Skip to content

Kunnattomat paskaset

syyskuu 18, 2009

Quentin Tarantinoon pultattu "leffafriikkiys" on sinänsä huvittava lisämääre, kyseessä kun kuitenkin ON elokuvaohjaaja. Se kertoo kaiken tarvittavan jenkkien suhtautumisesta elokuvaan, jos oletuksena sitten on, että tavallisesti elokuvaohjaajat eivät ole leffafriikkejä. Tavallaan tämän valossa onkin aina perin omituista nähdä tai kuulla amerikkalaisen puhuvan esimerkiksi Rohmerista.

Joka tapauksessa tuo Tarantinon "friikkiys", tarkemmin uusimman Sight & Soundin haastattelu, tyhjentää kaiken, mitä minulla on sanottavana Inglourious Basterdsista, jos unohdetaan metatyylin ja pastissin estetiikan sameat ja tympeät vedet. Toisaalta niitä on hankala unohtaa, niin hirvittävän kotoisaksi ja popviisaaksi katsoja Tarantinon leffojen aikana olonsa tuntee. Tarantinon tuotanto tuntuu todellakin poptaiteelta, se puoliintuu ja vanheneekin samalla tavalla kymmenessä vuodessa. Mutta aina ilmestymishetkellä sen sormi tuntuisi olevan viihdemaailman pulssilla. 

Mutta kuten Tarantinokin haastattelussa kelaa, koko elokuvan pivotaalinen voima on Christoph Waltzin uskomattoman tujusti esittämä SS-eversti Hans Landa. Jokainen kohtaus, jossa Waltz on mukana, toimii todella hyvin. Tarantinon totutun pistämätön dialogisilmä yhdistyy selkeään roolipelaamiseen, sillä Landa kuulustelijana tietää ennakkoon onko vastapuoli syyllinen vai ei (ja aina on), kysymys onkin vain siitä, miten tyylikkäästi hän saa nalkitettua ja psyykattua kuulusteltaviaan. Kaikkitietävä sokraattinen metodi. Columbo ja Porfiri Petrovits.

Toinen kela on kieli: elokuva on periaatteessa nelikielinen, sillä näitä kaikkia kieliä Landa (ja Waltz) puhuu täysin sulavasti. Niinpä hän pystyy saksalaisena pahoittelemaan (täydellistä) ranskaansa ranskalaiselle natiiville ja pyytää saada lupaa vaihtaa englantiin, jota hän puhuu täydellisesti, mutta ranskalainen taas ei kovin hyvin. Jne.

Hieno on myös kohtaus (jossa ei muuten ole Landaa), jossa sulavasti saksaa puhuva brittivakooja paljastuu murteensa, tai pikemminkin murteettomuutensa, vuoksi. Muutenkin kielestä toiseen siirtyileminen luo ihanaa asentojen vaihtumista; rinnasteisina ne paljastavat ominaislaatujaan, kuin kollaasissa.

[edit:] Moralistiselta kantilta mainiosti summaava (ja antitarantinolainen) teksti tuntuisi olevan tämä. "Holokaustilla ratsastamisen" käsittely ei tullut itselläni edes mieleen, koska se ei mielestäni liity asiaan. Sen verran olen, edelleen, tyyliautistinen ja relativisti. Minun puolestani natsikuvastosta voidaan ottaa vain joitain kiteymiä ja ohittaa toiset, käyttää meemejä kuin värejä. Natsien käyttäminen materiaalina ja pop-topoksena ei oleta mitään välienselvittelyä holokaustin kanssa, vaikka Abigail israelilaisena sellaisen, "luonnollisesti", vaatiikin. Ei kysymys ole siinä mielessä moraalista tai mistään historiallisesta vastuusta. Tai on, mutta ei siinä mielessä, että luoti päähän elokuvassa olisi jotenkin selkeästi moraalinen ja yhdenmukainen teko kuin ampuminen päähän tosielämässä. Se on moraalinen teko vain siinä mielessä, että se on tyyliä ja tyyli on väistämättä moraalista ja poliittista pelatessaan katsojan arvo-oletuksilla. Ilmeisesti tässä nyt oletan, että jossain määrin tyyli on sattumanvaraista ja intuitiivista suhteessa "todelliseen" moraaliin, mikä taasen haiskahtaa postmodernilta deferaatiolta, mutta minkäs teet.

Osoittaako Tarantino hyvää makua leikkimällä aroilla asioilla? Tuskinpa. Mutta Inglourious Basterds ei nähdäkseni poikkea moraaliltaan muista elokuvista. Lisäksi voidaan sanoa, että paskiaiset tappavat natseja tappamisen vuoksi, koska me selkeästi haluamme katsoa elokuvissa ihmisiä tapettavan tappamisen vuoksi. Natsimytologia on ainoastaan mauste. Tämä taas ei oleta sitä, että haluaisimme tosielämässä tappaa ihmisiä. Tai kenties se olettaa, minä ainakin haluaisin tappaa, sillä ihmiset ovat perseestä. Mutta puran kaiken tuon fantasiaulottuvuuteen ja tapan ja raiskaan kuvitelmissani, taiteessa, viihteessä. Synnyttääkö turhauma pimeän puolen / egon / libidon / darwinismin blaa blaa vai ne turhauman, yhdentekevää. Länsimaisen ihmisen tie on zen-peilin pimeä puoli, tuhoavan ja pimeää puoltaan kunnioittavan ja sillä tasapainottelevan narrin tie. Minkään muun vaatiminen ei olisi sopivaa ja ansaittua.

Advertisements
13 kommenttia leave one →
  1. Nimetön permalink
    syyskuu 18, 2009 9:43 am

    Itse asiassa sulta meni vähän ohi tuo Abigailin keskeinen argumentti. Tässä se on:
    the use of a Holocaust setting to tell an adventure story. To hear him tell it, the ’Holocaust film’ is a genre, and he’s simply taken its tropes and transplanted them to another genre. Even ignoring the fact that this genre does not suit the history it’s appropriating (Tarantino is, after all, hardly the first filmmaker to twist history to fit a story it doesn’t support) I find this notion, of the Holocaust as fodder, not a story in its own right but the raw material from which other stories can be constructed, utterly risible.
    Kyse ei siis ole siitä, että leikitään vakavilla asioilla, moinen argumentti olisi Nussbaumin älyn alapuolella, vaan siitä, että Holokaustia käytetään aineksena, jonka avulla kerrotaan joitain aivan toisenlaisia tarinoita. Että meneekö Holokaust-eksploitaatio tosiaan liian pitkälle genrenä – ei minkään abstraktin moraalin puitteissa, vaan Holokaustin uhrien varsin konkreettisesta näkökulmasta (Abigailin isoisä kuoli keskitysleirillä)?
    Eri kysymys on tietysti, onko Tarantinon elokuva sellainen, kuin Abigail olettaa, ei välttämättä. Mutta sanoisin, että tämmöinen argumentti on silti aika painava nykyään kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten Holokaustia koitetaan eri puolilla maailmaa kirjoittaa pois historiasta; tai kun puhutaan esimerkiksi muista värillisten, eriseksuaalisten tms. identiteettiä loukkaavista meemeistä, troopeista ja kuvastoista; siis asioista, jotka saattaa kuulostaa meistä etuoikeutetuista siltä, että valitetaan tyhjästä, mutta joiden taustalla on elämänkokemus, jota emme voi jakaa, mutta jota meidän tulisi kunnioittaa.
    Tulin vaan itse ajatelleeksi näitä tuon Abigailin jutun luettuani – että kyllä kai niistä hemmotellun kakaran ylellisyysleluistaan vois joskus päästää irti eikä lähteä niitä puolustelemaan millään ”postmodernismilla” (itse asiassa toi postmodernismi johon sä viittaat on liberalismiksi naamioituvaa uuskonservatiivísuutta) – sanon minä, jolla on tietenkin oma lehmä ojassa tässä kanssa. 🙂 🙂
    Näiden ajatusten taustalla on tietty myös tää RaceFail09-keskustelu, joka on jotenkin vaan hämmentänyt, sekoittanut ja mullistanut mun ajattelua ja arvoja viime aikoina.
    http://wiki.feministsf.net/index.php?title=RaceFail_09
    http://seeking-avalon.blogspot.com/2009/01/timeline.html
    http://mystickeeper.livejournal.com/303397.html?style=mine

    • syyskuu 18, 2009 1:58 pm

      no en tiedä, lähinnähän abi tosiaan tuossa väittää tarantinon tekevän elokuvaa, jota historia ei jotenkin oikeuta tai siirtävän vain trooppeja genrestä toiseen vailla jotain kokoavaa kunnioitusta historiallista tapahtumaa kohtaan. mitä tarantino tietysti tekeekin, mutta onko se sitten eksploitaatiota, no onhan se, mutta niin on kaikki muukin elokuva noilla kustannustasoilla. tai siis tämä on helppo ja ala-arvoinen yleistysargumentti, mutta.
      tai siis minun vinkkelistäni se on sentimentaalisuutta ja takertumista yksityiskohtiin…tiedän kyllä, että abin todellisuudessa holokausti on olemassa aivan eri tavalla kuin minun todellisuudessa; minä pystyn yrittämään vain jonkinlaista eläytymisesitystä tai opeteltua empatiaa suhteessa asiaa, eikä se silti erityisesti kosketa. jne. en oikein osta tuota historian poiskirjoittamistakaan, tai siis että holokaustia pitäisi pitää jotenkin pyhänä tabuna jota ei saa mitenkään väännellä; tarantino uudelleenkirjoittaa leffassa aika härskillä tavalla, siinähän ammutaan hitler hengiltä, ihan reikäleiväksi, kyllä sen huomaa omituisena iskuna sielussaan, että ei se kyllä näin mennyt ja miksi tämä tuntuu väärältä ja jotenkin pyhäinhäväistykseltä tappaa hitler, ei se ollut näin helppoa.
      mut joo, tietenkään minulla ei ole samaa elämänkokemusta eikä vaadittua toiseutta ja holokaustikin on minulle länsimaisena kakarana lähinnä kaiken käsittelyn myötä jo fiktiiviseksi muuttunut juttu ja tää mun positiokin on taas tällainen puoliperformatiivinen rooli, tai siis että miksi munkin aina pitää ottaa harteilleni jokin viitta ihan vain sen vuoksi, että saa väittelyä aikaan? koska en määkään pohjimmiltani sitä mieltä ole, että holokaustilla tulisi tehdä rahaa, mutta ”selkeästi” jokin osa minussa on (jos nyt oletetaan, että ironiakin pohjaa johonkin peitettyyn vakaumukseen).
      noi racefail-jutut aion kyllä lukea, jotain tuollaista olen etsinytkin, tattis.
      mihin postmodernismiin mää muuten viittaan? tai siis miten se on uuskonservatiivisuutta (esimerkiksi sen enemmän kuin mikään muukaan)? tiedän kyllä, että uuskonservatismi joutuu turvautumaan postmoderneihin temppuihin saadakseen uskottavuutta (esim. hännikäinen & nylén), mutta avaahan nyt vähän.

    • syyskuu 18, 2009 1:58 pm

      no en tiedä, lähinnähän abi tosiaan tuossa väittää tarantinon tekevän elokuvaa, jota historia ei jotenkin oikeuta tai siirtävän vain trooppeja genrestä toiseen vailla jotain kokoavaa kunnioitusta historiallista tapahtumaa kohtaan. mitä tarantino tietysti tekeekin, mutta onko se sitten eksploitaatiota, no onhan se, mutta niin on kaikki muukin elokuva noilla kustannustasoilla. tai siis tämä on helppo ja ala-arvoinen yleistysargumentti, mutta.
      tai siis minun vinkkelistäni se on sentimentaalisuutta ja takertumista yksityiskohtiin…tiedän kyllä, että abin todellisuudessa holokausti on olemassa aivan eri tavalla kuin minun todellisuudessa; minä pystyn yrittämään vain jonkinlaista eläytymisesitystä tai opeteltua empatiaa suhteessa asiaa, eikä se silti erityisesti kosketa. jne. en oikein osta tuota historian poiskirjoittamistakaan, tai siis että holokaustia pitäisi pitää jotenkin pyhänä tabuna jota ei saa mitenkään väännellä; tarantino uudelleenkirjoittaa leffassa aika härskillä tavalla, siinähän ammutaan hitler hengiltä, ihan reikäleiväksi, kyllä sen huomaa omituisena iskuna sielussaan, että ei se kyllä näin mennyt ja miksi tämä tuntuu väärältä ja jotenkin pyhäinhäväistykseltä tappaa hitler, ei se ollut näin helppoa.
      mut joo, tietenkään minulla ei ole samaa elämänkokemusta eikä vaadittua toiseutta ja holokaustikin on minulle länsimaisena kakarana lähinnä kaiken käsittelyn myötä jo fiktiiviseksi muuttunut juttu ja tää mun positiokin on taas tällainen puoliperformatiivinen rooli, tai siis että miksi munkin aina pitää ottaa harteilleni jokin viitta ihan vain sen vuoksi, että saa väittelyä aikaan? koska en määkään pohjimmiltani sitä mieltä ole, että holokaustilla tulisi tehdä rahaa, mutta ”selkeästi” jokin osa minussa on (jos nyt oletetaan, että ironiakin pohjaa johonkin peitettyyn vakaumukseen).
      noi racefail-jutut aion kyllä lukea, jotain tuollaista olen etsinytkin, tattis.
      mihin postmodernismiin mää muuten viittaan? tai siis miten se on uuskonservatiivisuutta (esimerkiksi sen enemmän kuin mikään muukaan)? tiedän kyllä, että uuskonservatismi joutuu turvautumaan postmoderneihin temppuihin saadakseen uskottavuutta (esim. hännikäinen & nylén), mutta avaahan nyt vähän.

  2. Nimetön permalink
    syyskuu 18, 2009 9:43 am

    Itse asiassa sulta meni vähän ohi tuo Abigailin keskeinen argumentti. Tässä se on:
    the use of a Holocaust setting to tell an adventure story. To hear him tell it, the ’Holocaust film’ is a genre, and he’s simply taken its tropes and transplanted them to another genre. Even ignoring the fact that this genre does not suit the history it’s appropriating (Tarantino is, after all, hardly the first filmmaker to twist history to fit a story it doesn’t support) I find this notion, of the Holocaust as fodder, not a story in its own right but the raw material from which other stories can be constructed, utterly risible.
    Kyse ei siis ole siitä, että leikitään vakavilla asioilla, moinen argumentti olisi Nussbaumin älyn alapuolella, vaan siitä, että Holokaustia käytetään aineksena, jonka avulla kerrotaan joitain aivan toisenlaisia tarinoita. Että meneekö Holokaust-eksploitaatio tosiaan liian pitkälle genrenä – ei minkään abstraktin moraalin puitteissa, vaan Holokaustin uhrien varsin konkreettisesta näkökulmasta (Abigailin isoisä kuoli keskitysleirillä)?
    Eri kysymys on tietysti, onko Tarantinon elokuva sellainen, kuin Abigail olettaa, ei välttämättä. Mutta sanoisin, että tämmöinen argumentti on silti aika painava nykyään kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten Holokaustia koitetaan eri puolilla maailmaa kirjoittaa pois historiasta; tai kun puhutaan esimerkiksi muista värillisten, eriseksuaalisten tms. identiteettiä loukkaavista meemeistä, troopeista ja kuvastoista; siis asioista, jotka saattaa kuulostaa meistä etuoikeutetuista siltä, että valitetaan tyhjästä, mutta joiden taustalla on elämänkokemus, jota emme voi jakaa, mutta jota meidän tulisi kunnioittaa.
    Tulin vaan itse ajatelleeksi näitä tuon Abigailin jutun luettuani – että kyllä kai niistä hemmotellun kakaran ylellisyysleluistaan vois joskus päästää irti eikä lähteä niitä puolustelemaan millään ”postmodernismilla” (itse asiassa toi postmodernismi johon sä viittaat on liberalismiksi naamioituvaa uuskonservatiivísuutta) – sanon minä, jolla on tietenkin oma lehmä ojassa tässä kanssa. 🙂 🙂
    Näiden ajatusten taustalla on tietty myös tää RaceFail09-keskustelu, joka on jotenkin vaan hämmentänyt, sekoittanut ja mullistanut mun ajattelua ja arvoja viime aikoina.
    http://wiki.feministsf.net/index.php?title=RaceFail_09
    http://seeking-avalon.blogspot.com/2009/01/timeline.html
    http://mystickeeper.livejournal.com/303397.html?style=mine

  3. Nimetön permalink
    syyskuu 19, 2009 12:33 pm

    Niin nää muut jututhan puhuttiin ircissä, mutta toi pomokonservatismi. Ehkä sun pitäis ensin selittää mitä tarkotat ”postmodernilla deferaatiolla” (näemmä jossain aikaisemman postissa viittaat siihen Zizekin yhteydessä ”lykkäämisenä”, mutta et varmaan tarkoita derridalaista merkityksen lykkäämistä? vaan jotain psykoanalyyttistä halun lykkäämistä? mutta mitä tekemistä sillä on postmodernismin kanssa, sitä en ymmärrä…tai voin ehkä yrittää ymmärtää sen jonkin sun itse konstruoimasi postmodernismin näkökulmasta, mut joo, en tiedä onko tää keskustelu näistä käsitteistä minkään arvoinen, ainakin sun käsitetaiteellisuutesi tuntien! 😀 ).
    Mut jos haluat tietää tuosta uuskonservatiivisuuden ja postmodernismin yhteydestä, täähän on vanha väittely, Habermasin aloittama.
    http://tr.im/z82b
    http://endsofthought.blogspot.com/2007/08/philosophical-conservatism-of-post.html
    http://eu.wiley.com/WileyCDA/WileyTitle/productCd-0745614116.html
    En tiedä tosin miten Hännikäinen & Nylen ajatuksellisesti menis tohon. Toisaalta kai hyvinkin, siinä mielessä että Hännikäinen on Houllebecqin jäljittelijä, ja Houllebecq on tietyssä mielessä just tuon pomokonservatismin looginen tulos. Mut tää nyt on vaan mutua, enkä mä itekään muista kunnolla tuota Habermasin argumenttia.

    • syyskuu 19, 2009 1:39 pm

      joo se on sekoitus sekä zizekiä että derridaa, koska mun mielessäni ne toimii yhteen, olivat herrat itse asiasta mitä mieltä hyvänsä. käytän noita termejä kiel(e)en hullaantumisen pohjalta, en niinkään tarkasti määritellysti, tiedät sen kyllä. deferaatio terminä sinänsä on derridalta omaksuttua, pidän siitä, se kuulostaa defekaatiota ja federaatiolta jne.
      nylén & hännikäinen -juttuun: tietysti myös tuo houellebecq, mutta mun mielestäni molemmat joutuvat pelailemaan erilaisia metakortteja saadakseen huomiota (ja niitä vastaan voi edelleen pelata metakortteja aina oranssille tasolle saakka) ja kaikki tuollainen on mun päässäni postmodernia ajattelua, vaikka onhan sitä ollut aina ja blaa, mutta tuo on ominaista. muotisapluunan päälle toisenlaisen muotisapluunan asettelu. vaikka toisaalta kysymys on ihan klassisesta retoriikasta. no joo, nää mun postmodernimututuntumat on aika sellaisia selittämättömiä viboja. ja mitä muuta kuin postmodernia on katolilainen kasvissyöjäfeministi? jne.
      tuo habermas-juttu on mulle vieras (ja yleensä habermasin yhteydessä ihmiset alkaa aina hihittää, niin en ole hirveästi niitä juttuja tsekannut), pitää tutustua.

      • syyskuu 19, 2009 1:42 pm

        ..vaikka kyllä siinä deferaatiossa on tietysti se derrida & zizek -pohja myös ajatuksellisesti, tuosta tuli ehkä sellainen vaikutelma, että se olisi mulle vain konkreettinen sanaobjekti 😀

      • syyskuu 19, 2009 1:42 pm

        ..vaikka kyllä siinä deferaatiossa on tietysti se derrida & zizek -pohja myös ajatuksellisesti, tuosta tuli ehkä sellainen vaikutelma, että se olisi mulle vain konkreettinen sanaobjekti 😀

    • syyskuu 19, 2009 1:39 pm

      joo se on sekoitus sekä zizekiä että derridaa, koska mun mielessäni ne toimii yhteen, olivat herrat itse asiasta mitä mieltä hyvänsä. käytän noita termejä kiel(e)en hullaantumisen pohjalta, en niinkään tarkasti määritellysti, tiedät sen kyllä. deferaatio terminä sinänsä on derridalta omaksuttua, pidän siitä, se kuulostaa defekaatiota ja federaatiolta jne.
      nylén & hännikäinen -juttuun: tietysti myös tuo houellebecq, mutta mun mielestäni molemmat joutuvat pelailemaan erilaisia metakortteja saadakseen huomiota (ja niitä vastaan voi edelleen pelata metakortteja aina oranssille tasolle saakka) ja kaikki tuollainen on mun päässäni postmodernia ajattelua, vaikka onhan sitä ollut aina ja blaa, mutta tuo on ominaista. muotisapluunan päälle toisenlaisen muotisapluunan asettelu. vaikka toisaalta kysymys on ihan klassisesta retoriikasta. no joo, nää mun postmodernimututuntumat on aika sellaisia selittämättömiä viboja. ja mitä muuta kuin postmodernia on katolilainen kasvissyöjäfeministi? jne.
      tuo habermas-juttu on mulle vieras (ja yleensä habermasin yhteydessä ihmiset alkaa aina hihittää, niin en ole hirveästi niitä juttuja tsekannut), pitää tutustua.

  4. Nimetön permalink
    syyskuu 19, 2009 12:33 pm

    Niin nää muut jututhan puhuttiin ircissä, mutta toi pomokonservatismi. Ehkä sun pitäis ensin selittää mitä tarkotat ”postmodernilla deferaatiolla” (näemmä jossain aikaisemman postissa viittaat siihen Zizekin yhteydessä ”lykkäämisenä”, mutta et varmaan tarkoita derridalaista merkityksen lykkäämistä? vaan jotain psykoanalyyttistä halun lykkäämistä? mutta mitä tekemistä sillä on postmodernismin kanssa, sitä en ymmärrä…tai voin ehkä yrittää ymmärtää sen jonkin sun itse konstruoimasi postmodernismin näkökulmasta, mut joo, en tiedä onko tää keskustelu näistä käsitteistä minkään arvoinen, ainakin sun käsitetaiteellisuutesi tuntien! 😀 ).
    Mut jos haluat tietää tuosta uuskonservatiivisuuden ja postmodernismin yhteydestä, täähän on vanha väittely, Habermasin aloittama.
    http://tr.im/z82b
    http://endsofthought.blogspot.com/2007/08/philosophical-conservatism-of-post.html
    http://eu.wiley.com/WileyCDA/WileyTitle/productCd-0745614116.html
    En tiedä tosin miten Hännikäinen & Nylen ajatuksellisesti menis tohon. Toisaalta kai hyvinkin, siinä mielessä että Hännikäinen on Houllebecqin jäljittelijä, ja Houllebecq on tietyssä mielessä just tuon pomokonservatismin looginen tulos. Mut tää nyt on vaan mutua, enkä mä itekään muista kunnolla tuota Habermasin argumenttia.

  5. Nimetön permalink
    syyskuu 19, 2009 8:12 pm

    Juu, Habermas-hihittely: nykyään on jo mahdollista nähdä sen dekonstruktiohölönpölön läpi kuinka oikeassa Jurgen oli, ja se jälkistrukturalistifandomin hihittelyn sävy on alkanut muistuttaa enemmän pelonsekaista hysteriaa kuin fratboy-ylimielisyyttä. Frankfurter all the way, says I – siis jos on ihan pakko jotain väriä alkaa tunnustaa…siis *jos*.

  6. Nimetön permalink
    syyskuu 19, 2009 8:12 pm

    Juu, Habermas-hihittely: nykyään on jo mahdollista nähdä sen dekonstruktiohölönpölön läpi kuinka oikeassa Jurgen oli, ja se jälkistrukturalistifandomin hihittelyn sävy on alkanut muistuttaa enemmän pelonsekaista hysteriaa kuin fratboy-ylimielisyyttä. Frankfurter all the way, says I – siis jos on ihan pakko jotain väriä alkaa tunnustaa…siis *jos*.

Trackbacks

  1. Tammikuun elokuvat osa 2 & miniessee Tarantinosta « Alussa oli sana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: