Skip to content

tammikuu 9, 2009


Rakennustelineiltä on todellakin, tietyn pisteen jälkeen, hyvin vaikeaa, luultavasti mahdotonta, livahtaa pois, jos laskuista jätetään putoaminen tai pikemminkin: heittäytyminen (naurua). Jatkan siis V:n henkilöhahmoepätoivosta (johon todella samastun, erityisesti tietynlaisissa elokuvissa) siinä mielessä, että kun sitten lopulta, jonkinlaisen eristäytymisen ja autistisen tutkimisen jälkeen olen tarpeeksi kauan heilutellut limaisia tuntosarviani met…ähm (liikehdintää yleisön joukossa), tarkoitan: kuulostellut taiteen tuulia, kun sitten lopulta otan kynän käteeni ja koetan kirjoittaa jotain (asettumista, käsien siirtämistä takaisin poskinojaus/puuska-asentoihin), mikä ei ole itsetietoista, ansoja virittelevää, julkeudessaan ylivarovaista ja ylipäänsä lähinnä oireita listaavaa (jos sallitte), olen kuitenkin, taas, täysin jumissa. Sillä mitään ei tunnu olevan mahdollista kirjoittaa. ”Hei. Minä olen V ja minä olen **********”. Tämä on minulle askel. Näette puristuksen hikihelmet otsallani. Näette kärsäksi rutistuneen paitani etumuksen.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: