Skip to content

tammikuu 30, 2009
tags:

on tuolloin epäilemättä ateria kesken, ennen lähtöä kesken aterian,
käännän tottuneesti pääni vaikeaan kulmaan; silmästä kuvainnolliseen
silmään ja eivätkö he olekin kuin muurahaisia, vieraita hiljaisia ja asiat
hoituvat, mieleeni tuli että yksittäinen sormissa tupruava savuke ei todella
riitä kuvastamaan kumimaisen venymän hahmoa kun viiltäisi kurkkunsa auki
raskasluomisesti, nimeäisi aseitansa/lentokoneitansa naistensa mukaan,
poikittaisen viillon työkalut, haaveileva mies, todella vaarallinen puhumattakaan
isovanhemmistani; muinaisista ihmisistä; perunakellari, sokerikahvin hörppäys
lautaselta narisevan tuvan lattian muisto;
kettukarkkeja, yöastia sekä vintillä aikakauslehtien vuosikerrat seinän takana
koko päädyn peittävä lintujen asuma villiintyneen itsenäinen kranssi;
heittämällä kiviä kasviin ne saa lentoon mutta
usein kaikki linnut pakenevat jo ensimmäisellä heitolla

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: