Skip to content

kesäkuu 23, 2009
tags:

Maaria kirjoittaa tarkkanäköisesti uusimmasta suomalaisen kirjallisuuden identiteetinrakennushankkeesta, eli taannoisesta Runot 2009 -antologiasta. Oma nopea ja kursorinen arvioni antologiasta oli tämä.

Viime vuosina avantgardea on juhlittu, on innostuttu kielirunoudesta, digirunoudesta, kaikenlaisesta kuhinasta ja energisestä kokeilunhalusta. Pelkkä vilkaisu antologiaan paljastaa, että merkkiäkään tästä innosta ei näy. Eikö lähes yhdeksänsadan kilpailuun osallistuneen teksteistä todellakaan löytynyt yhtään  “erilaista” runosarjaa? Varmasti niitä oli, vaan ne eivät sopineet Runot 2009 -antologian linjaan. Sanomalehtiarvosteluissa moititaan nykyrunoutta usein vaikeudesta. Nyt ei tarvitse valittaa, luistin luistaa ja suksi suhkii: Runot 2009 ei ole antanut sivun vertaa myöten “vaikeammalle” runoudelle.

[edit: Maaria jatkaa]

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: