Skip to content

Touko 22, 2009
tags:

”Kaspar Hauser ei osannut suhtautua peilikuvaansa”, sanon puhdistaessani lasejani. Olen pilannut silmäni. Ne ovat meri-ilman kuluttamat, sen höyrystämät. ”Samalla tavalla kaikki valehtelevat minulle. Olen ollut täällä liian kauan.” Suututin jälleen vatsani ajattelemalla näitä. Kuin kuvitelma tytöstä joka pian onkin todellinen ja saapuu rekalla kuin planeetan painovoima. ”Suomalaisten miesten penis”, hän mittailee minua, ”on kuin lepakolla, kuin jokin putkilomainen kukinto. Sokean eläimen tunnusteleva ja hapuileva elin.” Minulla on kaksoisolento, jonka pistän pettämään itseäni ja naisiani naisteni ja joskus itseni kanssa. Siten voin iloita meistä molemmista kun nukumme, teeskennellä että olemme vieraita ja katsoa hellästi. Vaateet tällaisesta vaikeustason kasvamisesta loppua kohden ovat typeriä. Avaan hänen reitensä kuin keskiaukeaman; kuoro hiljenee; ”Et voi saada sekä nautintoa että merkitystä”. Jokin selkä rusahtaa.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: