Skip to content

joulukuu 21, 2008

-Olen ollut viikon verran räkätaudissa ja katsonut voipuneena raatona televisiota tolkuttoman paljon, luultavasti enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Tylsänä ihmisenä on pakko todeta, että dokumentit, jopa heikot sellaiset, ovat ainoaa televisiota, joka ei jätä tyhjää ja jokseenkin pakoputkea imenyttä oloa. Huvittuneena panin myös merkille scifi/paranormaalien jenkkisarjojen määrän. On Lost Roomia, Supernaturalia, Bionic Womania, Sarah Connorin aikakirjoja, Eurekaa…Siis Lostin ja Heroesin lisäksi. Samaa rataa tuntuu raksuttavan myös leffateollisuus, joskin enemmän supersankareihin keskittyen. Turtumuksella odotan minkä asteiseksi kalkkunaksi alkuvuodesta julkaistava Watchmen-filmatisointi osoittautuu. Ainakin Znyder tuntuu, tälläkin kertaa, värimääritelleen ja kuvapinnoitelleen elokuvansa jonnekin toiselle kiertoradalle. Luultavasti se sarjiksen perusasia, eli kaljamahaiset ja takkinsa kääntäneet entiset supersankarit (vrt. -68 Vanhan valtauksessa mukana olleet nuoret ja se, mitä he ovat nykyään), on unohdettu ja tilalla on Tyylittelyä alusta loppuun. No, nykyiset elokuvateatterit on muutenkin tarkoitettu trailerien katsomiseen.

-Sofi Oksasen palkintokirja tuntuu olevan täynnä a) henkilöhahmoja, jotka ovat manipuloivia kusipäitä, sekä b) toivottomuutta. Tämä tietenkin "kuuluu aiheeseen". Suomessa kun on vahvasti vallalla sellainen käsitys, että vavahduttavaksi taiteeksi riittää jonkin ikävän "tosiasian" toteaminen kirjassa. Ei sillä, olen varma siitä että Oksasen kirja on aivan yhtä hyvin tai tasapaksusti kirjoitettu ja aivan yhtä pinnallinen tai syvällinen kuin muutkin ehdokkaat. Tämän ostaa nyt sitten satatuhatta suomalaista. Satatuhatta suomalaista, jotka saisivat minun puolestani lukea mieluummin Buddhan elämäkerran. Tietenkin nuo satatuhatta suomalaista tiesivät jo entuudestaan että Viron ja Neuvosto-Venäjän suhde on ollut vähän ongelmallinen ja että seksiteollisuuskaan tuskin on kovin terveellistä tai ihmisarvojen mukaista "työntekijöiden" kannalta. Siihen päälle koskettavan tarinan viritteleminen on yhtä haastavaa kuin näytellä vammaista Hollywood-tuotannossa, mutta hei, ehkä minä olen vain tympeä jätkis ja syvällä kuopassaan onanoiva esteetti ja vaadin taiteeltani jotain aivan muuta kuin pikkunätisti kuvitetun huonetragedian. En minä tiedä onko jonkun David Foster Wallacenkaan tuotanto loppujen lopuksi sen enempää kuin maailman piirteiden yhteistä tunnistamista, mutta ainakin DFW:n tekstuaalinen maailma on sellainen, jonka myönnän omakseni ja joka saa minut tuntemaan jotain. Toisaalta Puhdistus on ihan taidokas.

-Sitä paitsi kuka tarvitsee yhteiskunnallista fiktiota? Kamoon, oikeasti. Älkää nyt viitsikö. Tarkotain eksplisiittisesti ja ensisijaisesti yhteiskunnallista: tietenkin kaikki teksti on yhteiskunnallista vaikka yrittäisi mitä, mutta kysymys onkin, tai sen tulisi olla, suurten massojen orkestraatiosta. Pitää luoda koko ekosysteemi, ei mitään yksittäistä nysää, joka alistaa vähäosaisia toiminnolla B. Yhteiskunnallisuus on vähän sama asia kuin kokeellisuus: se lakkaa olemasta sitä sillä hetkellä kun se tiedostaa itsensä. No hyvä, tuon sanoi varmaan joku Bernstein jo vuosikymmeniä sitten.

-Okei joo, joku Houellebecq on ihan hyvä ja virkistävä ilmiö, mutta hänkin on hyvä siksi, koska on periaatteessa esseisti ja kovan luokan moralisti. Tai siis siitä huolimatta. Hänen proosansa on täysin alisteista agendalle. Joku voi tulla väittämään että önkködöö, onhan siellä postmodernistisen romaanin keinoja käytetty mutta pah, ei ainakaan sillä tasolla, että se tarkoittaisi esteettisesti yhtään mitään. Ei sen jälkeen, kun on lukenut vaikka Barthelmea tai jotain toista alusta loppuun punottua, äärettömän tarkan ja nyanssitajuisen silmän luomaa verkkoa. Metasilmän. Hyvä nykykirjoittaja on sellainen, joka ei pysty kirjoittamaan mitään, koska tietää sen heti vanhenneen ja olevan naurettavan tyylitajutonta. Sitten on niitä, jotka sanovat, että eipäs kun rakkaudella ja sydämellä mennään ja sitten lopputulos onkin kaameaa paskaa, josta pitävät kyllä palkintolautakunnat. Tai vielä yleisemmin: Pilot Kustannus. Kunnon tekstissä jokainen sana on estetiikkaa ja essentiaa, jumalauta, oli kysymys proosasta tai runosta. Ei niillä sanoilla mitään asiaa tai tarinaa tai elämäntuskaa kuljeteta. Tai kuljetetaan, mutta ei sillä tavalla. Lähempänä olisi ehkä jokin käsitys, että sanat ovat kuin sonaarinen pulssi tai jokin seitti, joka jää puihin roikkumaan kun ensin tarpeeksi kauan ruiskitaan ja sitten katsotaan siitä eteenpäin että millainen huone meillä täällä nyt on ja onko se yhteneväinen elämäni muiden, vitun ahdistavien huoneiden kanssa.

-Toisin kuin jollain kirjoittakurssilla, jossa rukataan punakynän kanssa tosilauseita ja koetetaan tiivistää, että onko tämä sana nyt palveleva?

-Silti tai juuri siksi hyvää kokeellista kirjallisuutta onkin lähinnä sellainen kirjallisuus, joka kieltää olevansa kokeellista tai postmodernia ja varmasti sekä Barthelme että DFW kieltäisivät olevansa kuvaamani kaltaisia äärimmäisen tietoisia kirjoittajia. Ainakin siinä määrin, että he väittäisivät kirjoittavansa lukijalle ja tyylin olevan vain välttämätön pakko. Mutta niinhän me kaikki, niinhän me kaikki.

-Taisin vähän innostua. Naminami. Toivottavasti kukaan ei ottanut itseensä. Pitää vaan hyväksyä se, että ihmiset eivät osaa kirjoittaa ja että täällä julkaistaan lähinnä soopaa, joka ei jalosta ketään. Se koskee minua ja sinua.

-Suomalaisen proosan ehkä suurin ongelma (ainakin minun kannaltani) onkin se, että meillä ei oikein ole minkäänlaista kieltä, jota sietäisin lukea. Olen pilannut aivoni englannilla! Se tuntuisi olevan suvereenimpi kieli keskimäärin kaikessa. Paitsi ehkä shamaaniloitsuissa. Ja tietenkin englannin asemasta on mahdotonta puhua mitään, kuten vallan keskeltä yleensäkin. Ei, en ole myöskään sitä osastoa, joka erityisemmin arvostaisi omassa kirjoittamisessaan vanhaa suomalaista sanastoa ja etymologista runklaamista. Se ei ole minulle kovinkaan läheistä, luonnollisesti, sillä se ei ole kovin läheistä tässä maassa myöskään kellekään muulle. Ymmärrän kyllä sen viehätyksen. Muutama tämän maan parhaista nuorista runoilijoista on läheisessä suhteessa juuri tällaiseen touhuun. Mutta fiktiokieli Suomessa…ei, ei, ei. Siihen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Kieli on ensimmäinen ja vakavin ongelma. On täysin turhaa kirjoittaa romaaniaan/tekstiään/mitä hyvänsä, jos kieli ei kestä metatutkaa. Tervetuloa matkustajakoti Paskajäykkään.

-Odotan muutenkin sormet ja varpaat ristissä mitä nämä uuden polven runoilijat saavat aikaan romaanirintamalla, että tuleeko sieltä jotain oikeaa. Vaikka sinänsä en ole huolissani romaanin tilasta: niitä on kyllä aikojen saatossa tehty jo hyviä ja monta. Muualla, mutta tehty kuitenkin.   

-No, toisaalta luen tällä hetkellä netistä Robert E. Howardin Conan-tarinoita, koska katsoin juuri Conan the Destroyerin, joka oli aikamoista paskaa. Ehkä flunssa sekoittaa tällaisten indikaatioketjujen logiikan entisestään. Säästelin DFW:n kuolemasta lähtien Infinite Jestin uudelleen/kunnollalukua joululomalle ja nyt aloittelen myös sitä. Kuten arvata saattaa, siihen suhtautuu aivan toisella tavalla kuin silloin monta vuotta sitten, tuntematta koko tarinaa, tyyppiä tai kirjallista kontekstia. Ja se esimerkiksi tuntuu kierrättävän tietyt, DFW:n muusta tuotannosta nyttemmin tutut perusjutut. Tai ehkä toisin päin. Mielestäni myös DFW on, loppujen lopuksi, varsin esseistinen, erityisesti Brief Interviews With Hideous Men -novellikokoelma.

-Tässä teille vielä mainio neuvostoanimaatio, joka perustuu Ray Bradburyn tekstiin.

Advertisements
8 kommenttia leave one →
  1. Nimetön permalink
    joulukuu 23, 2008 5:20 am

    Moi Ville!
    Suomessa on todella pimeää. Mun vedenkeitin ei sitä paitsi toimi.
    Barthelme on niin loistava että! jos vertaa johonkin muuhun, ennen muuta itseeni. Oletko koettanut lukea Barthelmea suomeksi? Jumalauta, ei siitä tule mitään! Ihan takakannesta lähtien se on jotenkin hapattunutta, suomeksi; jotkut jutut kuulostavat ihan Mannerkorvelta, etc.
    Nähdään joulun jälkeen kun tulen Jyväskylään. Hyvää joulua, paljon lahjoja!
    Harry

    • joulukuu 23, 2008 10:30 am

      Hullo! Itse asiassa tänne satoi juuri jonkin verran lunta, siitä pidän.
      Joo en oikein usko että Barttis järin hyvin kääntyy, siinä on kysymys niin pienistä asioista. Ennen muuta kielestä, nimenomaan amerikkalaisesta kielestä. Toisaalta ensikosketukseni Barthelmeen joskus muinoin oli Snow White -romaanin suomennos, johon ihastuin. Eli jotain hyvääkin.
      Hyvää joulua sinullekin. Nähdään!

    • joulukuu 23, 2008 10:30 am

      Hullo! Itse asiassa tänne satoi juuri jonkin verran lunta, siitä pidän.
      Joo en oikein usko että Barttis järin hyvin kääntyy, siinä on kysymys niin pienistä asioista. Ennen muuta kielestä, nimenomaan amerikkalaisesta kielestä. Toisaalta ensikosketukseni Barthelmeen joskus muinoin oli Snow White -romaanin suomennos, johon ihastuin. Eli jotain hyvääkin.
      Hyvää joulua sinullekin. Nähdään!

  2. Nimetön permalink
    joulukuu 23, 2008 5:20 am

    Moi Ville!
    Suomessa on todella pimeää. Mun vedenkeitin ei sitä paitsi toimi.
    Barthelme on niin loistava että! jos vertaa johonkin muuhun, ennen muuta itseeni. Oletko koettanut lukea Barthelmea suomeksi? Jumalauta, ei siitä tule mitään! Ihan takakannesta lähtien se on jotenkin hapattunutta, suomeksi; jotkut jutut kuulostavat ihan Mannerkorvelta, etc.
    Nähdään joulun jälkeen kun tulen Jyväskylään. Hyvää joulua, paljon lahjoja!
    Harry

  3. Nimetön permalink
    joulukuu 27, 2008 7:22 pm

    ”Suomalaisen proosan ehkä suurin ongelma (ainakin minun kannaltani) onkin se, että meillä ei oikein ole minkäänlaista kieltä, jota sietäisin lukea.”
    Voisiko ongelma olla siinä, että suomeksi kirjoitetaan vain kopioita muunkielisestä (s.o. englannin-) kirjallisuudesta. Eikä ole kai oikein koskaan muutakaan tehty: vanhakin suomalaiskirjallisuus apinoi vain ruotsalaista, saksalaista ja mitä lie proosaa. Suomen kieli tarvitsisi ihan oman tapansa lähestyä proosaa – mutta kukapa sitä lukisi, siis ostaisi.
    J.

    • joulukuu 28, 2008 10:15 am

      Joo sekin on epäilemättä ongelma, ainakin ollut, siis sellainen käännössuomi, jota kutsun keltaisen kirjaston suomeksi; sehän on tavallaan kieltä, jota ei ole olemassa missään muualla kuin käännösromaaneissa. Eikä siinäkään ole ehkä mitään muuta ongelmaa kuin se, että se ei tunnu ajankohtaiselta. Sinänsä minulla ei ole ”apinoimista” vastaan hirveästi mitään, kunhan se vain toimii. Eri asia on vielä se, että miten hyvin mikäkin kieli kestää aikaa ja pitääkö sen edes kestää.
      Ja kyllä tääll sinänsä nähdäkseni on kohtalaisen omanlaisensa kieli proosassa tällä hetkellä. Ongelma on vain se, etten siedä sitä.

    • joulukuu 28, 2008 10:15 am

      Joo sekin on epäilemättä ongelma, ainakin ollut, siis sellainen käännössuomi, jota kutsun keltaisen kirjaston suomeksi; sehän on tavallaan kieltä, jota ei ole olemassa missään muualla kuin käännösromaaneissa. Eikä siinäkään ole ehkä mitään muuta ongelmaa kuin se, että se ei tunnu ajankohtaiselta. Sinänsä minulla ei ole ”apinoimista” vastaan hirveästi mitään, kunhan se vain toimii. Eri asia on vielä se, että miten hyvin mikäkin kieli kestää aikaa ja pitääkö sen edes kestää.
      Ja kyllä tääll sinänsä nähdäkseni on kohtalaisen omanlaisensa kieli proosassa tällä hetkellä. Ongelma on vain se, etten siedä sitä.

  4. Nimetön permalink
    joulukuu 27, 2008 7:22 pm

    ”Suomalaisen proosan ehkä suurin ongelma (ainakin minun kannaltani) onkin se, että meillä ei oikein ole minkäänlaista kieltä, jota sietäisin lukea.”
    Voisiko ongelma olla siinä, että suomeksi kirjoitetaan vain kopioita muunkielisestä (s.o. englannin-) kirjallisuudesta. Eikä ole kai oikein koskaan muutakaan tehty: vanhakin suomalaiskirjallisuus apinoi vain ruotsalaista, saksalaista ja mitä lie proosaa. Suomen kieli tarvitsisi ihan oman tapansa lähestyä proosaa – mutta kukapa sitä lukisi, siis ostaisi.
    J.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: