Skip to content

Unettomuudessa ylöskirjattu uni

kesäkuu 12, 2009
tags: ,

Meitä oli kolme ja meillä oli konetuliaseita, mutta en tiedä tai muista kuinka monta muukalaisia oli. Tarkoitan muukalaisella avaruusolentoja. Ne naamioituivat amerikkalaistyylisiksi junteiksi; farkkuhaalarit ja Charlie Manson -kuontalot (alitajuntani luultavasti Redneck Rampagesta nussima motiivi, vaikka toisaalta varmasti myös The Devil’s Rejects). Yhdelläkään ei ollut kenkiä & jalat olivat tuhruiset & ne näyttivät kaikki enemmän tai vähemmän samalta, tummanruskeat parrat ja pitkät hiukset.

Se oli jonkinlainen lavastettu pieni kaupunki, hieman sokkeloinen. Kenties se oli vanhempieni talon olohuone. Muukalaiset olivat äänettömiä, ainoastaan silpoutuessaan sarjatulessa ne päästivät uupuneita murahduksia. Joukkuetyömme oli kuin suoraan Starhship Troopersista (en voi uskoa että kirjoitin juuri tuon lauseen). Yhtäkkiä aseeni olikin retrofuturistinen sädepistooli joka tarvitsi lataamista. Löysin kumisella letkulla varustetun tonkallisen kalanmaksaöljyn sävyistä nestettä (tässä vaiheessa olimme jo epäilemättä vanhempieni olohuoneessa). Survoin letkun pistoolin kahvassa olevaan aukkoon, mutta läikytin myös lattialle ja päälleni.

Toverini tulivat varoituksia huutaen paikalle, ilmeisesti neste oli varsin syövyttävää. Lattiaan osuessaan läikät muuttuivat pieniksi keltaisiksi palleroiksi, itse asiassa täysin Findusin couscousia muistuttavaksi pöperöksi. Pallerot pomppivat lattialla kuin paistinpannulla ja alkoivat painua lattian sisään kuin se olisi sulaa muovia. Tunsin yhden nielussani ja aloin kakoa, se koetti kovertaa tiensä kitalaen lävitse aivoihini. Seuraavan tunnin ajan vietin poimien yksittäisiä jyväsiä lattialta kuin aivokalvontulehdusta levittäviä punkkeja. Tällaisissa asioissa olen hyvin neuroottinen. Eräs tovereistani tuli ja tönäisi astian (johon olin jyväsiä kerännyt) kumoon. Aloin saatanallisen raivoamisen ja haukkumisen (Christian Bale -tyyliin), ei tehnyt mieli aloittaa pienten paskiaisten noukkimista alusta. Keittiö oli tässä vaiheessa täynnä uskovaisia ja kilttejä serkkujani, he kuulivat raivoamiseni ja kiroiluni. Isäni peitti kasvonsa käsiinsä.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: