Skip to content

And it’s a fine day, stitches removal day

Touko 17, 2009

Ehkä puhuin haavojen elokuvaamisesta etiäisenä, sillä minulta poistettiin joitain päiviä sitten kolme luomea ja nyt selässäni on kolmetoista tikkiä. Paikallispuudutus on ihmeellinen tunne, ihonkaistale on hyperturta siinä määrin, että puutunutta ihoaluetta ympäröivän ihon alkaa tuntea (de saussurelainen tulkinta ihosta: iho on olemassa vain suhteessa muuhun ihoon). Melkein toivoo, että tuntisi jotain; skalpellin rapsuttava ääni ja tieto siitä, että viilto tehdään/tehtiin näiden muutaman sekunnin sisällä (sillä puudutuksen vuoksi ei voi olla täysin varma, kenties kirurgin keskittyneestä olemuksesta voi päätellä jotain, jos kohta selkäoperaation ollessa kyseessä häntä ei näe kunnolla, pikemminkin aistii) eikä silti tunne mitään tuntuvat jotenkin väärältä. Silti tunsin yhtäkkiä viileyttä, kuin puronraikkaita vesipisaroita ihollani. Kysyin asiasta, ilmeisesti joko syvemmät hermokerrokset tunsivat instrumenttien viileyden tai vastaavasti hermot olivat sekaisin puudutusaineesta.

Puudutuksen lakatessa illalla tuntui siltä, kuin joku hyvin iso mies olisi seissyt selkäni päällä.

Oma lukunsa on se, että tikit ovat nimenomaan selässä, niitä pystyy tarkkailemaan vain peilin kautta. Se hieman vaikeuttaa hoivaamisviettiä (sillä nehän ovat kuin lapsia), mutta toisaalta tekee olemuksen entistä varovaisemmaksi. Voi vain luottaa siihen, että ne ovat siellä vielä ja niillä on kaikki hyvin. 

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: