyydestä", "siteeraamattomuudesta", syytökset "editoitamattomuudesta" (kirjan ovat muuten kustannustoimittaneet Harry Salmenniemi ja Kristian Blomberg tarkkuudella, jollaisesta Soikkeli voi vain nähdä nahkeita unia).

Mutta ymmärrän Soikkelia.

Hän haluaisi, että hänelle kerrotaan mitä "Euroopan ja naisen välissä tehdään". Tiedän, että tajunnan yhtäkkinen laajentuminen on varsin pelottava ja herkkä juttu, että turvallisuushakuista ex-radikaalikirjallisuuslehtorin mieltä ei saisi altistaa kaikille näille kuvatulville yhtaikaa.

Soikkelin aivot koettavat tehdä mutusosiologiaa myös unissaan.

Soikkeli haluaa olettaa, että tekstissäni on "metalauseita". Soikkeli ei ymmärrä, että mitään muita lauseita ei ole enää aikoihin ollut olemassa.

Soikkeli olettaa, että kysymys olisi blogiteksteistä (tai vastaavasti kategorisoi ne sellaisiksi, mikä taasen vain kertoo lisää harhaisuudesta), vaikka kysymys on alunperinkin paperijulkaisua varten kirjoitetuista teksteistä. Se, että ne on julkaistu myös blogissa, ei muuta tätä tosiseikkaa. Iso osa niistä on itse asiassa kirjoitettu kynällä paperille. A.W. Yrjän..tarkoitan Markku Soikkelia varmasti kiinnostaa tällainen tieto, se luultavasti kääntää hänen todellisuutensa ylösalaisin.
 
Soikkeli haluaisi hyviä yksittäisiä ajatuksia, ei hyvien yksittäisten ajatusten törmäytysten muodostamaa, jatkuvasti uusia merkityksiä muodostavaa verkostoa.

Sillä Soikkelille taidetta ovat vain ”hyvät ajatukset”, muu on ”löpinää”.

Soikkelille muoto ei ole sisältöä, sillä Soikkelin maailmassa muotoa ei ole olemassa, ainoastaan kaavio.

Soikkeli haluaisi kirjalle kärjen tai moton, koska Soikkeli tarvitsee lukuohjeen pystyäkseen omaksumaan jotain. Soikkeli tarvitsee lyömäaseen.

Soikkeli luulee, että teksteissäni ei ole itseironiaa, vaikka mitään muita suhtautumistapoja ei länsimainen ihminen ole tuntenut enää aikoihin.

Soikkeli on sitä mieltä, että kirjassani on sivistyssanoja, joita kaiken lisäksi ei käytetä luontevasti. Sivistyssanojen läsnäolo on paljon mahdollista, jos kohta minä en osaa siitä sanoa oikein mitään; kirjassa on nimittäin vain ja ainoastaan normaalia kieltä, jota olen käyttänyt vilpittomästi ja sen kummemmin miettimättä tai hierarkisoimatta sanoja. On suuri sääli jos Soikkelin, kiitetyn kriitikon, sanavarasto on näin vajavainen.

Soikkeli on luultavasti niitä ihmisiä, jotka soisivat käytettävän ”suomalaisia” sanoja, vaikka esimerkiksi anglismit merkitsevät jo suomalaisillekin usein paljon enemmän ja kouriintuntuvammin. Ilmeisesti Soikkelin kielikäsitys on lähtöisin 1800-luvun nationalisteilta.

Kenelläkään toisella lukijalla ei kuulemani mukaan ole ollut teoksen parissa samanlaisia ongelmia, mutta toisaalta useat näistä ovat normaaleja ihmisiä ja toisaalta useat nuoria ja juhlittuja runouden ammattilaisia, joten heiltä ei tämän taidemuodon tuntemusta voisi odottaakaan. Lisäksi he ovat täysin pihalla harjoittamansa taiteen esteettisistä, yhteiskunnallisista ja filosofisista rekistereistä, eivätkä pohdi näitä asioita 24 tuntia vuorokaudessa. Niin ei myöskään tee allekirjoittanut. Jos Soikkeli ei onnistu löytämään kokoelmastani ironiaa, ei hän varmasti löydä sitä myöskään edellisestä virkkeestä. Onneksi Markku Soikkeli on aina valmis. Muutoksen tuulet puhaltavat, sillä Markku on ratkaissut nykykirjallisuuden ongelman. Ja onhan Markulla apureita, sillä valitettavasti Soikkeli, kuten kukaan muukaan tässä maailmassa, ei ole yksin.

Lisäksi Soikkeli on kirjoittanut nimeni väärin.

Soikkelin alkuperäinen merkintä:
1. Poikarunoahan tämä on vaikka muuten ihmisen asialla, pitää päästä sanomaan jos ei sotilaista niin sotakentästä, "Groznyj" tulee sieltä kun tarpeeksi odottaa aivan kuin myyttiset hävityspaikat äijäkirjailijoiden teksteissä, ja sitten muutaman sivun päästä trenssitakki ja viileä viittaus elokuvaan, insinöörirunoa jota tehdään eurooppalaisessa kahvilassa, espresso ja olut samalla pöydällä, samalla aukeamalla kissa ja cowboy. Taitaa olla suomalaisen runoilijan helmasynti, että luonnonmaisemassa liikutaan ilmavasti ja kulkijansa kuuloisesti, mutta kulttuurin lavasteista kerätään mukaan vaivalloinen lasti, ei keksitä eikä osata päättää mihin lauseisiin minkäkin jakaisi: olet kivikasvoinen ja muualla, kyllä, sitä yrität saada lukijat todistamaan niin kuin kirja olisi teatteri, eikä ilman kirjaa näitäkään runoja mikään pitäisi yhdessä kiinni, usko siihen kirjan kokoiseen tapahtumaan. Blogirunouttahan tämä on. 23.7. vuonna 2008 on Ville Luoma-Aho konekirjoittanut "Alkuperä lähestyy kun piilotamme kauneutta" -sivun ja "Minä olen toisaalta keksijän poika" 28.7.. Mutta mitään editointia ei ole suoritettu, ajatukset tarjotaan keskeneräisinä ja kätketään vaikutteet, konteksti, sitaatin mahdollisuuskin. Onhan se kaunista, mutta TOIMIIKO se? Ei. Se näyttää ohuelta kuin läppärin lippa. Se näyttä wannabehannuheliniltä. Pidän kyllä "mustavalkoisesta" konkretiasta Luoma-Aholla, mutta en kohinasta ja räjähdyksistä joita runoilijan on harjoitettava peittääkseen, ettei itsekään tiedä kuvaako kuolevaa kasaa romuja vai jonkin uuden syntymistä Euroopan ja naisen välissä. Ja etteikö runoilijan muka TARVITSISI tietää mihin kieltä kohdistaa? Kun on kaiken aikaa NIIN keikaroivan tietoinen esityksestään, että hukkaa parhaat metalauseensa ("Leikkaan itseäni kun ajan partaa, se on kielihaava") keskelle lörpötystä. Kun runoilija sanoo "luontainen" hän alkaa jo vetää esirippua näytöksensä päälle.
– – –
2. Blogikirjoittaminen koetaan vähemmän narsistiseksi kuin muu julkinen itseskely. Blogissa voi esittää yhtä aikaa oman stand-upinsa tähteä ja studioyleisöä. Miten vapaamuotoinen blogiteksti komprimoidaan runoudeksi, se on vielä ratkaisematta, koska tekstit etsivät myös paikkaansa nöyrien omakustanteiden ja aristokraattisten pienkustanteiden välimaastossa. Ville Luoma-Ahon esikoisteos Ruumiita on nippu blogitekstejä, jotka runokokoelmaa muistuttavassa muodossa ohjaavat sekä lyriikan harrastajalle että nettisurffarille ominaisiin lukutapoihin. Tekstit ovat ajatukseltaan ohuita kuin läppärin lippa ja printtimuotoon päästettyinä ne menettävät myös selailtavuutensa, keskinäisen dynamiikkansa. Luoma-Ahon runoissa toistuu kyllä eurooppalaisen kulttuurituristin hajanäkyjä, niin kaduilta kuin elokuvateatterista. Päättäväisesti Luoma-Aho kuitenkin häivyttää harkitulta kuulostavan ajatuksen keskelle edeltävien assosiaatioiden tekstihälyä. Jopa kirjan kärjeksi sopiva motto on piilotettu keskelle sivuja, erään sivun aloitukseksi: "Alkuperä lähestyy kun piilotamme kauneutta, –". Lähestyttävää Ruumiit-kirjan runoissa on verbaalisen kikkailun muuttaminen ajatustyön näköiseksi. Jos liian nopeasti surffaa Luoma-Ahon tekstien lävitse, ne voivat kuulostaa miltei mietelmiltä. Toisaalta Luoma-Aho pudottelee esityksiinsä sivistyssanoja niin kuin humanisti numeosarjoja kuulostaakseen täsmälliseltä, ja vieläpä vailla itseironian häivääkään. Blogitekstejä selaava lukija on tietysti tottunut siihen, että ajatukset tarjotaan keskeneräisinä ja kätketään vaikutteet, sitaatin mahdollisuuskin. Runoilija itse toteaa, että keskustelussa "[s]uuruus tai pienuus ei ole ongelma. Tarkkuus on." Mutta kun runolijan tavoin tekstejään kokoava blogisti valitsee sitoviksi muodoiksi ’osaston’ ja ’kokoelman’, häneltä odottaisi muitakin tuttuja suuntaviivoja tekstimaailmansa sisälle.
– – –
3. Tällainen kritiikkikokeilu on toki mielekäs, mutta vasta porukalla jaettuna. Valittu kohde on juuri sillä rajalla, että hänen runoutensa on vielä hämäryydessäänkin käsiteltävää ja paljon ajatustäkyjä tarjoavaa. Se, voiko yksittäinen kriitikko löytää jotain uusia esitystapoja arvosteluunsa, riippuu kuitenkin enemmän julkaisuväylästä kuin kritiikkikielen kamalista konventioista.

Advertisements
18 kommenttia leave one →
  1. Nimetön permalink
    lokakuu 4, 2009 9:07 am

    Joo. En ihan tajunnut tota hannuhelinismijuttua. Helin on ok, mutta ei kai sillä mitään jatkuvampaa tekemistä sun tai kokoelmasi kanssa ole, mitenkään. Onneksi.
    (sivistys)sanojen ”luonteva” käyttö paljastaakin jo kaiken Soikkelin runokäsityksistä. Aivan sama kun ihastelisi Kirjakauppaan mennessään, kuinka jännä näyteikkuna niillä on – siellä täytyy olla jäsentämätöntä kirjallisuutta. Ja sitten se menee Akateemiseen ja ostaa uuden Tabermannin, koska Kotrot on myyty loppuun.
    Soikkeli (mäkin pidän joskus sen vihamielisyydestä, ainakin vähän) on vähän kuin Viidakon Ykä. Liaanit heiluu ja hauista riittää, mutta siltikin se aina flengaa oksan ohitse lärvi edellä puuhun.
    Olisikin mielenkiintoista kuulla sen mielipide mun kokoelmasta.
    -TeemuH

    • lokakuu 7, 2009 5:41 pm

      ”3. Tällainen kritiikkikokeilu on toki mielekäs, mutta vasta porukalla jaettuna. Valittu kohde on juuri sillä rajalla, että hänen runoutensa on vielä hämäryydessäänkin käsiteltävää ja paljon ajatustäkyjä tarjoavaa. Se, voiko yksittäinen kriitikko löytää jotain uusia esitystapoja arvosteluunsa, riippuu kuitenkin enemmän julkaisuväylästä kuin kritiikkikielen kamalista konventioista.”
      onko tää nyt se metakriittinen valonvälähdys, josta suunnasta arvoisan ”valitun kohteen” pitäisi ryhtyä soikkelin tekstiä ymmärtämään? ehkä soikkelin kritiikkikoekin on hämärine lähtökohtineen vielä käsiteltävää ja ajatustäkyjä tarjoavaa. great.

    • lokakuu 7, 2009 5:41 pm

      ”3. Tällainen kritiikkikokeilu on toki mielekäs, mutta vasta porukalla jaettuna. Valittu kohde on juuri sillä rajalla, että hänen runoutensa on vielä hämäryydessäänkin käsiteltävää ja paljon ajatustäkyjä tarjoavaa. Se, voiko yksittäinen kriitikko löytää jotain uusia esitystapoja arvosteluunsa, riippuu kuitenkin enemmän julkaisuväylästä kuin kritiikkikielen kamalista konventioista.”
      onko tää nyt se metakriittinen valonvälähdys, josta suunnasta arvoisan ”valitun kohteen” pitäisi ryhtyä soikkelin tekstiä ymmärtämään? ehkä soikkelin kritiikkikoekin on hämärine lähtökohtineen vielä käsiteltävää ja ajatustäkyjä tarjoavaa. great.

  2. Nimetön permalink
    lokakuu 4, 2009 9:07 am

    Joo. En ihan tajunnut tota hannuhelinismijuttua. Helin on ok, mutta ei kai sillä mitään jatkuvampaa tekemistä sun tai kokoelmasi kanssa ole, mitenkään. Onneksi.
    (sivistys)sanojen ”luonteva” käyttö paljastaakin jo kaiken Soikkelin runokäsityksistä. Aivan sama kun ihastelisi Kirjakauppaan mennessään, kuinka jännä näyteikkuna niillä on – siellä täytyy olla jäsentämätöntä kirjallisuutta. Ja sitten se menee Akateemiseen ja ostaa uuden Tabermannin, koska Kotrot on myyty loppuun.
    Soikkeli (mäkin pidän joskus sen vihamielisyydestä, ainakin vähän) on vähän kuin Viidakon Ykä. Liaanit heiluu ja hauista riittää, mutta siltikin se aina flengaa oksan ohitse lärvi edellä puuhun.
    Olisikin mielenkiintoista kuulla sen mielipide mun kokoelmasta.
    -TeemuH

  3. Nimetön permalink
    lokakuu 8, 2009 9:00 am

    julkisesti puolensa pitävä runoilija ainakin kahdella tunteellisella vaihteella on kaunis näky.
    kärsimätön ja setäilevä kriitikko ei (- ja pelkään näyttäväni toisinaan juuri siltä.
    vaikkakaan en toivottavasti päästäisi sormenpäistäni ”tätäHän Tämä oN”-lauseita.)
    jonimatti

    • Nimetön permalink
      lokakuu 8, 2009 1:00 pm

      hajanaisia ajatuksia
      Soikkelin kritiikin toimivuutta voisi kokeilla sellaisenaan Vähäsen Avaa tule kokoelmaan. Varmasti se on ihan totta siitäkin. Kunhan vain valitsee jotenkin väärän sapluunan on kaikki palikat ihan totta todella epäsopivia. Syy on palikoiden.
      Mielenkiintoista voisi olla pohtia mitä on Vähäsen estetiikka parhaimmillaan ja onnistuneimmillaan ja miten Ruumiita parhaimmillaan eroaa siitä. Esimerkiksi.

    • Nimetön permalink
      lokakuu 8, 2009 1:00 pm

      hajanaisia ajatuksia
      Soikkelin kritiikin toimivuutta voisi kokeilla sellaisenaan Vähäsen Avaa tule kokoelmaan. Varmasti se on ihan totta siitäkin. Kunhan vain valitsee jotenkin väärän sapluunan on kaikki palikat ihan totta todella epäsopivia. Syy on palikoiden.
      Mielenkiintoista voisi olla pohtia mitä on Vähäsen estetiikka parhaimmillaan ja onnistuneimmillaan ja miten Ruumiita parhaimmillaan eroaa siitä. Esimerkiksi.

  4. Nimetön permalink
    lokakuu 8, 2009 9:00 am

    julkisesti puolensa pitävä runoilija ainakin kahdella tunteellisella vaihteella on kaunis näky.
    kärsimätön ja setäilevä kriitikko ei (- ja pelkään näyttäväni toisinaan juuri siltä.
    vaikkakaan en toivottavasti päästäisi sormenpäistäni ”tätäHän Tämä oN”-lauseita.)
    jonimatti

  5. Nimetön permalink
    lokakuu 19, 2009 2:58 pm

    Hajahomio!
    … no yritin kirjottaa otsikoksi ’hajahuomio’, mutta ei tullu yhtä uuta.
    Ku piti vaan sanomani, että jostaki luin vasta semmosen kommentin että ”itseironia on älykkään ihmisen itsesääliä”, mistähän se oli? En muita eli muista yhtään.
    Siitä tuli mieleen ku kirjotat tuolla että ”itseironia”.
    En mie tiiä miten tämä liittyy, mutta hirveän monet ihmiset tuntuvat olevan huolissaan ja jopa peloissaan omasta olemassaolostaan ja sen oikeutuksista näinä aikoina.
    Hei ja jos teillä ois käytössä auto niin voisitte joskus tulla usiamman ihmisen voimin Jyväskylästä Ouluun keikalle, ei menis kaikki rahat junalippuihin.
    Paavo J.

  6. Nimetön permalink
    lokakuu 19, 2009 2:58 pm

    Hajahomio!
    … no yritin kirjottaa otsikoksi ’hajahuomio’, mutta ei tullu yhtä uuta.
    Ku piti vaan sanomani, että jostaki luin vasta semmosen kommentin että ”itseironia on älykkään ihmisen itsesääliä”, mistähän se oli? En muita eli muista yhtään.
    Siitä tuli mieleen ku kirjotat tuolla että ”itseironia”.
    En mie tiiä miten tämä liittyy, mutta hirveän monet ihmiset tuntuvat olevan huolissaan ja jopa peloissaan omasta olemassaolostaan ja sen oikeutuksista näinä aikoina.
    Hei ja jos teillä ois käytössä auto niin voisitte joskus tulla usiamman ihmisen voimin Jyväskylästä Ouluun keikalle, ei menis kaikki rahat junalippuihin.
    Paavo J.

  7. lokakuu 19, 2009 6:00 pm

    Mä en ole koskaan lähtenyt vastailemaan kritiikkeihin. Oikeastaan ainoa tölväisyni, joka valitettavasti vieläkin on näkyvillä internetissä koskee esikoisteoksen (2005) jälkeen tulleita outoja kommentteja, joissa minusta bloggailtiin ylimielistä kusipäätä, henkilöiden toimesta, jotka eivät olleet a) tavanneet minua, saati b) lukenut tekstejäni.
    Sen sijaan olen itse saanut kritiikin kritiikkiä toisesta hommastani, nimittäin kuvataidekriitikon ominaisuudessa, eli haukuttu on. No, en ole vastannut kritiikin kritiikkiinkään.
    Mites sen sanoisi… se, että tekee itse paljon kritiikkejä, asettaa toisten omista hommista tekemät kritiikit jotenkin vähän erilaiselle tasolle.
    Toisaalta, kiva että joku jaksaa. Olet muutenkin (ollut pitkään) aktiivinen blogimaailmassa, toisin kuin minä, joka kirjoittelen tänne muutamalle ihmiselle satunnaisesti salanimellä jotain suljettuja merkintöjä.

    • lokakuu 19, 2009 6:05 pm

      joo en minäkään niihin jaksaisi ja haluaisi hirveästi vastailla, mutta soikkelin juttu oli jo sen verran härskiä ja outoa matskua, että se piti tuoda jotenkin esille. sinänsä sitten tuo hesarin juttu, josta nyt koko runokenttä kiehuu, ei varsinaisesti mun viisareitani väräytä, se on niin selkeästi typerä ja huono kritiikki ja siihen kyllä reagoivat kaikki muutkin.
      olen toki itsekin myös kriitikko, mutta kulttuurilehtien kritiikkeihin harvemmin tulee vastauksia.

      • lokakuu 19, 2009 6:15 pm

        Pitääkin varmaan mennä oikein katsomaan mitä siellä kohistaan. Huolimatta proosateksteistäni tulen aina olemaan salaa (pöytälaatikko)runoilija.

      • lokakuu 19, 2009 6:15 pm

        Pitääkin varmaan mennä oikein katsomaan mitä siellä kohistaan. Huolimatta proosateksteistäni tulen aina olemaan salaa (pöytälaatikko)runoilija.

      • lokakuu 19, 2009 6:17 pm

        Heh, hauskinta oli joskus kritiikki, jossa joku ihminen meni niin pitkälle, että kelaili onko Beretta-ase tekstissäni mahdollisesti viittaus ruotsin verbiin berätta, kertoa :D. En ihan niin monimutkaista kamaa tee. Niin joo, ja perkele, en oo sun kirjaaskaan lukenut. Tarvii katsoa onko se meillä kirjastossa & jos ei oo, niin sit vaadin sen sinne :).

      • lokakuu 19, 2009 6:17 pm

        Heh, hauskinta oli joskus kritiikki, jossa joku ihminen meni niin pitkälle, että kelaili onko Beretta-ase tekstissäni mahdollisesti viittaus ruotsin verbiin berätta, kertoa :D. En ihan niin monimutkaista kamaa tee. Niin joo, ja perkele, en oo sun kirjaaskaan lukenut. Tarvii katsoa onko se meillä kirjastossa & jos ei oo, niin sit vaadin sen sinne :).

    • lokakuu 19, 2009 6:05 pm

      joo en minäkään niihin jaksaisi ja haluaisi hirveästi vastailla, mutta soikkelin juttu oli jo sen verran härskiä ja outoa matskua, että se piti tuoda jotenkin esille. sinänsä sitten tuo hesarin juttu, josta nyt koko runokenttä kiehuu, ei varsinaisesti mun viisareitani väräytä, se on niin selkeästi typerä ja huono kritiikki ja siihen kyllä reagoivat kaikki muutkin.
      olen toki itsekin myös kriitikko, mutta kulttuurilehtien kritiikkeihin harvemmin tulee vastauksia.

  8. lokakuu 19, 2009 6:00 pm

    Mä en ole koskaan lähtenyt vastailemaan kritiikkeihin. Oikeastaan ainoa tölväisyni, joka valitettavasti vieläkin on näkyvillä internetissä koskee esikoisteoksen (2005) jälkeen tulleita outoja kommentteja, joissa minusta bloggailtiin ylimielistä kusipäätä, henkilöiden toimesta, jotka eivät olleet a) tavanneet minua, saati b) lukenut tekstejäni.
    Sen sijaan olen itse saanut kritiikin kritiikkiä toisesta hommastani, nimittäin kuvataidekriitikon ominaisuudessa, eli haukuttu on. No, en ole vastannut kritiikin kritiikkiinkään.
    Mites sen sanoisi… se, että tekee itse paljon kritiikkejä, asettaa toisten omista hommista tekemät kritiikit jotenkin vähän erilaiselle tasolle.
    Toisaalta, kiva että joku jaksaa. Olet muutenkin (ollut pitkään) aktiivinen blogimaailmassa, toisin kuin minä, joka kirjoittelen tänne muutamalle ihmiselle satunnaisesti salanimellä jotain suljettuja merkintöjä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: